Valokuvaus vai fotosoppaus

38 posts, 2 pages, 26,404 views

Caro²

Posts: 5,301

#1 • • Caro² Fiilis / SESSIONS2

diorite, 24.5.2006 11:09:
tuli vaan tosta listasta mieleen että kuinka paljon sitten loppujen lopuksi merkitsee olla hyvä kuvaaja vai onko tärkeämpää olla hyvä editoimaan kuvia *nauru*


Kuvaajan taso merkitsee erittäin paljon. Tässä on omat näkökohdat koko prosessista:

Jos olet huono kuvaamaan, et saa raavittua minkään asteista materiaalia muille näytettäväksi. Hyvä kuvaaja sen sijaan saa paljon hyviä kuvia. Mutta koska kyseessä ei ole studiokuvaus, jossa valot, varjot, ja kohde on täysin kuvaajan hallinnassa tulee paljon mutkia matkaan.

Monessa tilanteessa jossa yritetään vangita bileissä ollut tunnelma, saadaan se vangittua vasta monen ruudun jälkeen ja silloinkin parhaimmassa tapauksessa yhteen ruutuun kahdestakymmenenstä. Pahimmassa tapauksessa tunnelma ja haluttu kuva löytyy useamman ruudun yhdistelmästä.

Syitä siihen, että kuvia joutuu yhdistelemään, on monia. Itselle melko usein käynyt tilanne on se, että kohteena on useita henkilöitä ja valotusaika on niin pitkä, että aina joku henkilö on juuri kääntänyt päätä, heilauttanut kättä, tai tehnyt jotain muuta joka aiheuttaa pelkkää sotkua kuvaan. Silloin otetaan sirkkeli kauniiseen käteen ja yhdistellään jo otetuista valokuvista ne samaiset kohteet yhdeksi kuvaksi - sellaiseksi kuvaksi, jollainen tilanne on oikeasti ollut.

Kyse ei ainakaan omalla (enkä usko, että kenenkään muunkaan kuvaajan) kohdalla ole siitä, että luodaan valheellinen dokumentointi / taidekuva bileistä. Kyse on siitä, että välitetään bileiden tunnelma ja kyseessä ollut tilanne mahdollisimman todenmukaisesti katsojalle.

Tässä tietenkin herää kysymys, että eikö todenmukaisin kuva olisi se, minkä kamera tallentaa. Teoriassa kyllä - käytännössä ei. ihmissilmä on teknisesti niin paljon edellä kameraa, että katsoja kyllä näkee realitilanteessa juuri tasan mitä tapahtuu - eikä ihmiset näy tanssilattialla sumeina ja epätarkkoina kohteina, toisin kuin epäonnistuneissa bilekuvissa.


http://www.villevaavu.org/2003/Screen26042003/image1.html



tulee vaan mieleen voiko tuota enää kutsua valokuvaksi kun sitä on noinkin rankasti muokattu.


Eikös kuvan kohteet kuitenkin olleet kuvattuja, ei piirrettyjä. Ylänurkan sininen valo on hyvinkin voinut tapahtumassa olla - kuvaaja on huomannut sen näyttäneen hyvältä - mutta juuri sillä hetkellä kun henkilöt ovat oikeassa asennossa, valoa ei enää ole.


Tietysti tuo näyttää hienolta mutta antaa tavallaan väärän kuvan valokuvauksesta sellaisille henkilöille ketkä ei ole yhtä ammattitaitoisia käsittelemään kuvia


ikävä tosiasia on, että valokuvauksessa kamera on pelkästään yksi osa koko suurta prosessia.
Kameralla otetaan kyllä se kuva, eli se on iso osa kuvausta, mutta otettu kuva harvoin on sellaisenaan "julkaisukelpoinen". Sen lisäksi muita prosesseja kuvauksessa on 1) Kuvien rankkaaminen, 2) jäljelle jääneiden kuvien editointi 3) editoitujen kuvien joukosta parhaimpien valitseminen ja esille laitto.

Bilekuvaus on yksi vaativimmista kuvauksen lajeista johtuen pelkästään ympäristöstä, joten on kohtuutonta odottaa, että kuvaaja ulostaa kortin sisällön sellaisenaan jakoon.


ja sitten kun he itse bileissä koittaa saada hyviä kuvia vaikka samasta tilanteesta ja näkee mitä joku muu on 'valokuvannut' niin he ihmettelevät kuinka joku on onnistunut saamaan noin hemmetin hienon kuvan kun omissa kuvissa on 'virheitä' vaikka kuinka.


Bilekuvaajia on oikeastaan kolmen tyyppisiä.

1: Asiaa vakavasti harrastavat
On niitä jotka kuvaavat tosissaan, kuvaavat paljon (puhutaan useista sadoista, ellei tuhansista ruuduista per ilta) ja he kuvaavat myös hyvin. Heillä on bilekuvaukseen sopiva laitteisto, joka edesauttaa hyvien kuvien saamisessa.

2: Valokuvausta opiskelevat:
On niitä kuvaajia, jotka haluavat olla hyviä siinä mitä tekevät, he opiskelevat, kokeilevat, oppivat, ja erehtyvät. He keksivät itse erilaisia tapoja saada kuvat onnistumaan - ja ehkä muutaman vuoden kulutua jotakin jo osaavatkin ja saavat kuvat näyttämään hyvältä.

3: Muistoja kuvien kautta hakevat:
Sitten on niitä kuvaajia, joita ei valokuvaus kiinnosta sanan varsinaisessa merkityksessä. Heidän mielestä on mukava ottaa kuvia muistoksi. He virkistävät muistia ja muistoja bileistä palauttamalla fiilikset mieleiin katsomalla ottamiaan kuvia. Näitä kuvia on esm klubituksessa suurin osa. Kun taas yksityisissä kuvagallerioissa on enimmäkseen kahta ensimmäistä.


Käsittääkseni tämä oli kuitenkin ihan yksittäistapaus, hyvä niin.


Kyllä kuvien editointia tapahtuu tuossa mittakaavassa yllättävän paljon - mutta ei kuitenkaan valtaosaa. Muistan pacifique-gallerian suhteen editoineeni noin 10% kuvista jollakin tapaa "kuvaa muuttaen".

Valtaosin editointi kuitenkin on värisäätöjä, rajausta, kontrasrin korjaamista, värien piristämistä, terävöittämistä ja kohinan poistoa.


HUOM! Nämä lätinät vaikuttaa monen mielestä aivan turhanpäiväiseltä jorinalta joka on hifistelyä vailla tulosta. Mutta täytyy huomauttaa, että kun jotain asiaa harrastetaan vakavammin, tulee väkisin eteen oman kriittisyyden kasvu lopputuloksiin. Tämä johtaa väistämättä siihen, että asiaa harrastava henkilö kehittyy ja myöskin ottaa pikkuasiat vakavammin (hyvä esimerkki on bileissä otettujen kuvien määrä. "räpsijä" ottaa 50 kuvaa, vakava harrastaja 500).

Asiaa voisi verrata myös dj-soittamiseen. Henkilö joka haluaa kuulla vain kappaleet, viis veisaa siitä miten ne on miksattu yhteen. Asiaan vihkiytynyt klubbaaja osaa antaa arvoa sille, että biisit yhdistyy tyylikkäästi. Tavan tallaajan mielestä kappaleiden täydellinen yhteen miksaaminen on vain turhaa brassailua ja hifistelyä..
laite

Posts: 2,994

#2 • • laite MastahWankah
Sä oot varmaan sekoittanut nyt tuon "vakavan harrastajan" ja "räpsijän" keskenään, niin ainakin päättelen tuosta jaottelusta joka tehdään otettujen kuvien määrän mukaan? Mitä nyt olen sivusta seurannut, niin nimenomaan räpsijät ottavat tuon 500-1000 kuvaa ja pahimmassa tapauksessa lykkäävät kaikki kuvat nettiin. Vakavampi harrastaja / pro ottaa sen 50 kuvaa ja laittaa nettiin sen 10-30 kpl, riippuu tapauksesta.

Eikös kuvan kohteet kuitenkin olleet kuvattuja, ei piirrettyjä. Ylänurkan sininen valo on hyvinkin voinut tapahtumassa olla - kuvaaja on huomannut sen näyttäneen hyvältä - mutta juuri sillä hetkellä kun henkilöt ovat oikeassa asennossa, valoa ei enää ole.


Sanooko termi "ratkaiseva hetki" mitään? Mikäli ei, suosittelen tutustumaan Henri Cartier-Bressoniin kuvaajana. Kuvankäsittelyllä on helppo peittää kuvaajan kärsimättömyys kuvaustilanteessa...

Muuten kyl asiallinen teksti ja valottaa aika hyvin sun näkemystä. Oma näkemykseni on hieman toisenlainen, mutta eipä siitä enempää.

JA ennen kuin tää menee tappeluksi mun täytyy vieläkin sanoa, että hyvältä ne sun ottamat kuvat näyttää. Vielä kun alat tuottamaan "luomuna" tuollaista, niin nostelen hattua urakalla!

terveisin: Teemu
Jone

Posts: 8,258

#3 • • Jone Archibald Haddock

laite, 24.5.2006 13:35:
Vakavampi harrastaja / pro ottaa sen 50 kuvaa ja laittaa nettiin sen 10-30 kpl, riippuu tapauksesta.



Nojaa, haluisin nähdä sen bilekuvaajan, joka ottaa kuvia edes 20% onnistumisasteella tasaisen varmasti. Toistaiseksi ei ole tullut sellaista vastaan.
laite

Posts: 2,994

#4 • • laite MastahWankah
Ihan mielenkiinnosta: millasella onnistumisprosentilla nää nykybilekuvaajat noita kuvia sit ottaa?
Kon-tiki

Posts: 1,936

#5 • • Kon-tiki The Unsinkable

laite, 24.5.2006 13:35:
Sanooko termi "ratkaiseva hetki" mitään? Mikäli ei, suosittelen tutustumaan Henri Cartier-Bressoniin kuvaajana. Kuvankäsittelyllä on helppo peittää kuvaajan kärsimättömyys kuvaustilanteessa...



Cartier-Bressonin kuuluisimmat kuvat syntyivät muistaakseni luonnovalossa ja ulkoilmassa, ei strobovalojen loisteessa eikä savuhahtuvien keskellä. Ulkoilmassa ratkaisevaa hetkeä voi odottaa enemmän rauhassa.

Halusi puritanistit tai ei, digitaalinen kuvankäsittely on muuttanut valokuvien todistusvoimaa dramaattisesti. Niinkin autenttisena ja todistusvoimaisena pidetty kuvauksen osa-alue kuin luontokuva sai oman skandaalinsa jo joku vuosi sitten, kun alan grand old man Hannu Hautala oli uudelleenjärjestellyt telkkiä ja kuun paikkaa kuvissaan (en nyt linkitä niitä tähän, kun tää kuitenkin on bilekuvatopicci). Samalla unohtuu, ettei minkäänlaisella tekniikalla saada kuvaan kuin kuvaajan itsensä valitsema rajaus ympäristöstä!

Itse olen pelkkä lomakuvien räpsijä Ixuksella, jonka tallentamia outoja värisävyjä fiksailen sit kotikoneella luonnollisiksi, eikä mulla ole henk.koht. mielipidettä voimakasta kuvankäsittelyä puolesta eikä vastaan.

Lehdissä käytetään nykyään yleisesti merkintää "kuva manipuloitu", jos siinä on lisätty/poistettu kohteita alkuperäiseen verrattuna. Pitäsikö silleen merkata myös ne harvat nettikatselussa olevat bilekuvat, joihin sama pätee?
Jone

Posts: 8,258

#6 • • Edited Jone Archibald Haddock

laite, 24.5.2006 13:49:
Ihan mielenkiinnosta: millasella onnistumisprosentilla nää nykybilekuvaajat noita kuvia sit ottaa?



En tiedä muista, mutta mulla julkaistujen ja kuvattujen suhde on aika tarkkaan 1/20. Tämä sisältää sen, että julkaistuissa otoksissa on omasta mielestäni usein aika pliisuakin tavaraa. Jos joskus käy niin (ja joskus tosiaan käy niin), että otan illan aikana 300 ruutua ja niistä saa 30 "julkaisukelpoista" kuvaa, niin oon jo tosi tyytyväinen.

Mähän en silleen kyllä ole "nykybilekuvaaja" kun olen jo vahvasti eläköitymässä oleva elähtänyt sellainen.
Karski

Posts: 6,049

#7 • • Edited Karski Pomon kätyri
Mun nähdäkseni tavoite ja lopputulos ratkaisevat.
Loppujen lopuksi ainoa, jolle metodeilla on merkitystä
on kuvaaja itse: lopputulosta arvioivaa katsojaa
kiinnostaa yleensä hyvin vähän se, millaisia välineitä
kuvattavan kohteen ja lopullisen kuvan välillä on.

Kamera itsessään on sekin jo väline, joka vaikuttaa
siihen, millaisena kuva tallentuu: jo objektiivivalinnalla
voi vaikuttaa siihen, mitä kuvassa näkyy ja mitä ei.
Laite tuntuu nyt arvostavan tallentamista, jossa välineenä
tulisi käyttää yksinomaan kameraa, mutta itselleni herää
kysymys, miksi juuri kamera yksittäisenä välineenä
olisi jotenkin 'pyhempi' tai 'aidompi' kuin kuvankäsittelyohjelman
ja kameran yhdistelmä? Ymmärrän tällaisen koulukuntaisen
ajattelun filosofian sinänsä, mutta objektiivisesti tarkasteltuna
se ei tunnu juuri muulta, kuin takertumiselta vanhoihin
metodeihin.

Ylipäätään voisi miettiä mikä on valokuvan funktio - mitä halutaan
tallentaa kuvassa.

Jos tarkoituksena on tallentaa todellisuutta 'sellaisena kuin se
on', ei varmaankaan tulisi esim. hyväksyä muiden polttovälien kuin
50 mm käyttämistä perspektiivivääristymien välttämiseksi.
Jos sen sijaan tarkoitus on välittää myös hetken tunnelmaa,
ei mielestäni voida rajata keino- ja välinevalikoimasta pois
erilaisia kehitys- tai kuvankäsittelyteknisiä työvaiheita.

--
Paid by the Alliance
to slay all the giants.

laite

Posts: 2,994

#8 • • Edited laite MastahWankah

Kon-tiki, 24.5.2006 13:50:
---
laite, 24.5.2006 13:35:
Sanooko termi "ratkaiseva hetki" mitään? Mikäli ei, suosittelen tutustumaan Henri Cartier-Bressoniin kuvaajana. Kuvankäsittelyllä on helppo peittää kuvaajan kärsimättömyys kuvaustilanteessa...

---


Cartier-Bressonin kuuluisimmat kuvat syntyivät muistaakseni luonnovalossa ja ulkoilmassa, ei strobovalojen loisteessa eikä savuhahtuvien keskellä. Ulkoilmassa ratkaisevaa hetkeä voi odottaa enemmän rauhassa.

Halusi puritanistit tai ei, digitaalinen kuvankäsittely on muuttanut valokuvien todistusvoimaa dramaattisesti. Niinkin autenttisena ja todistusvoimaisena pidetty kuvauksen osa-alue kuin luontokuva sai oman skandaalinsa jo joku vuosi sitten, kun alan grand old man Hannu Hautala oli uudelleenjärjestellyt telkkiä ja kuun paikkaa kuvissaan (en nyt linkitä niitä tähän, kun tää kuitenkin on bilekuvatopicci). Samalla unohtuu, ettei minkäänlaisella tekniikalla saada kuvaan kuin kuvaajan itsensä valitsema rajaus ympäristöstä!


Eipä ole vielä kertaakaan ollut bileissä tilannetta, että joku tulisi hätistämään pois kun olen odotellut parasta mahdollista hetkeä. Tietysti mieluusti sitä juo kaljaa ja jututtaa ihmisiä, mutta välillä on hauska kuvata ihan ajatuksellakin. Yleisesti lopputuloksena on vähän erilaiset kuvat kuin juosten kustut räpsyt joita tulee myös ajoittain harrastettua.

Luontokuvaajat on myös oma koulukuntansa, onhan tuolla nähty näitäkin tapauksia kun on istutettu täytetty eläin maisemaan ja otettu muutama kuva.

Lehdissä käytetään nykyään yleisesti merkintää "kuva manipuloitu", jos siinä on lisätty/poistettu kohteita alkuperäiseen verrattuna. Pitäsikö silleen merkata myös ne harvat nettikatselussa olevat bilekuvat, joihin sama pätee?


Ei välttämättä, mutta valokuva on aina valokuva ja useasta kuvasta yhdistelty kuva on aina montaasi, oli käytetty tekniikka minkälainen tahansa.
laite

Posts: 2,994

#9 • • laite MastahWankah

Jone, 24.5.2006 13:52:
---
laite, 24.5.2006 13:49:
Ihan mielenkiinnosta: millasella onnistumisprosentilla nää nykybilekuvaajat noita kuvia sit ottaa?

---


En tiedä muista, mutta mulla julkaistujen ja kuvattujen suhde on aika tarkkaan 1/20. Tämä sisältää sen, että julkaistuissa otoksissa on omasta mielestäni usein aika pliisuakin tavaraa. Jos joskus käy niin (ja joskus tosiaan käy niin), että otan illan aikana 300 ruutua ja niistä saa 30 "julkaisukelpoista" kuvaa, niin oon jo tosi tyytyväinen.

Mähän en silleen kyllä ole "nykybilekuvaaja" kun olen jo vahvasti eläköitymässä oleva elähtänyt sellainen.


Jes, tuleeko välillä sellainen olo, että omat kriteerit on liian korkealla?
Jone

Posts: 8,258

#10 • • Jone Archibald Haddock

laite, 24.5.2006 14:08:
Jes, tuleeko välillä sellainen olo, että omat kriteerit on liian korkealla?



No sitäkin, mutta pääsääntöisesti on bilekuvauksen suhteen kyllä sellainen fiilis ettei mulla ole sille enää kauheasti annettavaa näiden viiden jo kuluneen vuoden jälkeen.
Caro²

Posts: 5,301

#11 • • Edited Caro² Fiilis / SESSIONS2

laite, 24.5.2006 13:35:
Sä oot varmaan sekoittanut nyt tuon "vakavan harrastajan" ja "räpsijän" keskenään, niin ainakin päättelen tuosta jaottelusta joka tehdään otettujen kuvien määrän mukaan?


Annat sen verran ammattimaisia lausuntoja, että olet varmaankin tutustunut valokuvaajien studiotyöskentelyyn. Siellä otetaan suhteessa käytettyyn aikaan vähintään tuplamäärä kuvia, joita bileissä.

Joten näin ollen..


Vakavampi harrastaja / pro ottaa sen 50 kuvaa ja laittaa nettiin sen 10-30 kpl, riippuu tapauksesta.


Ihmettelen suuresti näin typerää lausuntoa.



Sanooko termi "ratkaiseva hetki" mitään?


Kyllä sanoo. Luulisi vaan, että myös itse tajuat sen, että bileissä se ratkaiseva hetki on todennäköisesti juuri se hetki kun huomaat ko. tilanteen. Homma ei vaan mene niin, että menet paikkaan x-istut siinä ja odotat ratkaisevaa hetkeä. Bileissä on niin paljon kuvattavaa ja niin nopeasti liikkuvat valot/ihmiset, että ratkaisevan hetken odottaminen ja laukasinnapin painaminen yhden kerran on enemmän typerää pelleilyä kuin ihailtavaa omistautumista.


Kuvankäsittelyllä on helppo peittää kuvaajan kärsimättömyys kuvaustilanteessa...


En pidä itseäni kärsimättömänä kuvaajana. Mutta en myöskään pidä itseäni missään tapauksessa kuvaajana, joka pyörii kohteen ympäri tunnin ja vasta sitten nostaa kameran naamalle. Kameran kautta on helpompi ja ennenkaikkea mukavampi tarkastella miltä eri kuvakulmat näyttää. Jos se on siun mielestä huonon ja taitamattoman kuvaajan merkki - niin se on siun mielipide, joskin omituinen.


Oma näkemykseni on hieman toisenlainen, mutta eipä siitä enempää.


Miun näkemys on kaukana valokuvauspurismista. Haluan tallentaa lopputuotokseen sen fiiliksen joka bileissä miulle tulee. Sitä ei valitettavasti pelkällä kameralla tehdä. Siihen kuuluu valitettavan usein rajaus, värisäädöt, terävöitys, kontrastin parantaminen, joskus jopa useamman kuvan liittäminen yhdeksi.

Joskus kuvattava kohde ei valokuvassa enää näytä niin söpöltä kuin luonnossa - jolloin kohdettakin joutuu korjaamaan jotta sama tunne välittyy kuvan kautta joka on bileissä itsellä ollut.


JA ennen kuin tää menee tappeluksi mun täytyy vieläkin sanoa, että hyvältä ne sun ottamat kuvat näyttää. Vielä kun alat tuottamaan "luomuna" tuollaista, niin nostelen hattua urakalla!


En koskaan ala tuottamaan niitä luomuna, koska se ei yksinkertaisesti tässä ympäristössä ja näillä periaatteilla ole mahdollista. Ainiin, mainitsinko, etten käytännössä koskaan käytä salamaa? Suosittelen kokeilemaan ilman salamaa kuvaamista bileissä - ja sen jälkeen tutkimaan kuinka monta ruutua onnistui "ratkaisevalla hetkellä" :)

EDIT2: Itseasiassa nyt kävi kiinnostamaan siun näkemys luomusta? Etkö itse esm poista digikennon tekemää harmaata kalvoa kuvista? Etkö korjaa värejä salaman aiheuttaman sävyjen pelkistymisen vuoksi? Vai onko luomua kaikki, mitä pystyy tekemään myös kehittämössä?

Ainiin.. Onnistumisprosentti on jotakuinkin 15-20%, jakoon tulevien kuvien prosentti noin 8-10%
laite

Posts: 2,994

#12 • • laite MastahWankah

Caro², 24.5.2006 18:51:
En koskaan ala tuottamaan niitä luomuna, koska se ei yksinkertaisesti tässä ympäristössä ja näillä periaatteilla ole mahdollista. Ainiin, mainitsinko, etten käytännössä koskaan käytä salamaa? Suosittelen kokeilemaan ilman salamaa kuvaamista bileissä - ja sen jälkeen tutkimaan kuinka monta ruutua onnistui "ratkaisevalla hetkellä" :)

Ainiin.. Onnistumisprosentti on jotakuinkin 15-20%, jakoon tulevien kuvien prosentti noin 8-10%


Öh, joo no en oo salamaa käyttänyt kuin yksissä bileissä vuoden aikana. Mut toisaalta, harvemmin mulla tavoitteena onkaan pysäyttää se liike, vaan tarjota sitä blurraantunutta ihmistä ihan surutta.

Ja mitä noihin muihin juttuihin: meillä näyttäis olevan niin erilainen näkemys valokuvista ja kuvaamisesta yleensäkin, että turha tuosta on alkaa vääntämään :)

Piis ja plur.

*känni*
laite

Posts: 2,994

#13 • • laite MastahWankah

Caro², 24.5.2006 18:51:
EDIT2: Itseasiassa nyt kävi kiinnostamaan siun näkemys luomusta? Etkö itse esm poista digikennon tekemää harmaata kalvoa kuvista? Etkö korjaa värejä salaman aiheuttaman sävyjen pelkistymisen vuoksi? Vai onko luomua kaikki, mitä pystyy tekemään myös kehittämössä?


Joo, siis tottakai noi perussäädöt tehdään oli kuva mikä tahansa (toisessa threadissa muistaakseni kerroin niin tekeväni jos huomasit?). Eli kontrasti kohdalleen ja valkotasapaino kohdalleen jos se on kuvausvaiheessa jäänyt virheelliseksi. Rajaamista en enää harrasta, jos jää väljäksi niin sit jää väljäksi ja that´s it. Ei tää niin vakavaa ole aina ;D
ville

Posts: 3,780

#14 • • ville olen oikeasti ujo

laite, 24.5.2006 19:00:
Öh, joo no en oo salamaa käyttänyt kuin yksissä bileissä vuoden aikana. Mut toisaalta, harvemmin mulla tavoitteena onkaan pysäyttää se liike, vaan tarjota sitä blurraantunutta ihmistä ihan surutta.



Suoraan sanottuna mä ihmettelen tosi rankasti sun asennetta. Sä kuitenkin tiedät aika paljon kuvauksesta ja bileistä etkä sä siten voi oikeesti tosissasi väittää, että caron ottamalla tyylillä onnistumisprosentti voi olla lähelläkään sitä mitä sä väität. Staattisten kuvien ottaminen ilman
tärähdystä johtaa aivan taatusti siihen, että onnistumisprosenttia ei yli 10 nosteta. Sit jos hyväksyy blurrin tai tekee kuten allekirjoittanut eli läväyttää salaman päin naamaan, onnistumisprosentien voi helposti nostaa yli 20:n.

Omasta puolesta voisin sanoa, että suurimmillaan prosentti on ollut lähes 40. Tosin tällöin on tahallisesti ottanut kuvia joiden onnistumismahdollisuus on todella suuri.

Sun on helppo mennä sanomaan muille "oletko kuullut hetkestä", koska sun kuvaustyylillä tuo hetki on olemassa. Jos kun caro haluaa pysäyttää ihmiset ilman salamaa, tuota hetkeä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Jengi heiluu miten sattuu ja tuurista toi on kiiinni.

Mitä itse käsittelyyn tulee niin 99% kuvista käy itsellä läpi maksimissaan rajaus, shadow/highlight, levels, saturaatio. Loppu 0.999999 sisältää kevyttä poistoa kuten finni ja se 0.000001 on kuva johon tuon jotain mitä ei siinä alunperin ollut.

Lisää asiasta sitten joskus. nyt oon matkalla mökille ja tää commarin näppis ei oo kuitenkaan täydellinen :)
diorite

Posts: 437

#15 • • diorite 180+
Vastaan nyt tälleen yleisesti tähän aiheeseen koska taitaa jossain määrin olla mun 'syytä' että tätäkin keskustelua käydään.

Caro on tuonut paljon esille monia seikkoja mitä itse en ajatellutkaan aikaisemmin ennen hänen hyviä perusteluita luettuani. En itse todellakaan ole mikään valokuvaaja vaan ihan vaan omiksi muistoiksi räpsijä vaikka valokuvauksesta jonkun verran olenkin kiinnostunut.

Se, että valokuvissa haluaa tuoda esille bileiden tunnelman, on hyvä asia. Aina ei pysty ottamaan kuvaa niinkuin asia on ollut ja silloin täytyy tehdä kompromisseja missä yhdistelee useampia kuvia, että kuva vastaisi mahdollisimman paljon todellisuutta minkä katsoja silmin näkee. Silti jossain mielessä asia 'taistelee' minun ajatusmaailmaa vastaan siinä, että olen kuitenkin jonkun verran nähnyt kuvia joiden tiedän olevan muokkaamattomia ja pidän niitä erittäin onnistuneina. Tottakai arvostan tälläisiä kuvia enemmän kuin sellaisia jotka on muokattu. Harmi vaan, että ainakin minun osaltani tämä keskustelu on antanut sellaisen kuvan bilegallerioita kohtaan, ettei enää tiedä mitä pitäisi kuinkakin hyvinä, koska joidenkin puheiden perusteella digiajan kuvaus tuntuu olevan jonkun verran pullollaan manipuloimista ja silloin 'oikeasti' hyvät, kerralla otetut valokuvat jää näiden 'teennäisten' kuvien varjoon. ''-merkit siksi että tietysti riippuu siitä mitä asiaa kyseiset kuvastot palvelee. Minä ainakin erottaisin vielä digiajallakin kuvagalleriat näistä fiiliksen luomis gallerioista siinä mielessä että ne palvelee eri tarkoitusta. Tai sitten pitäisi selvästi tuoda julki mitkä minkäkin gallerian tarkoitusperät on.

Mitä itse olen räpsinyt kuvia ihan jollain perus pokkarilla, tiedän että bilekuvaus on todella haastavaa puuhaa ja kaikki propsit henkilöille ketkä viitsii nähdä vaivaa ja yrittää saada mahdollisimman hyviä kuvia. Silti mielestäni olisi (jos ei muuta niin ainakin) kohteliasta ilmoittaa jos on saanut hyvän kuvan otettua ilman minkäänlaista muokkaamista verrattuna siihen että on yhdistellyt useampia kuvia ja niistä on saanut hyvän kokonaisuuden. Tottakai mukana on aina tuuria tilanteiden suhteen mutta kuitenkin...

Se mitä on ollut puhetta 'tilanteen odottamisesta', niin ei mielestäni siinä mielessä ole vertailukelpoista bile- ja vaikka luontokuvauksen suhteen, että bileissä hyvän tilanteen saaminen voi olla yhdestä strobon välähdyksestä kiinni ja jos jollain sattuu olemaan tuuria että on juuri oikealla hetkellä saanut painettua kameran nappulaa, ei vielä tee hänestä hyvää kuvaajaa. Tottakai luonnossakin saattaa olla sekunnin murto-osista kiinni saako hyvän kuvan vai ei mutta en kuitenkaan sanoisi että se bileissä, hämärässä, strobon ja valojen vilkkuessa ja ihmisten liikkuessa olisi ainakaan yhtään helpompaa. Kuitenkin luulisin että hyvä kuvaaja osaa vähän ennustaa tälläisiä tilanteita verrattuna matti peruskuvaajaan.

Omat kuvat joita olen saanut otettua, ovat (kuten sanoin) pääasiassa muistoja. Se, että olen niitä jollain nettisivulla julkaissut, on vaan sen takia että jos en olisi niin tehnyt, niin minulla olisi 10 ystävää kyselemässä saisiko niitä kuvia koska hekin haluavat muistoja. En ole niitä koskaan pitänyt mitenkää 'onnistuneina' varsinkaa siinä mielessä että en niitä ole juurikaan yhtään koskaan editoinut. Ja en epäile yhtään että joku 10% olisi normaali onnistumisprosentti hvälläkään kuvaajalla. Haluan nähdä sen kuvaajan joka väittää että hänen kuvistaan 50% on hyviä (kyseessä siis bile olosuhteet jne).

Hauskaa että asiasta saatiin keskustelua ja luen mielelläni kommentteja puolesta ja vastaan. Jossain määrin vaan tuntuu siltä että nykyään ei tiedä mihin luottaa kun valokuvatkin on niin helposti manipuloitavissa. En tarkoita bilekuvaajia mutta kuinka helppoa on ottaa kaksi erillistä valokuvaa ja yhdistellä niistä väärässä mielessä jotain jollekin haitallista...

--
Kuka? Minäkö?

mekaanikko

Posts: 1,176

#16 • • mekaanikko don selecta
Hassua, just tänään pohdiskelin tätä aihetta metrossa istuessani.

Puhun nyt valokuvasta yleensä, en bilekuvauksesta. Bilekuvista 99,8 % on mielestäni paskaa, mukaanlukien ns. vakavat harrastajat. (Tässä mennään toki henkilökohtaisen estetiikan tajun, lajityyppien ja makuasioiden puolelle tietenkin.) Niinpä aihe ei minua näin rajattuna siinä mielessä suuremmin kosketakaan, mutta valokuva yleisemmin tokikin.

Olen jonkun verran työskennellyt ammattivalokuvaajien kanssa, siis ihmisten jotka ihan oikeasti tekevät elannokseen pelkästään duunia kameran kanssa. Pääasiassa kyse on ollut studiokuvauksista, joka on tietysti vähän eri maailma kuin kentällä räiskiminen, mutta kyllä tiettyjä yhtymäkohtia on. Mm. se, että tekijän ja aiheen mukaan kuvia otetaan erilaisia määriä ja työstetään jälkikäteen hyvin vaihtelevasti.

Yhdessä sessiossa kuvasimme 6 mallia (oikeastaan 7 mutta 2 tuli samaan kuvaan) ja ruutuja kuvattiin suuruusluokkaa 120 per malli, vaikka siis vaatteita, kampausta tai meikkiä ei vaihdettu eikä sanottavasti asentoa tai valotilannettakaan. Jokaisesta sitten käytettiin lopullisesti 1 kuva. Toisessa sessiossa taas otettiin kahden päivän aikana 13 kuvaa jotka vaativat 1-20 otosta per kuva, nämä olivat puolestaan tuotekuvia joita rakennettiin enimmillään jopa tunnin verran per kuva ennen kuin alettiin edes ottaa kuvia. Ensin mainitun session kuville tehtiin lähinnä rajaus ja värierottelu Photarissa kun taas jälkimmäisessä jouduttiin kuvat yhdistelemään pahimmillaan 6-7 eri otoksesta ja jopa yhdistämään kokonaan toisissa kuvaussessioissa otettua matskua. Vaadittujen otosten määrä per kuva siis vaihtelee rankasti kuvaajan työskentelytavoista ja aiheesta riippuen.

Laajemmin ajatellen, mitään objektiivista, neutraalia kuvaa jossa kuvaaja ainoastaan etsisi aiheen, rajaisi ja painaisi nappia ja kuva olisi siinä valmiina, ei ole ammattitason kuvaamisesta puhuttaessa olemassakaan. Filmiaikana jokainen filmi oli kehitettävä ja kuvat vedostettava. Jos kamerasta ottaa kuvat ulos oletusasetuksina sellaisenaan ja lätkäisee ne jakeluun ilman minkäänlaista jatkotyöstöä sopivassa ohjelmassa, se on mielestäni verrattavissa siihen, kun kuvat heittää anonyymisti Ifiin jossa kone arpoo "one size fits all" -periaatteella kehityksen ja vedostaa kuvat raa'asti liukuhihnalta ilman sen kummempia konstailuja. Pokkariräiskintään varmasti ihan jees, mutta epäilenpä, että Cartier-Bressonillekaan olisi Ifin palvelu kelvannut jos sellainen olisi hänen aikanaan ollut olemassa. Eiköhän hän itse kehittänyt filminsä ja vedostanut kuvansa kuten ammattilaiset yleensäkin.

Jos oikein dogma-linjalle haluaa lähteä, niin neutraalein tapa kuvata olisi tietysti sellainen, jossa kuvan työstön reunaehdot määritellään etukäteen ja sovitetaan kuvaaminen niihin. Eli päätetään etukäteen, että käytetään tällaista optiikkaa, filkat kehitetään näin (tai otetaan näillä asetuksilla ulos kuvat digikamerasta) ja vedostetaan kuvat näin (tai ajetaan vaikka joku valmiiksi tehty batchi Photarissa) ja kaikki kuvat julkaistaan, riippumatta siitä onnistuiko vaiko eikö. Näin kaikki varsinaiset luovat ratkaisut jäävät itse kuvaustilanteessa tehtäviksi. Esimerkiksi Taikissa valokuvauksen puolella on monena vuonna ollut tehtävä, jossa hakijoille annetaan käteen kertakäyttökamera, jolle tehtävänannon mukaisesti kuvataan. Raati kehittää filmit ja vedostaa kuvat ja arvioi kaikki filmiltä löytyvät kuvat sellaisinaan, ilman selityksiä ja kuvaajan tekemiä valintoja. Tätenkö bilekuvatkin pitäisi kuvata?

Itse en oikeasti näe mitään merkitystä sillä, missä vaiheessa prosessia luovat ratkaisut tekee. Rajauksen voi päättää jo kuvaa ottaessa jos niin tykkää tehdä, mutta jos kennossa riittää pikseleitä niin voi yhtä hyvin ottaa väljemmin rajatun kuvan ja rajata sen vasta kuvankäsittelyvaiheessa. Tietysti viime mainittu on helpompaa. Minusta tämä on aika yhdentekevä argumentti kuvan katsojan kannalta. Kyllähän asiat aina vaikeiksi voi tehdä: kuvaaja voi seisoa vaikka päällään ja käyttää hitsauslaseja, johan muuttuu kuvaus haasteelliseksi! Ei valokuvaus ole mikään uimahyppykilpailu, jossa kovimmat pisteet saa se, joka puhtaimmin selviää mahdollisimman hankalasta liikesarjasta. Valokuvauksen funktio on tuottaa valokuvia, joilla on erilaisia arvoja joista kuvan syntyprosessin tuskaisuus tai tuskattomuus ei ole suurimpia.

Tietysti kuva ei ole olemassa itsestään: täsmälleen samaan kuvaan voi taustatarina tuoda aivan uudenlaista sisältöä - näin erityisesti dokumentaarisen valokuvauksen osalta luonnollisesti. Kuvan tekninen tuotantotapa on kuitenkin mielestäni pääsääntöisesti aika epäkiinnostava osa sen tarinaa.

Eikä kuvien muokkaus mitään uutta ole. Esimerkiksi Hollywodin kultakauden promokuvia rakennettiin ensin studiossa 50+ spotin, meikkien, glyseriinikyyneleiden, paperilumisateen ja ties minkä avulla ja sitten vielä vedostuksen jälkeen retusoitiin pensselillä huomattavasti. Vaikka silloiset konstit eivät sallineet esimerksi nykyisin harrastettavaa mallien hoikentamista fysikaalisesti liki mahdottomiin mittoihin, niin kyllä esim. ihon sileytys kuvankäsittelyn keinoin on ollut käytössä jo 1800-luvulta alkaen.

Missä vaiheessa valokuva sitten lakkaa olemasta valokuva ja siitä tulee kollaasi tai montaasi? Ei tähän voi oikeasti mitään viivaa vetää. Missä menee teknon ja housen raja? Eiköhän se ole aika häilyvä asia. Minusta se, että yhdessä lopullisessa kuvassa on yhdistetty osia useammasta otoksesta, ei vielä välttämättä tee kuvasta kollaasia. Esimerkiksi juomamainoksissa näkyvät pisaroiden peittämät viileät juomapullot on lähes poikkeuksetta rakennettu jopa useasta kymmenestä eri kuvasta. Kaikki kuvat on kuvattu täsmälleen samasta pullosta samassa valaistuksessa ja samoilla kameran asetuksilla. Ero on pisaroissa, joita ruiskitaan suihkepullolla pullon pinnalle. Lopullisessa kuvassa on sitten kerätty parhaat pisarat yhteen. Ei tietenkään kyse ole mistään dokumenttivalokuvasta, mutta kyllä se mielestäni valokuva on eikä kollaasi. Eri asia on, jos kuva rakennetaan kokonaan toisiinsa liittymättömistä aiheista.

Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että paska kuvaaja ei saa millään määrällä kuvankäsittelyä hyvää kuvaa taiottua esiin. Hyvää kuvaa sillä voi parantaa ja potentiaalisesta kuvasta hioa esiin sen erinomaisuuden, mutta paskasta ei saa konvehtia, ei edes Photoshop CS2 Premiumilla. Siksi pidän useimmiten turhana dogmaattisuutena amatöörien kuvauskilpailuissa kuvankäsittelyn kieltäviä rajauksia. Jos kuvasta näkee, että se on käsitelty, se on yleisesti ottaen paska. Jos ei, se on hyvä jos lähtötilannekin on ollut hyvä. Tietysti jos dogmit asetetaan tietoisesti ja perustellusti, ne voivat olla kiinnostava lähtökohta leikkimieliseen kuvausskabaan, mutta mielestäni yksittäinen kielto tyyliin "Photoshopin käyttö kielletty" on lähinnä urpo.

--
Erään pikkutytön nenään kasvoi kaksi vaaleansinistä nauhaa. Tapaus oli siinä mielessä harvinainen, että toisessa nauhassa luki "Mars" ja toisessa "Jupiter".
-- Daniil Harms: Uusi anatomia

Gnizhak

Posts: 701

#17 • • Edited Gnizhak iku

mekaanikko, 25.5.2006 03:06:
Pokkariräiskintään varmasti ihan jees, mutta epäilenpä, että Cartier-Bressonillekaan olisi Ifin palvelu kelvannut jos sellainen olisi hänen aikanaan ollut olemassa. Eiköhän hän itse kehittänyt filminsä ja vedostanut kuvansa kuten ammattilaiset yleensäkin.


Itseasiassa ei, sen vähän mitä tutkin HC-B:tä tehdessäni esitystä Yousuf Karshista (ajan henkeä siis tutkiessani). Tulin Cartier-Bressonista siihen tulokseen, ettei miestä kiinnostanut mikään muu kuin hetki itsessään. Mies ei ollut mikään tekninen velho vaan lähinnä hetken dokumentoija, joka osas komposition ja valotuksen melko hyvin. Kehityksen ja vedostuksen teki poikkeuksetta joku muu, joko kollega, apulainen, sanomalehden valokuvaaja ja myöhemmässä vaiheessa kun Cartier-Bresson oli kieltänyt ikinä kuvanneensa ja kutsunut itseään keskinkertaista huonommaksi reportteriksi teki kehityksen hänen poikansa, joka oli innostunut kehittämättömistä negatiiveista. Lähteet voin kaivaa esiin kunhan saan voimakirjani korjattua ja sieltä esityksen lähdekirjaluettelon, joskaan en välttämättä niitä muista. Cartier-Bressonista kertovia kirjoja on kuitenkin useita ja niitä varmaan löytyy kirjastoistakin.

Itse keskusteluun en oikeastaan halua puuttua, sillä vaikka en allekirjoita tuota laitteen "fotopurismia" ja "hetken magiaa", on kuitenkin hänen bilekuvansa sellaisia josta itse pidän. Ammattikuvauksessa nykypäivänä ei voi olla käsittelemättä kuvia jollain tapaa, mutta tutustuin Kanadassa muutamaan ammattikuvaajaan jotka lähes yhteen ääneen julistivat filmin kuolleeksi ammattikuvauksessa. Samalla heistä jokainen kuitenkin korosti, ettei kuvankäsittelyyn pidä turvautua vaan kuva pitää yrittää ottaa "kerralla oikein". Näille kuvaajille myös kuvankäsittelijä ja kuvaaja olivat kaksi eri henkilöä, joista ensimmäinen tekee sen mitä kuvalle pitää tehdä sen päätyäkseen mainokseen, rasiaan, printtiin tms. ja jälkimmäinen vangitsee sen mitä on pyydetty. Tässä AD:n vastuu korostuu, osaako hän toimia kuvaajan kanssa oikein ja vaatia oikeita asioita, vai luotetaanko liikaa photarin magiaan.

edit: lähdehärveli

--
Don't Just Stand There

Caro²

Posts: 5,301

#18 • • Caro² Fiilis / SESSIONS2

diorite, 25.5.2006 00:54:
En itse todellakaan ole mikään valokuvaaja vaan ihan vaan omiksi muistoiksi räpsijä vaikka valokuvauksesta jonkun verran olenkin kiinnostunut.


Unohdinkin tuolla ekassa postauksessa mainita, vaikka ajatuksissa jossain vaiheessa kävi.

Missään tapauksessa ei kenenkään tulisi väheksyä kenenkään ottamia (bile)kuvia ja/tai kuvaajia. Vaikka kieltämättä on itse tullut muutaman kerran älähdettyä (vähän isompaankin ääneen) miten ihmeessä "tällaista paskaa voidaan suoltaa klubbariin", mutta lienee tosiasia, että jollekin henkilölle ne kuvat (vaikka kuinka paskoja olisivatkin) tuovat muistoja - ja muistuttavat kuinka kivaa bileissä oli.

Osa kuvaajista haluaa kuvata dekoja/valoja, osa soittajia, osa kuvaa kavereita joiden naamoista näkyy bileiden fiilis, osa taas hakee enemmän taidekuvia bileistä. Kaikille jotain - oli se tekniikka hallussa tai ei :)


Se, että valokuvissa haluaa tuoda esille bileiden tunnelman, on hyvä asia. Aina ei pysty ottamaan kuvaa niinkuin asia on ollut ja silloin täytyy tehdä kompromisseja missä yhdistelee useampia kuvia


Tämäkin asia on aina katsojan pään sisällä. Suurin osa katsojista katsoo bilekuvat kerran läpi, jotkut katsoo useamman kerran. Kuvaaja saattaa katsella omia otoksiaan kymmeniä kertoja tapahtuman jälkeen. Kuvan pitäisi vielä senkin jälkeen olla "katseen kestävä". Vaikka fiilis kuinka hyvin välittyisi teknisesti heikkolaatuisesta kuvasta - täytyy se ainakin omasta mielestäni olla myös teknisesti hyvä, että pystyn itse nauttimaan kuvan tuomasta fiiliksestä.

Puhun ehkä enemmän kuvien rankkaamisesta, kuin editoinnista tällä hetkellä. Monista kuvista fiilis välittyy paremmin, mutta toinen on teknisesti parempi. Vaikea arvata kumman kuvaajan kuvaaja valitsee *hihu*

Editoinnin kautta bilekuvia kuitenkin tulee loppupeleissä kuitenkin vähän. Se riippuu siitä, minkä asteinen editointi lasketaan vielä kuvien muokkaamiseksi. Voin kaivaa esimerkkejä topikin loppuun ja kertoa mitä niihin on editoimalla tehty.



joidenkin puheiden perusteella digiajan kuvaus tuntuu olevan jonkun verran pullollaan manipuloimista ja silloin 'oikeasti' hyvät, kerralla otetut valokuvat jää näiden 'teennäisten' kuvien varjoon.



Silti mielestäni olisi (jos ei muuta niin ainakin) kohteliasta ilmoittaa jos on saanut hyvän kuvan otettua ilman minkäänlaista muokkaamista verrattuna siihen että on yhdistellyt useampia kuvia ja niistä on saanut hyvän kokonaisuuden.



Ehkä ensiksi pitäisi tuumailla itsekseen, millaista editointia pitää manipulointia ja millaista ihan vaan jonkun tietyn asian korostamisena. Toki tässä topikissa korostuu se, että puhutaan paljon kuvien manipuloinnista, mutta mieluusti kuvagallerioihin haluaisi kuvaajan kommenttiraidan - jossa kuvaaja kertoo mitä kuvalle on tehty, millaista oli kuva ottaa ja miten kuvan ottamiseen yleensä päädyttiin. Ainakin itseäni kiinnostaisi moinen "meta-data".


Minä ainakin erottaisin vielä digiajallakin kuvagalleriat näistä fiiliksen luomis gallerioista siinä mielessä että ne palvelee eri tarkoitusta. Tai sitten pitäisi selvästi tuoda julki mitkä minkäkin gallerian tarkoitusperät on.


En o ihan varma mitä tarkotat fiiliksenluomisgallerialla, mutta palveleeko kuvaajien omat saitit vs klubituksen galleria näiden kahden eri tyyppisen kuvagallerian erottajana?

-

Tässä muuten esimerkkikuva siitä, mitä editointi saa aikaan muutenkin jo kohtuullisen hyvälle kuvalle: Pärskyttelyä @ Pacifique
Ero on sinänsä valheellinen, että oikeanpuoleista kuvaa on terävöitetty, vasemmanpuoleista ei. Kuvia pitäisi aina terävöittää kun niitä pienentää, muuten kuvan alkuperäinen tarkkuus ei säily.
Oikeanpuoleinen kuva on kohdannut terävöityksen lisäksi muutkin perussäädöt, kontrasti, ja värisäätö.

Sitten lisää editoituja kuvia:
Pacifiquesta tämäkin
Alkuperäisessä kuvassa pacifique-teksti oli hädintuskin näkyvissä. Piirsin alueen kirjainten ääriviivoja, sekä olettettuja ääriviivoja pitkin, ja nostin tekstin takaisin näkyville.

Perttu @ Fiilis 12.12.2004.
Kasattu kolmesta kuvasta. Tilanne on täysin aito. Ensimmäisessä kuvassa perttu oli paikallaan, Takana oleva emäntä heilui eestaas. Tokassa kuvassa perttu heilui eestaas, mutta emäntä oli paikallaan. Kolmannesta kuvasta kopioin sohvaa jolla paikkasin heilumisien peittämiä sohvankohtia. Koska pokkarilla ei muutenkaan tuommoista syväterävyysleikkiä pysty harrastamaan, on pertun takana olevaa taustaa myös hieman sumennettu - tuo pertun paremmin kuvasta esille.

Trancenzation 14.1.2005
Kuva tuli alunperin täysin manipuloimattomana jakoon. Kuitenkin heti samana päivänä kuvassa ollut kohde pyysi, että kuva poistetaan, koska hän ei halua olla kuvassa.
Koska kuva oli (silloin) miun mielestä vallan onnistunut, päätin ottaa veitsen kauniiseen käteen ja puukottaa kuvaa. Kuvassa ollut henkilö sijoittui kuvan vasemmalle puolelle kahden valkopaitaisen tanssijan väliin. Leikkasin henkilön irti kuvasta ja liitin mustapaitaisen henkilön (selkä kuvaajaan päin) kahden valkopaitaisen tanssijan väliin.

Vaikkei miulla kuvaajana ollut minkäänlaista velvollisuutta poistaa kuvaa (yleisellä paikalla kuvattu), sain kuitenkin pidettyä (toivottavasti) kaikki tyytyväisinä :)


Revelation 18.2.2005
Dj:tä ja soittimen äänivartta sumennettu karvan verran mukavamman syväterävyyden saavuttamiseksi. Järkkärillä tämä onnistuu ihan kuvaamalla - pokkarilla ei.


club Hunaja 25.11.2005
Kahdesta kuvasta koostettu. Ensimmäisessä perttu heilu, muut pysy paikallaan, toisessa muut heilu, perttu pysy paikallaan. Jostain syystä en jaksanut hieroa pertun kättä paremmin tuohon kuvaan istuvaksi, ja siitä huomaakin että kuva on manipuloitu.


Kruuwi 28.1.2006
Kuva koostettu kahdesta kuvasta. Toinen on aito kuva batystä kamera kourassa - kuitenkin noin pimeässä valotusaika oli niin pitkä, että batyn kameran näyttö oli vitivalkoinen. Otin kameran näytöstä toisen kuvan, jota valotin niin lyhyen aikaa, että muu kuva oli taas liki musta. Leikkasin kameran näytön irti, ja liimasin tuohon. Tämänkin editoinnin joutui suorittamaan vaan sen takia, että sai näkyviin kuvan, joka silmälle oli täysin selvä :)

Vastaavanlainen kuva taisi tulla otettua myös Saintin kemuissa kotkassa. Silloinkin joutui tekemään saman tempun, tosin silloin syynä oli toisessa kuvassa ollut selkeämpi kuva ruudusta, ja toisessa oli taas taustavalot paremmat *hihu*

-

Tuossa taisikin olla suurinpiirtein kaikki selkeästi manipuloidut kuvat. Muita kuvia olen säätänyt perinteisin menetelmin :)
Exlex

Posts: 497

#19 • • Exlex

Caro², 25.5.2006 07:49:
---8<---

Trancenzation 14.1.2005
Kuva tuli alunperin täysin manipuloimattomana jakoon. Kuitenkin heti samana päivänä kuvassa ollut kohde pyysi, että kuva poistetaan, koska hän ei halua olla kuvassa.
Koska kuva oli (silloin) miun mielestä vallan onnistunut, päätin ottaa veitsen kauniiseen käteen ja puukottaa kuvaa. Kuvassa ollut henkilö sijoittui kuvan vasemmalle puolelle kahden valkopaitaisen tanssijan väliin. Leikkasin henkilön irti kuvasta ja liitin mustapaitaisen henkilön (selkä kuvaajaan päin) kahden valkopaitaisen tanssijan väliin.

Vaikkei miulla kuvaajana ollut minkäänlaista velvollisuutta poistaa kuvaa (yleisellä paikalla kuvattu), sain kuitenkin pidettyä (toivottavasti) kaikki tyytyväisinä :)


Tuo on jo ainutlaatuista 'asiakaspalvelua'. Piti ihan omista kätköistä kaivaa tuo alkuperäinen kuva ja kattoa että mitä sille onkaan tehty.

Tuossa taisikin olla suurinpiirtein kaikki selkeästi manipuloidut kuvat. Muita kuvia olen säätänyt perinteisin menetelmin :)



Täähän oli kuin suoraan tunnustusten luolasta :D mutta varsin opettavaista materiaalia kuvaamisesta kiinnostuneille. Nyt vaan odotellaan että muutkin kuvaajat tulevat kaapista ulos. ^___^
Steven Hoaks

Posts: 5,924

#20 • • Edited Steven Hoaks Stefu täs moi =)

laite, 24.5.2006 13:49:
Ihan mielenkiinnosta: millasella onnistumisprosentilla nää nykybilekuvaajat noita kuvia sit ottaa?



En jaksa laskea prosenttia, mutta kun mulla on kiva fiilis kuvata niin tulee otettua 300-400 kuvaa per ilta ja niistä hyvässä tapauksessa 20kuvaa menee jakoon... Eli olisko tollanen 5% luokkaa.

--
Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole näkemässä sitä, niin nauravatko muut puut kaatuneelle?