hohohho
Äläs nyt, olen ihan tarkoituksella opetellut tanssimaan sormi nenässä. Niin sanottu "chin-scratching"-tyyli on kanssa hyvä.
Äläs nyt, olen ihan tarkoituksella opetellut tanssimaan sormi nenässä. Niin sanottu "chin-scratching"-tyyli on kanssa hyvä.
Mun tanssityyli/tamppaaminen riippuu tosi pitkälle musiikista ja siitä oonko päässyt siihen musaan kiinni joka sillä hetkellä soi. Jos tulen bileisiin sellaiseen aikaan, että siellä soi junadiippi, niin tanssiminen on aika väkinäisen tuntuista, kunnes ehkä puolen tunnin jyskyttämisen jälkeen siihen pääsee kiinni. (Junadiippi on semmoista diippitrancea, joka vaan jyskyttää junan lailla eteenpäin ilman sen kummempia melodioita). Jos taas on jo fiilikset korkealla jonkun kiksusetin jäljiltä niin silloin pistän vaan silmät kiinni ja toivon etten törmää kehenkään...
Mulle aika tyypillistä on semmoinen käsien ristiinvieminen rintakehän kohdalla ja sitten kun fiilikset on korkealla niin pään yläpuolella. LSSS:stä on kuvakin tuosta, löytyy tästä. (Kiitti Jonelle kuvaamisesta)
Ilmasien tunnetiloja tanssilattialla aika voimakkaasti kroppani kautta, mut näkee aika usein hymy korvissa asti...
Mulle aika tyypillistä on semmoinen käsien ristiinvieminen rintakehän kohdalla ja sitten kun fiilikset on korkealla niin pään yläpuolella. LSSS:stä on kuvakin tuosta, löytyy tästä. (Kiitti Jonelle kuvaamisesta)
Ilmasien tunnetiloja tanssilattialla aika voimakkaasti kroppani kautta, mut näkee aika usein hymy korvissa asti...
Originally posted by Roosa:
Hyvä musiikki vie mennessään, eikä silloin jäädä todellakaan miettimään, miltä oma heiluminen näyttää ulkopuolisten silmissä....
Naulan kantaan kyllä osuit.
Joskus kun tulee monta helmi raitaa peräkkäin, sitä vaipuu siihen roosan mainitsemaan transsiin ja on vaan yksin sen musiikin kanssa (kuullostaa varmaan aika himmeeltä)
Joskus olen miettinyt sitä, että mikä tämän ultimate hyvän fiiliksen saa oikein aikaan. Sillä joskus vaikka musiikki olisi hyvää ja kaikki asiat kohdallaan, ei saa sellaista fiilistä päälle, mitä etsii. Tähän olen kuitenkin löytänyt avaimen ja se avain on hymyileminen (kuullostaa varmaan vielä himmeämmältä). Se että dj vetää hyvää showta ja näin ollen saa hymyn naamalle, se on yksi seikka, tietty sen hymyn aiheuttaja voi olla mikätahansa muu. Mikä milloinkin.
Ei voi sanoo tamppaamiseksi mut jos liikkumisesta musiikin tahtiin puhutaan niin sitä kuvaamaan riittää kolme englanninkielistä sanaa: "SHAKE THAT BOOTY"
Originally posted by pinnie:
Ei voi sanoo tamppaamiseksi mut jos liikkumisesta musiikin tahtiin puhutaan niin sitä kuvaamaan riittää kolme englanninkielistä sanaa: "SHAKE THAT BOOTY"
sun kohalla se vois olla SHAKE THAT ASS tosiaankin, välillä semmonen fiilis, että kohta ton äässi irtoo... ,D
[ 26 June 2002: Message edited by: hiski ]
Originally posted by Varvana:
Sinänsä jännä juttu kun miettii, itselleni tuo musiikin elämisen kokemus tulee todella usein nosturissa. Ehkä se on osittain johtuvaa paikan upeista tanssiominaisuuksista, ehkä myöskin siitä musiikista mitä nosturissa soitetaan. Itse asiassa meillä on Villen kanssa oma termikin kuvaamaan sellaista edellämainittua leijailevaa, hallimaista trancea - se on nosturi-trancea. Eikä se nimi varmaan ihan sattumaa ole.
Sinäpä sen sanoit...
Originally posted by Jone aka. @lex:
Siis mullahan on ehkä maailman hirvein kompleksi tästä kaikesta, mutta lievennän sitä viinalla niinkuin muutkin suomalaiset rytmitajuttomat kollit, jotka haluavat hetkeksi unohtaa itsensä ja vajavaisuutensa.
Sama ongelma Selvinpäin pelottaa
Originally posted by Roosa:
Hyvä musiikki vie mennessään, eikä silloin jäädä todellakaan miettimään, miltä oma heiluminen näyttää ulkopuolisten silmissä.....
Juu näinhän se sit lopulta menee.. simmut kiinni ja semmoinen taivas fiilis kunnes toteaa "v*ttu eihän tää mee ollenkaan biittiin" -> baaritiski kutsuu.
Originally posted by Roosa:
Musiikki liikuttaa minua, minä itse en tee sitä.
WORD!
Eihän sitä tosiaan siinä itse tilanteessa
ala miettimään, ehkä hyvällä onnella vasta
jälkeenpäin, jos silloinkaan.
Mutta kuulemma näytän hauskalta.
Tampatessa yritän hymyillä ja olla vääntelemättä naamaani/suutani !!
Tanssiessa tai tampatessa adrenaliini nousee ja kädet alkaa viuhtoa! Jalat täytyy olla mukana ja mitään muuta ei kannata ajatella kuin että kunhan en lyö ketään!
Hiki tulee Heti parin kolmen biisin jälkeen, ainakin mun tanssityylillä. Jos jalat ei oo kipeet bileitten jälkeen, niin sitten ei oo tampattu tarpeeks.
Kai se sitten ihan kivalta näyttää. mutta ei kai sitä tarvitse ajatella. Kunhan vaan kuuntelee musiikkia ja antaa sen virrata läpi!
Ja lopuksi: Me ollaan kaikki hyviä tamppamaan, jotkut on vaan parempia. Mutta mun mielestä se on tärkeintä että saa sen oman henkilökohtasen hyvänolon tunteen tanssiessa. Yleensä ne nauraa jotka ei itse uskalla vapautua ja antaa mennä. Joten loppujen lopuksi tanssiessa olet aina voittaja!
Hiki tulee Heti parin kolmen biisin jälkeen, ainakin mun tanssityylillä. Jos jalat ei oo kipeet bileitten jälkeen, niin sitten ei oo tampattu tarpeeks.
Kai se sitten ihan kivalta näyttää. mutta ei kai sitä tarvitse ajatella. Kunhan vaan kuuntelee musiikkia ja antaa sen virrata läpi!
Ja lopuksi: Me ollaan kaikki hyviä tamppamaan, jotkut on vaan parempia. Mutta mun mielestä se on tärkeintä että saa sen oman henkilökohtasen hyvänolon tunteen tanssiessa. Yleensä ne nauraa jotka ei itse uskalla vapautua ja antaa mennä. Joten loppujen lopuksi tanssiessa olet aina voittaja!
Originally posted by Majo:
Joskus kun tulee monta helmi raitaa peräkkäin, sitä vaipuu siihen roosan mainitsemaan transsiin ja on vaan yksin sen musiikin kanssa (kuullostaa varmaan aika himmeeltä)
Ei toi kuulosta ollenkaan himmeeltä. Uskoisin, että kyllä kaikki plattarilaiset tietää mitä tunnetilaa tarkoitat.
Mä en tamppaa, vaan tanssin. Ja tanssin ilolla ja tanssimisesta täysillä nauttien. Mä olen koko pienen ikäni rakastanut tanssimista (sitä jopa muutaman vuoden harrastanutkin), mut vasta konemusiikkiin "hurahtamisen" jälkeen tajusin, kuinka voimakkaita tunteita hyvä musiikki ja tanssiminen voivat yhdessä saada aikaan.
Täällä on tullut paljon hyviä pointteja bileissä tanssimisesta, mm. ei kannata miettiä miltä näyttää, antaa vaan musiikin viedä ym. Mulle tunnusomaista on melkein koko ajan tanssiessa/bilettäessä hymyileminen. Saatan hymyillä melkein koko illan, niin että bileiden päättyessä tuntuu välillä, että naamalihakset on yhtä kipeänä kuin jalat.
"Dance like no one's watching"
Originally posted by Lily:
[QB]Ei toi kuulosta ollenkaan himmeeltä. Uskoisin, että kyllä kaikki plattarilaiset tietää mitä tunnetilaa tarkoitat.
Niin mäkin uskoisin. Jos eivät tiedä, ovat väärällä listalla Mutta kyllä se siitä.
Itse olen aina kokenut olevani hiukan kömpelö, ja isohan minä olenkin naiseksi ja muutenkin... Niin ei siinä koe tahtovansa nostaa polvea edessäolevan hanuriin ja sitten rysäyttää jalkaterää juuri sillä hetkellä luultavasti ohi yrittävän henkilön jalkapöytään. Tykkään pitkäkestoisesta, tönköstä tamppauksesta, jonka keskeytän yhtäkkiä esim. biisissä olevan ei-niin-miellyttävän kohdan, tupakoinnin tai janoyllätyksen vuoksi.
Ja sitten kun saapuu se parempi biisi, se parhain kohta ja nostatus, tönkötys unohtuu, toinen käsi nousee huitomaan ilmaa 2,5 metrin korkeudessa ja onni valtaa ihmisen. Hymyilyttää. Mikä tuon parempaa?
Joskus myös tulee vilkuiltua ympärille ja otettua fiilistä siitä jos vaikka esim. tyypillä vieressä on oikein draivi päällä niin sitä iloista menoa on kiva seurata ja samalla tulee itselle myös positiivinen fiilis.
Ja aika paljon tulee seurailtua myös dj:n touhuja.
Ja aika paljon tulee seurailtua myös dj:n touhuja.
"...Kädet alkaa viuhtoa ja otsa hiota..."
- A.W. Yrjänä - Nainen tanssii tangoa.
En uskalla edes ajatella miltä näytän. Kai mun pitäisi mennä jollekkin tankkitunnille, niin oppisi jotain.
Ei vaineskaan. Ei mua taida oikeastaan kiinnostaa miltä minä, tai joku muu näyttää. DJ:tä minä olen menossa katsomaan/kuuntelemaan. DJ onkin ainoa henkilö, johon musiikin ja tanssin aikana edes vähän kiinnitän huomiota.
(Tankkitunnille - ette ole nähneet kun mä jyrään... )
edit: kaksoispisteet ja sulut sekasin...
[ 01 July 2002: Message edited by: Taedium ]
- A.W. Yrjänä - Nainen tanssii tangoa.
En uskalla edes ajatella miltä näytän. Kai mun pitäisi mennä jollekkin tankkitunnille, niin oppisi jotain.
Ei vaineskaan. Ei mua taida oikeastaan kiinnostaa miltä minä, tai joku muu näyttää. DJ:tä minä olen menossa katsomaan/kuuntelemaan. DJ onkin ainoa henkilö, johon musiikin ja tanssin aikana edes vähän kiinnitän huomiota.
(Tankkitunnille - ette ole nähneet kun mä jyrään... )
edit: kaksoispisteet ja sulut sekasin...
[ 01 July 2002: Message edited by: Taedium ]
Luultavasti aika kamalalta, mutta pääasia on ettei se haittaa minua vähääkään
Musiikki vain vie kovaa ja korkealle! Parhaimmillaan fiilis on juuri silloin kun on tilaa tanssia niin ettei tarvitse koko ajan pelätä huitovansa ketään/tallovansa kanssafiilistelijöiden varpaita (muuhun en paljon ylettyisikään, eikä jyrääminen muutenkaan ole kivaa)
Itse asiassa suht laajaliikkeisen ja energisen tanssini "ansiosta" minun on joskus epäilty nauttineen yhden red bullin enemmän kuin olisi ollut tarpeen, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa, en vain tahdo passailla jos musiikki osuu ja uppoaa, sen vuoksihan minä bileissä käyn, tanssin&musiikin
Niin ja bilemestoista todellakin, Nosturi on ylitse muiden!!!
[ 04 July 2002: Message edited by: 2unreal ]
Musiikki vain vie kovaa ja korkealle! Parhaimmillaan fiilis on juuri silloin kun on tilaa tanssia niin ettei tarvitse koko ajan pelätä huitovansa ketään/tallovansa kanssafiilistelijöiden varpaita (muuhun en paljon ylettyisikään, eikä jyrääminen muutenkaan ole kivaa)
Itse asiassa suht laajaliikkeisen ja energisen tanssini "ansiosta" minun on joskus epäilty nauttineen yhden red bullin enemmän kuin olisi ollut tarpeen, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa, en vain tahdo passailla jos musiikki osuu ja uppoaa, sen vuoksihan minä bileissä käyn, tanssin&musiikin
Niin ja bilemestoista todellakin, Nosturi on ylitse muiden!!!
[ 04 July 2002: Message edited by: 2unreal ]
Luettuani postaukseni läpi on ilmeisesti pakko pistää disclaimeri, että tässä kuvatut musamieltymykset eivät yritä määrittää mitään genrejen objektiivista paremmuusasteikkoa vaan kuvaavat omia mieltymyksiäni...
Tanssi-intoon vaikuttaa itselläni harvinaisen paljon se, miten biisin komppi on rakennettu. Lempimusa kun on tekno, niin esim. off-beat-teknossa tai löysässä sambassa tulee vaan sheikattua äässiä sinnetänne eikä jaksa rasittaa itseään, kun taas joku munaisampi vääntöbiitti saa hetkessä alkukantaisimmat refleksit liikkeelle ja pistää koko kehon tamppaamaan. Hyvästä tekno-elämyksestä voidaan puhua, kun hampaat on irvessä ja silmät nurinpäin. Kun musiikki on harvinaisen orgastisen loistavaa, naamalle nousee leveä hymy. Sitä sattuu todella harvoin. ;)
Mutta takaisin siihen biittiin. Tietyt elementit kompissa saa lähes automaattisesti polven nousemaan. Esimerkiksi jokin snaren virkaa tekevä perkussio joka toisella basarilla saa biitin pumppaamaan paljon kovemmin. Vielä paremmin toimivat todelliset vääntöbiisit, joista pari oppikirjaesimerkkiä on Speedy J - Electric Deluxe sekä Alenia - Systems. Siinä vaiheessa, kun rankkaan biittiin yhdistetään jokin kaunis melodia tai leijuva soundimaailma, voidaan puhua jo poikkeuksellisesta biletyskokemuksesta. Esim. Spheren (a.k.a. Vince Watsonin) biisit, kuten Atmosphere.
Joskus tulee myös kuultua munaisaa tech-housea, ja siinä taas tanssityyli on rauhallisempaa astelua ja heilumista. Hitaassa biitissä on kyllä oma viehätyksensä. Voittajakiksulle en ole lämmennyt pitkään aikaan, tosin toukokuussa tuli vähän jorattua issehehkutusta. Trancemmasta ja muutenkin melodisesta musasta löytää kylläkin biisejä, jotka ns. pienentää painovoiman vaikutusta, esim. Electric Universe - Love Is Not A Crime.
Olen todennut, että päässäni on eräänlaiset biittireseptorit, jotka tietyntyyppisen rytmin kuullessaan pakottavat ruumiin tanssimaan, vaikka takana olisi 12 tuntia biletystä ja kaikki paikat ihan paskana. Eikä mitenkään vertauskuvallisesti, vaan asia vaikuttaa ihan oikeasti olevan biologista alkuperää. Ja kyllä, konemusa palaa mielestäni musatyyleistä kaikkein kauimmaksi ihmiskunnan alkulähteille; vaikka tämä filosofointi skenen sisällä alkaa kuulostaa tosi kliseiseltä, sillä on hyvä perustella tuon kauhean jumputuksen ja toiston ideaa epäkonemusan kannattajille.
Tuosta transsifiiliksestä vielä sen verran, että sitäkin on tullut koettua (käytännössä ruumis tanssii automaattisesti ja itse on unen ja valveillaolon välisessä alfa-tilassa) mutta valitettavan usein ajatukset lähtee vaeltelemaan asteikolle "ja sit mä sanoin sille sitä ja se sanoi että blaa". Transsitilan tavoittelu konemusan kautta on tosin helpompaa kuin esim. Zen-tekniikalla hengityksiä laskemalla - toistoon perustuvaan musaan on paljon helpompi keskittyä.
Tanssi-intoon vaikuttaa itselläni harvinaisen paljon se, miten biisin komppi on rakennettu. Lempimusa kun on tekno, niin esim. off-beat-teknossa tai löysässä sambassa tulee vaan sheikattua äässiä sinnetänne eikä jaksa rasittaa itseään, kun taas joku munaisampi vääntöbiitti saa hetkessä alkukantaisimmat refleksit liikkeelle ja pistää koko kehon tamppaamaan. Hyvästä tekno-elämyksestä voidaan puhua, kun hampaat on irvessä ja silmät nurinpäin. Kun musiikki on harvinaisen orgastisen loistavaa, naamalle nousee leveä hymy. Sitä sattuu todella harvoin. ;)
Mutta takaisin siihen biittiin. Tietyt elementit kompissa saa lähes automaattisesti polven nousemaan. Esimerkiksi jokin snaren virkaa tekevä perkussio joka toisella basarilla saa biitin pumppaamaan paljon kovemmin. Vielä paremmin toimivat todelliset vääntöbiisit, joista pari oppikirjaesimerkkiä on Speedy J - Electric Deluxe sekä Alenia - Systems. Siinä vaiheessa, kun rankkaan biittiin yhdistetään jokin kaunis melodia tai leijuva soundimaailma, voidaan puhua jo poikkeuksellisesta biletyskokemuksesta. Esim. Spheren (a.k.a. Vince Watsonin) biisit, kuten Atmosphere.
Joskus tulee myös kuultua munaisaa tech-housea, ja siinä taas tanssityyli on rauhallisempaa astelua ja heilumista. Hitaassa biitissä on kyllä oma viehätyksensä. Voittajakiksulle en ole lämmennyt pitkään aikaan, tosin toukokuussa tuli vähän jorattua issehehkutusta. Trancemmasta ja muutenkin melodisesta musasta löytää kylläkin biisejä, jotka ns. pienentää painovoiman vaikutusta, esim. Electric Universe - Love Is Not A Crime.
Olen todennut, että päässäni on eräänlaiset biittireseptorit, jotka tietyntyyppisen rytmin kuullessaan pakottavat ruumiin tanssimaan, vaikka takana olisi 12 tuntia biletystä ja kaikki paikat ihan paskana. Eikä mitenkään vertauskuvallisesti, vaan asia vaikuttaa ihan oikeasti olevan biologista alkuperää. Ja kyllä, konemusa palaa mielestäni musatyyleistä kaikkein kauimmaksi ihmiskunnan alkulähteille; vaikka tämä filosofointi skenen sisällä alkaa kuulostaa tosi kliseiseltä, sillä on hyvä perustella tuon kauhean jumputuksen ja toiston ideaa epäkonemusan kannattajille.
Tuosta transsifiiliksestä vielä sen verran, että sitäkin on tullut koettua (käytännössä ruumis tanssii automaattisesti ja itse on unen ja valveillaolon välisessä alfa-tilassa) mutta valitettavan usein ajatukset lähtee vaeltelemaan asteikolle "ja sit mä sanoin sille sitä ja se sanoi että blaa". Transsitilan tavoittelu konemusan kautta on tosin helpompaa kuin esim. Zen-tekniikalla hengityksiä laskemalla - toistoon perustuvaan musaan on paljon helpompi keskittyä.
Originally posted by timppa^:
Tuleehan tuota aina mietittyä jossei ole tarpeeksi sekavassa tilassa. Sen kyllä oon huomannut että jostain omituisesta syystä kauniimman sukupuolen edustajat ihailee mun tanssimista/tamppaamista. Käsittämätöntä.
Tuota ilmenee meitsilläkin, ku antaa jalkojen viedä jonkun perusraflan/-klubin tanssilattialla. Hymyileviä naamoja tulee, mut toi ihailu osuus mun kohdalla on vain optimismin luoma illuusio. Todellisuudessa kaikki varmaan nauraa ihan tolkuttomasti.
Se on muuten ihan siisti vilkuilla lattialla muitakin ihmisiä; millä tyylillä porukka vetää. Tosin olen aika loinen jossain suhteessa, kun sisällytän helposti jotain toisten ihmisten siistei mooveja omaan ohjelmistoonikin. Kyllä, ainakin alitajunnassa mulla on jonkinsortin ohjelmisto...perusliikkeitä ja tietty musiikkityylin mukainen vartalonvitkutus. Kyllä se musiikki paljon sanelee mun vektorit ja koordinaattipisteet tilassa ja suhteessa tasoon(lattiaan). Aika vaikeaa siihen automaatioon on mennä aivojen kanssa sotkemaan yhtikäs mitään. V*tuixhan se menee.
Roosan textiitä:
Hyvä musiikki vie mennessään, eikä silloin jäädä todellakaan miettimään, miltä oma heiluminen näyttää ulkopuolisten silmissä....
Näin se on ja mielestäni niin se pitääkin olla.
[ 18 July 2002: Message edited by: l e b e u ]
Ei sillä ole väliä miltä näyttää, kunhan on hauskaa.
Mutta jos pitää arvioida miltä näytän tanssiessani niin tulee vain mieleen skitsofrenikko, joka puolustautuu miljoonia hyökkäviä ötököitä vatsaan.
Välillä ne pienet kirkkaanvihreät ötöt pääsevät paidan alle ja sitten se on vasta menoa --->
Mutta jos pitää arvioida miltä näytän tanssiessani niin tulee vain mieleen skitsofrenikko, joka puolustautuu miljoonia hyökkäviä ötököitä vatsaan.
Välillä ne pienet kirkkaanvihreät ötöt pääsevät paidan alle ja sitten se on vasta menoa --->