Originally posted by mekaanikko:
Öhm, siis koko Kioton sopimuksen ideahan on, että ensin määritellään jokin päästöjen maailmanlaajuinen kokonaismäärä (Kioton sopparin tapauksessa taitaa olla vuoden 1990 hiilidioksidipäästöt), joka sitten jaetaan päästökiintiöihin valtioittain jyvitettynä erilaisilla perusteilla kuten väestön määrä, tähänastiset panostukset hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, teollisuuden rakenne, paikalliset ilmasto-olot ym.
Valtiot voivat sitten ostaa ja myydä päästökiintiöitä vapaasti, jolloin syntyy taloudellinen insentiivi saastuttaa vähemmän, koska saastuttamiselle saadaan joku selkeä hinta ja päästöjen vähentämisellä toisaalta syntyy rahanarvoista käyttämätöntä kiintiöosuutta. Jos päästöjen kokonaismäärää vielä vuosi vuodelta hiljalleen leikataan (ja valtiollisia kiintiöitä sen mukaisesti), saastuttamisesta tulee yhä kallimpaa ja markkinatalousmekanismi ohjaa tuotantoa vähemmän saastuttavaan suuntaan. Vaikea nähdä mitä pahaa tällaisessa järjestelyssä on?
Ok, ihan jees, jos se toimisi. Fakta on kuitenkin se että tämä on nimellinen pyrkimys "oikeaan" suuntaan. Kaikki tietävät, että näin pieni leikkaus päästöihin ei oikeastaan saa aikaan kovinkaan suurta muutosta. Tämä on vain yksi suhteellisen aneeminen pyrkimys hieman jarruttaa hallitsemattomaksi yltynyttä menoa.
Originally posted by mmm...:
Ajattelulle ei olekaan mitään estettä, mutta ajattelun pitäisi olla myös itsekriittistä, etenkin suurimpien asioiden kohdalla. Eli tulisi myös kysyä riittääkö käsityskykymme ja ajattelumme todella vetämään johtopäätöksiä tämän kokoluokan asioista. Jos kritiikkiä ei harjoiteta, ajatus irtoaa helposti perustastaan villiksi spekulaatioksi, joka etenee vakaan loogisesti mutta vailla mitään pohjaa.
Miksi käsityskykymme ja ajattelumme ei riittäisi? Ainoa ongelma on vaikuttavien tekijöiden valtava määrä. Tämä ei myöskään estä ajattelua tai hahmottamista vaan tarkkojen ennusteiden tekemistä ja prosessin syvällistä ymmärtämista. Kaaosteoria on suhteellisen menestyksekkäästi käsitellyt tällaisia monimutkaisia systeemisia ilmiöitä, jossa esimerkiksi alkuarvoherkkyys eli "butterfly effect" tuottaa ongelmia. Kaaosteoriassa on myös muitakin piirteitä kuten bifurkaatio ja turbulenssit jne. joita voidaan käyttää joskus melko menestyksekkäästi jonkin monimutkaisen järjestelmän toiminnan kuvaamiseen.
Käytännössä ainoa varteenottettava ongelma, jonka tuot esille on datan ja tiedon puute. Esimerkiksi onko meillä tarpeeksi dataa olettaa maailmankaikkeudessa olleen alkuräjähdyssingulariteetin sen kosmisen taustasäteilyn ja Doppler ilmiön perusteella. Mielestäni on, jos saadaan lisää dataa ja maailmankaikkeus osoittautuu staattiseksi niin muutetaan vain käsitystämme. Niin kauan kannattaa käyttää parasta ja datan kanssa parhaiten yhteensopivaa "working hypothesis":ia.
Tämä on tieteellistä hypoteesien testaamista ja tieteellisen toiminnan eroavuus villistä metafysiikasta. Esimerkkeinä hurjimmista spekulojista vaikka Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, Augustinus ja Hegel.
Joo, eipä nyt jaksa kinata kumpi ei ymmärrä, mutta vaikuttaa aika vahvasti siltä että puhut oman aikamme ilmiöistä, kun taas itse vaadin käsitekriittisyyttä lausunnoilta, joiden on tarkoitus sanoa jotakin ajan ylittävää ja nostaa oma aikamme erikoisasemaan. Eli ilmeisesti puhumme toistemme ohi. Jutut mitä tuossa viimeksi toit esiin on hyviä pointteja ja kertoo ennennäkemättömästä muutosnopeudesta. Pitkälle menevien arvioiden kannalta on vain ikävää, että myös muutosnopeus on aina ollut ennennäkemätöntä ja tulee ilmeisesti sitä myös olemaan. Olen edelleen sitä mieltä että aikamme on erityinen vain siitä syystä mistä kaikki muutkin ajat ovat erityisiä: koska se on nyt.
Ööh, käsittääkseni luettelin juuri piirteitä, jotka erottavat meidän aikamme lukemattomista aikaisemmista ajoista ja se oli tarkoitukseni. Ei se että se on nyt, vaan ne piirteet, jotka erottavat tämän ajan lukemattomista aikaisemmista ajoista.
Kyse oli inhimillisten käsitteiden (näköisyys, katsominen - molemmat sidoksissa tiukasti mm. ihmisen aistijärjestelmään ja ylipäätään tapaan hahmottaa maailmaa) ulottamisesta kontekstiin, josta ihminen oli oletettu kokonaan pois.
On se valitettavaa, että emme pääse eroon inhimillisistä käsitteistä tai havaintokoneistosta. Silti en näe se suurempia ongelmia ajatella jotain prosessia ilman ihmistä yhtä paljon kuin ajatella jotain tapahtuvan ilman sinua tai minua. Voinb silti kuvitella bileet, vaikken itse ole ollutkaan paikalla. Samoin voidaan kuvitella luontoa ilman ihmisen muutama kymmenentuhatta vuotta kestänyttä vaikutusta.
WRI:n uusin ennuste on että 20 vuodessa metsien määrä tippuu maapallolla puoleen, ainakin mun käsitys ihmisistä lyhytnäköisinä ja itsetuhoisina olentoina vahvistuu selvästi. Garrett Hardinin "Tragedy of The Commons" -julkaisu saa taas vahvistusta.
EARTH'S ICE MELTING FASTER THAN PROJECTED
[ 04 April 2002: Message edited by: Dani Cior ]
