Alotin lukee Sean Stewartin- Kehä. Vaikuttaa hyvältä! Tuun sit tänne kertoo, kun oon lukenu.
Posts: 1,489
Posts: 309
Posts: 2,578
unitarina, 14.5.2007 09:06:
Nyt on vähän tyhjä olo taas kun ei ole mitään kirjaa kesken. Pitää tänään hankkia joku uus luettava ettei ihan masennus iske
Jos et muta keksi niin suosittelen Welshilta tulluta loistavaa Trainspottingin jatko-osaa nimeltä Porno.
Kerrassaan loistava kirja*hymy* Muutenkin Welsh on loistava kirjailija ja kaikki kirjat ovat tähän mennessä olleet oman näköisiään.
Posts: 56
Kyllä!! tosin kovin vaihtelevasti toisinaan menee parikin kuukautta ennen kuin saa mitään luettua ja toisinaan saattaa lukea parissa päivässä useammankin kirjan...
Viime aikoina on tullut luettua paljolti pääsykoe kirjoja -Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät, sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä ja sosiaalipsykologia ihmiskäsityksiä(viimeinen on muuten varsin hyvää luettavaa)- joten tähän pariiin kuukauteen on saanut ahdettua vain muutaman muun kirjan; Barry Miles:in kirjottaman Frank Zappa elämänkerran, Terry Pratchetin Guards Guards (3:nnen kerran luettu), R.A. Salvatoren Forgotten Realms Saagasta Arvoitusten Saari ja sitä edeltänyt osa jonka nimeä en muista (myöskin 3:tta kertaa luettu) sekä Burton on Burton Kirja.
Kesken tällä hetkellä on pääsykoekirjojen lisäksi Bill Clinton - My LIfe, Timo Airaksinen - Onnellisuuden opas (joka saa veren kiehumaan "erilainen ei voi olla onnellinen" tapaisilla kommenteillaan ja tekee lukemisen hankalaksi), Markus Kajo - Kettusen Paluu: Ihmisen Käsikirja. Sekä Roald Dahl - Helppo Nakki ja muita kertomuksia...
Näiden jälkeen jonossa olisia mm...The Clash Bändistä kertova kirja
Suosikkikirjallisuutta:
Terry Pratchett:in käytännössä kaikki
R.A. Salvatore Forgotten Realms puoli pääasiassa
Margaret Weis & Tracy Hickman: Dragonlance saaga toimii hyvin aina
Clive Cussler kovin mielenkiintoisesti,yleensä, lentävällä kirjoitustavalla kasattuja "agentti"
tarinoita Joissa rakennuspalikoina on Historiallisia myyttejä, merenkulkua, Teknisiä
tietoja ja ilkeitä maailman valloitus suunnitelmia ja antiikkiautojen jumalointia
Sujara Massey:n Rei Shimura kirjat
Peter O'Donnel:in Modesty Blaiset
David & Leigh Edding - Regina's Song ei ole läheskään yhtä tylsää tekstiä kuin niiden fantasia
Donna Tart - Jumalat Juhlivat Öisin
Alan Duff - Kerran Sotureita
siinä näin alkuun
Viime aikoina on tullut luettua paljolti pääsykoe kirjoja -Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät, sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä ja sosiaalipsykologia ihmiskäsityksiä(viimeinen on muuten varsin hyvää luettavaa)- joten tähän pariiin kuukauteen on saanut ahdettua vain muutaman muun kirjan; Barry Miles:in kirjottaman Frank Zappa elämänkerran, Terry Pratchetin Guards Guards (3:nnen kerran luettu), R.A. Salvatoren Forgotten Realms Saagasta Arvoitusten Saari ja sitä edeltänyt osa jonka nimeä en muista (myöskin 3:tta kertaa luettu) sekä Burton on Burton Kirja.
Kesken tällä hetkellä on pääsykoekirjojen lisäksi Bill Clinton - My LIfe, Timo Airaksinen - Onnellisuuden opas (joka saa veren kiehumaan "erilainen ei voi olla onnellinen" tapaisilla kommenteillaan ja tekee lukemisen hankalaksi), Markus Kajo - Kettusen Paluu: Ihmisen Käsikirja. Sekä Roald Dahl - Helppo Nakki ja muita kertomuksia...
Näiden jälkeen jonossa olisia mm...The Clash Bändistä kertova kirja
Suosikkikirjallisuutta:
Terry Pratchett:in käytännössä kaikki
R.A. Salvatore Forgotten Realms puoli pääasiassa
Margaret Weis & Tracy Hickman: Dragonlance saaga toimii hyvin aina
Clive Cussler kovin mielenkiintoisesti,yleensä, lentävällä kirjoitustavalla kasattuja "agentti"
tarinoita Joissa rakennuspalikoina on Historiallisia myyttejä, merenkulkua, Teknisiä
tietoja ja ilkeitä maailman valloitus suunnitelmia ja antiikkiautojen jumalointia
Sujara Massey:n Rei Shimura kirjat
Peter O'Donnel:in Modesty Blaiset
David & Leigh Edding - Regina's Song ei ole läheskään yhtä tylsää tekstiä kuin niiden fantasia
Donna Tart - Jumalat Juhlivat Öisin
Alan Duff - Kerran Sotureita
siinä näin alkuun
Posts: 2,396
Joku muukin on tätä jo kehuskellut, pitää liittyä kuoroon:
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Joskus tulee vastaan kirjoja, joita ei malttaisi laskea kädestään. Tämä on sellainen. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä (hämmästyttävää miten preesensin käyttö kerronnassa imperfektin sijaan muuttaa tunnelmaa), teksti on sujuvaa, kertojan vaihteleminen toimii. Lainaukset tietosanakirjoista ja vanhoista kansantaruista sopivat hyvin tarinan joukkoon, kuljettaen sitä tavallaan eteenpäin ja valmistaen tulevaan. Kirjassa käsitellään hienosti päällekkäin eri asioita, välillä pimeään piiloutuvat pedot ihmisiltä, välillä homoseksuaalit muiden tuomitsevilta katseilta.
Pari sivua on vielä jäljellä, yritän säästellä niitä, sillä harmittaa niin paljon että kirja loppuu kohta.
---
Muuten, ärsyttääkö ketään muuta monissa englannista (tai muusta kielestä) suomeen käännetyissä kirjoissa tönkkö kieli? Kun kääntäjä yrittää noudattaa alkuperäistekstiä liian tarkasti, tuloksena on teennäisen makuisia sanavalintoja ja lauserakenteita. Ehkä pitäisi enemmän yrittää lukea kirjat alkuperäiskielellään.
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Joskus tulee vastaan kirjoja, joita ei malttaisi laskea kädestään. Tämä on sellainen. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä (hämmästyttävää miten preesensin käyttö kerronnassa imperfektin sijaan muuttaa tunnelmaa), teksti on sujuvaa, kertojan vaihteleminen toimii. Lainaukset tietosanakirjoista ja vanhoista kansantaruista sopivat hyvin tarinan joukkoon, kuljettaen sitä tavallaan eteenpäin ja valmistaen tulevaan. Kirjassa käsitellään hienosti päällekkäin eri asioita, välillä pimeään piiloutuvat pedot ihmisiltä, välillä homoseksuaalit muiden tuomitsevilta katseilta.
Pari sivua on vielä jäljellä, yritän säästellä niitä, sillä harmittaa niin paljon että kirja loppuu kohta.
---
Muuten, ärsyttääkö ketään muuta monissa englannista (tai muusta kielestä) suomeen käännetyissä kirjoissa tönkkö kieli? Kun kääntäjä yrittää noudattaa alkuperäistekstiä liian tarkasti, tuloksena on teennäisen makuisia sanavalintoja ja lauserakenteita. Ehkä pitäisi enemmän yrittää lukea kirjat alkuperäiskielellään.
Posts: 4,338
Viimeiset lukemani kirjat olivat järjestyksessä ylioppilaskokeista tähän päivään:
Entäs jos... - joka kertoo Suomen historian käännekohdista autonomian ajasta nykypäivään. Siinä nimensä mukaisesti käsitellään vaihtoehtoisia historian kulkuja ja miten ne olisivat voineet syntyä. (Tyyliin entäs jos Suomeen olisi vakiintunut monarkia? tai entäs jos kansallisen taiteen kulta-ajan kuuluisimmat maalarit olisivatkin olleet naisia?) Mukavaa pientä ja kuitenkin hyvin perusteltua jossittelua niinkin vakavamielisellä tieteenalalla kuin historiassa. Kirja tarjoaa fiktiivisyytensä lisäksi myös faktoja todellisesta historiankulusta.
Pyhä keihäs - joka kertoo Longinuksen keihään myytistä ja sen osuudesta natsisaksan johdon väitetyssä okkultismissa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoisia ajatuksia ja pohdiskeluja herättävä kirja, joka kuitenkin skeptiselle Keksille tuntuu lähinnä vaikkapa Pyhä veri pyhä Graal -kirjaan verrattavissa olevalta sadulta. Kirjan jonkun asteinen faktillinen arvo oli lähinnä tarkkojen tapahtumaketjujen ja henkilökuvien muodossa. Esimerkiksi Himmlerin rooli SS:n johdossa ja natsisaksan yhtenä merkittävimmistä hahmoista sai aivan uuden merkityksen.
Kuninkaiden rakastajattaret - joka kertoo 1400- -1900-lukujen hovielämästä, keskittyen eniten 1600- 1700-lukujen Ranskan ja Englannin kuninkaiden rakkauselämään. On jokseenkin ironista, etten voi sietää nykypäivän juorulehdistöä, mutta silmät kiiluen ahmin nämä satojen vuosien takaiset monarkian kitkerimmät ja makeimmat hedelmät. Samaan hengenvetoon halveksin ihmisiä, jotka huvittavat itseään vaikkapa nyky-Englannin kuningashuoneen toilailuilla - eipä nyky-monarkioilla taida muuta arvoa enää ollakaan. Kalliiksihan nämä "turhat julkkikset" kansoilleen tulevat. Kirja paljasti ainakin jokseenkin uskottavasti naisten potentiaalisen mahdollisuuden vaikuttaa maailmaan tuona aikana miesten kautta ja toisaalta kuitenkin näytti myös, kuinka etuoikeutettua on elää nykypäivän sekä sukupuoli- että yhteiskuntaluokaltaan tasa-arvoisessa valtiossa, jossa saa elää rakkaussuhteessa itse valitsemansa miehen kanssa sekä rakentaa itselleen elämänsä mitenkuten haluaa!
Ludvig XIV - Tämän elämäkerrallisen kirjan luin lähinnä edellisen kirjan mainingeissa syventääkseni tietoutta 1600- 1700-lukujen politiikasta ja elämästä. Kirja osoittaa hyvin Ranskan ajoittain dominoivan ja ajoittain heikon vallan Euroopassa aurinkokuninkaan aikaan ja kertoo hyvin yksinkertaistetusti koko Euroopan valtarakenteen kuinka sitä kokonaisuudessaan hallitsivat käytännössä toisilleen sukua enintään muutaman sukupolven takaa tai naimakauppojen kautta olevat hallitsijat. Kirjan (tai minun) heikkous on äärettömän monet nimet aina prinsseistä ja armeijan kenraaleista vaihtuviin ilolintuihin, joita on lähes mahdotonta muistaa enää seuraavassa luvussa.
Tällä hetkellä luen lyhyen 1900-luvun historiaa, eli politiikan historiaa vuodesta 1914 vuoteen 1991. Kirja on todella koukuttava ja hyvin kirjoitettu, mutta se sisältää niin paljon mielenkiintoisia pieniä faktoja mm. erilaisista vallankumouksellisista järjestöistä, maailmanhistoriallisesti tärkeistä henkilöistä ja talousjärjestelmän muutoksista korrelaatiossa historian kulkuun, että niitä on mahdotonta muistaa.
Mitä taas todelliseen fiktiiviseen kirjallisuuteen tulee, niin aloitin huhtikuussa lukemaan nuorena rakastamaani C.S. Lewisin Narnia sarjan ensimmäistä osaa Velho ja Leijona. Kahlasin vaivalla noin 50 sivua ja lopetin kyllästyneenä. Kyllä ihmiskunnan historia on paras tarina!
Entäs jos... - joka kertoo Suomen historian käännekohdista autonomian ajasta nykypäivään. Siinä nimensä mukaisesti käsitellään vaihtoehtoisia historian kulkuja ja miten ne olisivat voineet syntyä. (Tyyliin entäs jos Suomeen olisi vakiintunut monarkia? tai entäs jos kansallisen taiteen kulta-ajan kuuluisimmat maalarit olisivatkin olleet naisia?) Mukavaa pientä ja kuitenkin hyvin perusteltua jossittelua niinkin vakavamielisellä tieteenalalla kuin historiassa. Kirja tarjoaa fiktiivisyytensä lisäksi myös faktoja todellisesta historiankulusta.
Pyhä keihäs - joka kertoo Longinuksen keihään myytistä ja sen osuudesta natsisaksan johdon väitetyssä okkultismissa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoisia ajatuksia ja pohdiskeluja herättävä kirja, joka kuitenkin skeptiselle Keksille tuntuu lähinnä vaikkapa Pyhä veri pyhä Graal -kirjaan verrattavissa olevalta sadulta. Kirjan jonkun asteinen faktillinen arvo oli lähinnä tarkkojen tapahtumaketjujen ja henkilökuvien muodossa. Esimerkiksi Himmlerin rooli SS:n johdossa ja natsisaksan yhtenä merkittävimmistä hahmoista sai aivan uuden merkityksen.
Kuninkaiden rakastajattaret - joka kertoo 1400- -1900-lukujen hovielämästä, keskittyen eniten 1600- 1700-lukujen Ranskan ja Englannin kuninkaiden rakkauselämään. On jokseenkin ironista, etten voi sietää nykypäivän juorulehdistöä, mutta silmät kiiluen ahmin nämä satojen vuosien takaiset monarkian kitkerimmät ja makeimmat hedelmät. Samaan hengenvetoon halveksin ihmisiä, jotka huvittavat itseään vaikkapa nyky-Englannin kuningashuoneen toilailuilla - eipä nyky-monarkioilla taida muuta arvoa enää ollakaan. Kalliiksihan nämä "turhat julkkikset" kansoilleen tulevat. Kirja paljasti ainakin jokseenkin uskottavasti naisten potentiaalisen mahdollisuuden vaikuttaa maailmaan tuona aikana miesten kautta ja toisaalta kuitenkin näytti myös, kuinka etuoikeutettua on elää nykypäivän sekä sukupuoli- että yhteiskuntaluokaltaan tasa-arvoisessa valtiossa, jossa saa elää rakkaussuhteessa itse valitsemansa miehen kanssa sekä rakentaa itselleen elämänsä mitenkuten haluaa!
Ludvig XIV - Tämän elämäkerrallisen kirjan luin lähinnä edellisen kirjan mainingeissa syventääkseni tietoutta 1600- 1700-lukujen politiikasta ja elämästä. Kirja osoittaa hyvin Ranskan ajoittain dominoivan ja ajoittain heikon vallan Euroopassa aurinkokuninkaan aikaan ja kertoo hyvin yksinkertaistetusti koko Euroopan valtarakenteen kuinka sitä kokonaisuudessaan hallitsivat käytännössä toisilleen sukua enintään muutaman sukupolven takaa tai naimakauppojen kautta olevat hallitsijat. Kirjan (tai minun) heikkous on äärettömän monet nimet aina prinsseistä ja armeijan kenraaleista vaihtuviin ilolintuihin, joita on lähes mahdotonta muistaa enää seuraavassa luvussa.
Tällä hetkellä luen lyhyen 1900-luvun historiaa, eli politiikan historiaa vuodesta 1914 vuoteen 1991. Kirja on todella koukuttava ja hyvin kirjoitettu, mutta se sisältää niin paljon mielenkiintoisia pieniä faktoja mm. erilaisista vallankumouksellisista järjestöistä, maailmanhistoriallisesti tärkeistä henkilöistä ja talousjärjestelmän muutoksista korrelaatiossa historian kulkuun, että niitä on mahdotonta muistaa.
Mitä taas todelliseen fiktiiviseen kirjallisuuteen tulee, niin aloitin huhtikuussa lukemaan nuorena rakastamaani C.S. Lewisin Narnia sarjan ensimmäistä osaa Velho ja Leijona. Kahlasin vaivalla noin 50 sivua ja lopetin kyllästyneenä. Kyllä ihmiskunnan historia on paras tarina!
Posts: 2,396
patient, 25.2.2006 15:57:
Tuomas Vimma - Helsinki 12
Osoittautui juuri sellaiseksi kuin olin arvostelujen perusteella kuvitellut: tarkoituksellisen provosoivasti ja teennäisen nokkelasti kirjoitetuksi listaksi, joka esitteli kirjoittajan kallista makua ja merkkien tuntemusta. Kirjana musta melko keskinkertainen, juoni suorastaan typerä. Lukeutuu sellaisten kirjojen sarjaan, jotka luettuaan tuumaa, että noh, tulipa luettua tämäkin sitten. Osittain tosin ihan viihdyttävä.
(tuore quote)
Täysin samaa mieltä. Ärsyttää kun menen ärsyyntymään tuollaisesta provoilusta. :D Vimman toinen kirja, Toinen, on jatkoa ja jonkinlaista selittelyä tälle, ja luin senkin vain siksi että lainasin molemmat samalla kertaa. Molemmat melko mitäänsanomattomia ja kyllä, typeriä. Lisämiinuksia slangista. Mitäköhän se jätkä ajattelee näitä kirjoitellessaan?
Matti W, 25.5.2007 16:11:
Kesken tällä hetkellä on pääsykoekirjojen lisäksi Bill Clinton - My Life
Mitä mieltä oot tosta Clintonin kirjasta? Vaikka Billistä tykkäänki, niin mulla on ollu toi kirja kesken jo yli vuoden ku kyllästyin siihen "sitten kun minä olin presidentti paransin tämän ja tämän vähemmistön elämää näin ja näin" -löpinään. Kirjan kirjotustyyli on vaan liian minäminäminä. Hillaryn kirja vaikutti paljon paremmalta luettavalta.
Posts: 56
Annakins, 8.6.2007 12:07:
---
Kirjan kirjotustyyli on vaan liian minäminäminä.
Eikö tämä juuri ole omaelämänkertojen tarkoitus, itsekeskeisten ihmisten itsensäylistys? ;D
Totta puhuttuna en ole vielä kauhean pitkälle kerennyt nimenomaisessa kirjassa,koska tuli tauko pääsykoekirjojen lukemisen takia, että olisin vielä ainakaan ärsyyntynyt siitä, mutta toistaiseksi se on vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta ja meinaan jatkaa mihin jäin näinä päivinä.
On harmi jos se ei ole hyvin kirjoitettu kirja sillä tuo Clinton on kuitenkin kovin kiehtova hahmo.
Hillaryn kirja on siis lukemisen arvoinen?
Posts: 493
Norb, 18.4.2007 09:08:
---
unitarina, 31.3.2007 20:35:
Stephenie Meyer - HoukutusOon lukenu sen tähän mennessä kaks kertaa ja vieläkin aiheuttaa mukavia värinöitä
---
Täältä ilmottautuu toinen faniOon lukenu sen 5 kertaa suunnilleen vuoden sisään.. Siitä on niin vaikee pitää näpit erossa!
Jestas. Tätä kirjaa on nyt niin paljon hehkutettu täällä, että minunkin on pakko lukea.
Muttamutta. Joka ikinen kipale on edelleen lainassa sekä Rovaniemen että Oulun kirjastoista ja lisäksi jonossa on pari kaveria, eikä mulla oo varaa ostaa kirjaa mistä en oikeasti mitään tiedä.. takakannen teksti ei ehkä tee kirjalle oikeutta? Sinänsä aiheensa puolesta kuulostaa juuri sopivan hömpältä kaiken talven mittaan lukemani historiallis-tieteellis-teoreettis-käsitteellisen soopan (opiskelu pilaa elämäni!) vastapainoksi. Tässä käy vielä niin, että kun joudun odottaan ja odottaan ja haluan enkä saa, niin lopulta odotukset on niin korkeella, ettei mikään kirja ole sen odotuksen arvoinen ja seuraa pieni pettymys...
Ihanaa kun taas ehtii ja jaksaa lukea muutakin kuin alan kirjallisuutta... Viimeisin lukemani kirja oli Risto Isomäen Herääminen, ihan jees, ja sitä ennen Philip K. Dickin Oraakkelin kirja. Nyt kirjastossa näyttäis olevan vapaana Jeff Longin Vuosi nolla, Michael Swanwickin Rautalohikäärmeen tytär sekä Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka - noitakin on muistaakseni joku joskus suositellut. Ylös ja ulos siis.
Posts: 493
Norb, 23.5.2007 18:00:
Alotin lukee Sean Stewartin- Kehä. Vaikuttaa hyvältä! Tuun sit tänne kertoo, kun oon lukenu.
Joko luit? Mitä mieltä olit? Itse nimittäin tykkäsin ja yritin suositella kaverillekin, mutta se oli jo lukenut sen..
Matti W, 8.6.2007 16:51:
---
Annakins, 8.6.2007 12:07:
---
Kirjan kirjotustyyli on vaan liian minäminäminä.
---
Eikö tämä juuri ole omaelämänkertojen tarkoitus, itsekeskeisten ihmisten itsensäylistys? ;D
Juu toki, mutta se on tehty vielä jotenkin todella ärsyttävällä tavalla tossa Billin kirjassa.
Matti W, 8.6.2007 16:51:
Hillaryn kirja on siis lukemisen arvoinen?
Joo ainakin sen perusteella mitä sitä kerran ehdin lukea pari lukua.
Posts: 493
Cloudberry,
Ylös ja ulos siis.
Muuten hyvä idea, paitsi että Lapin maakuntakirjasto menee perjantaisin kiinni jo viideltä! Voi vittu!!!
Posts: 4,793
Kirjat kolahtaa. Äskettäin luin Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraava. Nyt pitäisi lukea Osmo Kontulan Huumeet Suomessa ( kauhean vanha kirja ).
Posts: 3
Posts: 1,634
jos ne oikein kovaa päähän osuu
Posts: 869
2la, 6.6.2007 12:56:
Joku muukin on tätä jo kehuskellut, pitää liittyä kuoroon:
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Joskus tulee vastaan kirjoja, joita ei malttaisi laskea kädestään. Tämä on sellainen.
Tämä on kyllä mun mielestä älyttömän ylihypetetty kirja. Luin sen Finlandia-palkinnon jälkeen, ja oli kyllä pettymys
Tylsä kuin mikä, ja ne "luontodokkarikohdat" hypin surutta yli. No, kaikkia ei voi miellyttää.Tällä hetkellä sen sijaan kesken toinen Finlandia-palkittu, Westön Missä kuljimme kerran, ja olen tykännyt.
Historialliset kirjat toimii silloin kun pohjatyö on tehty huolellisesti.
Posts: 2,396
pupuankka, 10.6.2007 16:10:
Tämä on kyllä mun mielestä älyttömän ylihypetetty kirja. Luin sen Finlandia-palkinnon jälkeen, ja oli kyllä pettymys
Siis hyppäsit puolet kirjasta yli ja haukut sen jälkeen tylsäksi? Krhm. :) Mua kiehtoi erityisesti se, miten erilaisia tekstilajeja oli yhdistelty toimivasti.
Makuasioista ei sovi kiistellä, tietenkään, mutta mielestäni tuo oli enemmän easy reading -kamaa kuin tylsä. Tai mitä sillä tylsällä nyt tarkoittaa, tokihan liian helpot kirjat ovat tylsiä.
Posts: 4,143
2la, 6.6.2007 12:56:
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
joo, toi on kyllä ihan hyvä! ei nyt mikään mun akuutti
lemppari, mut varsin oiva kirja kyllä :)
itse viimeksi luin tom spanbauerin kaukaiset seudut,
joka oli myös ihan hyvä, mut ei nyt mikään niin mahtava
kuitenkaan. odotin enemmän ko. kirjailijan edellisen kirjan
perusteella.