Hiukan oli sekavaa alussa ja hankala oli päästä mukaan juoneen, kun rooli vaihteli kolmen eri henkilön välillä. Mut kyl se siit sit aukes ja olihan tässäkin mahtava tarina, johon alkuhämminkien jälkeen koukuttui ihan täysin. Mahtavaa syventyä omaan mielikuvitukseen tekstiä lukiessa!
Kahteen edelliseen verrattuna (Jäänpuskijat & Aurinkojen Huone) tää oli Reynoldsin "huonoin". Keskivertoa parempaa matskua mitä muiden tuotoksia olen lukenut. Kirja oli pitkävetinen ja välillä hankalaa pysyä mukana. Ehkä yks syy oli kans kun pidin 2 viikon tauon kirjan lukemisessa. Loppua kohden alkoi asiat avautumaan ja juoni tuli mielenkiintoisemmaksi.
clive barker - weaveworld. tähän kirjaan jää koukkuun!
tässä kirjassa on ehkä jotain vähän härskiä juttua ja ekan 100 sivun jälkeen tuntui vähä silt et mitä vitun kirjaa nyt oon oikeesti lukemassa. mut sit se alkoi menemään parempaan suuntaan, mut toisaalta tarina ei jääny missään kohtaa junnaamaan paikoilleen tai ois jotain sotastrategioiden suunnittelua tjsp mitä nyt fantasiakirjoissa tuppaa olemaan välillä.
ei ole ihan helpointa englantia tää kirja alussa jouduin aika usein kattomaan sanakirjasta sanoja mut kyl se sit helpotti parinsadan sivun jälkeen :)
Metro 2033 tuli luettua viimeksi ja voin suositella Scifin ystäville.
Kirja on osittain todella kevyttä luettavaa, mutta jos haluaa sukeltaa pinnan alle löytyy sieltä paljon kritiikkiä eri maiden toiminnoista. Kirja kyllä yllätti osittain, odoin jotenkin erilaista. Osittain sivumäärää olisi allekirjoittaneesta voinut tarkistaa.
Suomessa kaksiosaiseksi julkaistu teos tuli eilen luettua. Kyllä taas oli taattua Reynoldsia; koko ajan kirja piti otteessaan ja millään ei olisi viittinyt lopettaa. Kirja oli suurimmaksi osaksi takaa-ajoa, johon liittyi sitten monta eri tarinaa ja lopussa kaikki kääntyi päälaelleen. Mahtava kirja :)
Viimeks taisin lukea loppuun Thomas Pynchonin kirjan Inherent Vice. Diggaan Pynchonista ja diggasin tastakin kirjasta, mutta onhan sen kirjat vahan trippaavia :D Taa(kin) kirja pitais lukea yhdelta istumalta, koska muuten tippuu karryilta henkiloiden osalta, tosin se taisi kylla vahan olla pointtikin.
Seuraavaks on yopoydalla The Other Hand. Kirjoittajaa en muista enka muutenkaan tieda kirjasta mitaan, osui vaan silmaan kirjakaupassa.
---
Oon just lukenu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava 1973. JOS joku tietää jonku tuoreemman samantapaisen kirjan ym niin vinkkii saa heittää.. Oli aikas mielenkiintoinen nimittäin. ^_^
---
Tohon varmaan tois lisää perspektiiviä Fredy Perlmanin 'Against His-Story, Against Leviathan'. Sitä ei kyllä oo suomennettu, enkä tiedä löytyyks sitä muualta ku jostain yliopistojen kirjastoista suomesta. Jos printteri löytyy niin sen saa netistä. < tuolla myös sisällysluettelo, josta saa jo jonkun käsityksen kirjasta.
Tuota voi olla melko vaikea saada enää mistään kirjakaupasta.
Nykyään on tosi vaikea saada tavallisesta kirjakaupasta mitään
muuta kuin valtavirran lukemistoa.
Lukkiutunut länsimainen ajattelu on hyvä avata esimerkiksi Sumerialaista uskontoa ja kulttuuria lukemalla, jonka avulla ja työskentelemällä oman psyyken kanssa saa karistettua meihin ohjelmoidut dogmit ja muut alitajuntaan iskostuneet ennakkoluulot pois. Suosittelen esim. seuraavaa kirjaa Sumerian Religion. Sama opus on myös nimellä Gates of The Necronomicon.
Unohda kauhuelokuvat, koska niissä ei ole mitään Necronomiconia muuta kuin avataan portti johonkin muuhun dimensioon.
Muutaman kirjan olen tänä vuonna lukenut:
Alex Garland - Laguuni (The Beach)
William Sutcliffe - Elämää etsimässä (Are you experienced)
Aaron Jennings - Chasing Dreams
Seuraavaksi ajattelin lukea john harrisin the backpacker:n ja kolme irvine welshin kirjaa.
Kyllä tulee luettua, ja ihan tarkoituksella siinä mielessä että työmatkat julkisilla jurnuttaessa kestää niin tajuttoman kauan. Että hölmöä se olisi jos ei yrittäisi itseään viihdyttää. Nyt on yksi Tuija Lehtisen kirja menossa.
Posts: 1,495
#1215
•
•
KeijoK Member of L.I Groovecommunity | 1845 Celebrity Ale
1900-luvun alkupuolella opetus oli ympäri maailmaa suurimmaksi osaksi vielä sitä, että lapset istutettiin penkkiriveihin ja heidät laitettiin opettelemaan asioita ulkoa. Joko kuuntelemalla tai kirjoittamalla. Ei kokemalla. Ja oppimisvaikeuksista kärsivät laitettiin surutta idioottien laitoksiin, joihin laitettiin kaikenlaiset ongelmaiset ja mielenterveydellisistä vaikeuksista kärsivät.
30-vuotias Maria Montessori oli jo tuohon ikään mennessä hankkinut osaamisellaan käsityömestarin, antropologistin ja lääkärin tutkinnon. Kovan noista suorituksista tekee se, että takanaan hänellä oli paljon haasteita. Italialainen yhteiskunta oli rajujen muutosten kourissa. Työttömyyttä ja köyhyyttä oli paljon kaikkine sivuvaikutuksineen. Kansa oli vajonnut sivistyksen ajoistaan pitkälle alas. Isä ei pitänyt tyttären opiskeluvalinnoista ja teki sen painostavan selväksi Marialle. Naisen ei ollut tuohon aikaan sopiva opiskella, eikä varsinkaan tieteitä kuten antropologiaa tai lääketiedettä, joista Maria oli kiinnostunut. Mutta hän sinnikkäästi suostutteli itsensä tiedekuntaan ja miesten ylimielisyyden tuomista haasteista huolimatta luki itsensä parhain arvosanoin ensimmäiseksi tohtorisnaiseksi (koko maailmassa?). Poikkitieteellisen menestyksensä ansiosta hän vaikutti naiselta, joka pystyi halutessaan mihin vain.
Samaan aikaan hän koki ihastuksen, kenties rakastuksen, ja lyhyestä työpaikkasuhteesta tiedekunnassa koitui avioton lapsi Mario Montessori. Lapsen isä jatkoi omaa elämäänsä ja löysi oman perheensä, mikä vaikutti syvästi Mariaan. Hän kuitenkin jatkoi sinnikkäästi tutkimuksiaan ja suoritti virkaansa tidekunnassa. Maria päätti, että poika kasvaa hänelle läheisen perheen hoivissa niin, ettei tiedä vielä kuka hänen äitinsä on. Perhe kasvattaisi hänen lapsensa Montessori-pedagogiikan tyyliin, jota Maria Montessori oli jo jonkin aikaa kehitellyt. Myöhemmin heidän tiensä yhdistyisivät.
Haastavasta elämästään huolimatta hän oli aina kehitellyt teorioitaan mielessään ja alkanut testailemaan niitä lapsilla. Tuon ajan Italiassa lapsia juoksenteli joka paikassa valtoimenaan. Vanhempien ollessa töissä tai elantoaan tienaamassa, talojen pihoilla pyöri kaikenlaisten perheiden lapsia, tekemässä mitä lystäävät. Monesti sellaista, josta saattoi olla haittaakin. Maria Montessori keksi idean, että rakennettaisiin taloja työtätekeville ihmisille ja näiden ihmisten lapsia hoidettaisiin ja opetettaisiin vanhempien työpäivän aikana. Opetus tapahtuisi hänen keksimällään Montessori-menetelmällä, joka perustui siihen, että lapset oppisivat itse kehitystasonsa mukaisesti leikkimällä erilaisten opetusvälineiden avulla ja samalla he oppisivat taitoja myös toisiltaan. Opettaja ohjastaisi, tarkkailisi ja oppisi, mutta puuttuisi mahdollisimman vähän. Päivään kuuluisi myös erilaiset rutiinit, kuten hygienian opettelu, terveystarkastukset, ruokailu ja hiljainen hetki, jota Montessori kutsui meditaatioksi, hiljentymiseksi omien ajatustensa pariin hengittäen rauhallisesti kuin nukkuva vauva.
Maria huomasi, että lapset valitsivat mieluummin leikkeihin materiaaleja, joiden avulla oppivat ja jotka samalla opettivat. Lapsen tutkiva luonne tuli hyödyntää. He motivoituivat tekemällä itsenäisesti asioita ja nauttivat siitä, että osasivat, ja vähensivät häiriökäyttäytymistään merkittävästi. Tavoite oli myös, että lapset kotiin palatessaan sivistäisivät perheitä oppimillaan asioilla. Montessori-metodi saavutti maailmankuuluisuuden, kun Maria Montessori sai idiooteiksi todetut lapset sujuvasti lukemaan ja kirjoittamaan jo nuoremmalla iällä kuin mitä tuohon aikaan normaaleiksi todetut lapset.
Montessori-pedagogiikkaa jatkoivat Marian läheiset opettajaoppilaat ja monet heistä liittivät siihen omia näkemyksiään jatkaen omia teitään. Maria Montessori ei hyväksynyt muita näkemyksiä ja vaali nimeään eri maiden opetusjärjestelmissä. Haittapuolena tässä oli se, että Montessori-pedagogiikka oli varmasti hyvä, mutta käsittikö se varmasti kaikki mitä oppimisessa on?
Psykoanalyysi teki tuloaan Sigmund Freudin johdolla ja Montessorin läheinen seuraaja Anna Freud liitti isänsä psykoanalyysin tutkimuksia Montessori-pedagogiikkaan. Maria Montessorille esim. ihmisen seksuaalisuus oli vieras käsite ja heidän tiensä erkaantuivat kuten oli erkaantunut monen muunkin koulukunnan edustajan kanssa. Maria Montessoria kritisoitiin siitä, ettei hän ottanut tarpeeksi huomioon itsensä/opettajan vaikutusta opetuksessa. Montessori-pedagogiikka kun tuntui joillain opettajilla toimivan eri tavoin kuin muilla, vaikka välineet ja metodit olivat samat.
Montessori matkusteli paljon Yhdysvalloissa, Britanniassa, Hollannissa, Espanjassa, Ranskassa ja Chilessä. Hän selvisi molemmat maailmansodat ja yritti pitää koulujärjestelmää elossa Italian diktaattorin Mussolinin hallinnassa. Suuren osan 80-vuotiaasta loppuelämästään hän vietti Intiassa, jossa Gandhin kanssa yhteisymmärryksessä rakennettiin parempaa Intiaa.
Maria Montessori oli suunnannäyttäjä kaikille naisille tuohon aikaan. Hän oli kaunis nainen, joka pitäytyi naisellisessa pukeutumisessa, elehti ylväästi, puhuen kauniisti ja vivahteikkaasti säilyttäen aina malttinsa. Maskuliininen ja naisia väheksyvä (tiede)maailma ei ollut tottunut naiseen, joka hurmasi viehättävyydellään ja voitti älykkyydellään.
Paljon on yhteiskuntamme järjestelmässä Montessorin jälkeä. Kaupunki rakentaa asukkailleen asuntoja ja vanhempien työnteon aikana lapsesta huolehtii joko lastentarha tai peruskoulu. Koulussa lapsen itsenäiselle tekemiselle annetaan tilaa ja hänen istetuntoaan ja osaamistaan yksilönä vahvistetaan. Lapsen oma kehitystaso ja taitotaso otetaan huomioon (konstruktivismi) ja lapselle annetaan sellaista tukea, kun hän sillä hetkellä tarvitsee. Erilaisin menetelmin (käsityö, liikunta, kuvaamataito, ryhmätyöt, esitykset, opetusretket yms.) autetaan lasta oppimaan eri aistiensa kautta niin tiedollisia kuin taidollisiakin taitoja sekä kouluaineissa että myös sosiaalisissa taidoissa. Vanhempien kanssa pidetään yhteyttä ja lapsen hyvinvoinnista vaihdetaan tietoja. Koulussa on terveydenhoitaja, kuraattori, psykiatri ja säännöllinen ruokailu rutiineineen. Ja eihän tuo kaikki varmasti toteudu kaikissa Suomen kouluissa, mutta paljon heikommin on monessa muussa maassa.
Viimeksi luettu Agatha Christien novellikokoelma Herkuleen Urotyöt. Ihan näpsä kokoelma, ei minusta parasta Christietä kuitenkaan. Tarinoiden rytmitys kärsi rajoitetusta sivumäärästä paikka paikoin aika pahasti. Ei mitään mieleenpainuvaa, mutta viihdearvoltaan kohdallaan.
Nyt aloittelen Ari Paulowin kirjaa Viidakkojuoksu.
Olis pitäny tää kirja lukea ihan ekana, koska Reynoldsin muissa kirjoissa on paljon viittauksia tapahtumiin mitä tässä kirjassa tapahtuu. Mut sit taas nyt oli jännää lukiessaan huomata miten kaikki asiat avautui ja mistä kaikki oli lähtöisin. Mahtavaa scifiä!
