Pitkävihaisuus

Luulisin että toi on sellanen luonteenpiirre, jota ei niin kauheen helposti voi muuttaa..

On joitakin asioita joita ei tarvitse laannuttaa, jos toinen on toiminut jotain omaa vakaumuksellista arvoa kohtaan. Näistä kannattaa tietenkin puhua etukäteen. Jos viha jatkuu pitkään vaikkapa luurin lyömisestä korvaan, kannattaa varautua kriisin ilmaantuessa vielä pahempaan.

Toi tosiaan on asia joka riippuu niin ihmisestä, että laantuuko toi viha vaiko ei .. joskus laantuu itestään .. joskus puhumalla.. Riippuen tietty asiasta, henkilöstä jne. Mutta ite oon tuon puhumisen kannalla, jos se vaan kyseisen henkilön kohdalla onnistuu :)

Ite ainakin olen pitkävihainen, jos joku töppää pahemmin mua kohtaan niin tuun varmasti sen muistamaan pitkään. Pari vuotta sit yks hyvä kaveri (jonka oon tuntenu jo 12 vuotta) mokas pahemman kerran ja tuun ihan varmasti sen muistamaan aina. Ekat kuukaudet meni kyl aika vihas, mut ajan kanssa se laantuu.. tarvii vaan paljon aikaa. Ehkä olisin leppyny aikaisemminkin, jos tää "kaveri" olis pyytäny anteeks, jota ei tehnyt.

En tiä kyl miten tollasen pitkävihaisuuden ennaltaehkäis, pyytämällä anteeks nyt alkajaisiks.. mut riippuu ihan miten paljon on mokaillu.

Mä en usko et sitä saa laantumaan ennen kuin itse tiedostaa et minkä takia on vihainen ja auttaako se vihaisuus mitään tai muuttaako se menneitä asioita.
Siitä sitten lähtee hyvinkin pitkä (riippuu ihmisestä/ teosta) vihanlaantumis prosessi...
Riippuu miten pahasti toista on loukattu,
oli tarkoitusperät kuinka hyviä tahansa tai vahingossa tapahtuneita tms.
Ei kai siinä muu auta kuin odottaa ja antaa ajan parantaa ja toisen kannattaa edes jollain tavalla osottaa että on pahoillaan, Itse, ei muiden kautta, jos edes on pahoillaan...
Kylhän sen sitten ihmisestä huomaa onko se pahoillaan jos se on edes jollain tavalla muuttanut käyttäytymistään tai muiden kohtelua
Mä en usko et sitä vihantunnetta pystyis ennalta ehkäsemään, se joko on tai sit se ei ole.

Parhain tapa tietenkin ehkäistä tällasia on välttää sellaisia tilanteita jotka tällaisia tunteita muissa herättäisi eli jokainen voi auttaa itseään ja toisia

(helpommin sanottu kuin tehty)

ihan ku mä nyt jotain tällasist asioist tajuaisin, mut puhuin vaa mitä mieleen tuli

Uskoisin että useimmissa tapauksissa viha ei ole pahin este vaan luottamuksen menettäminen ja periaatteet.

Itse olen äkkipikainen ja lyhytvihainen, mutta kokemusken syvällä rintaäänellä pitkävihaiseen ihmiseen ei auta kuin aika. Pitkävihainen antaa anteeksi ja leppyy omaan tahtiinsa ja sitä ei mitenkään oikein voi nopeuttaa..

Näin ainakin meillä..

lostgone, 31.3.2006 23:55:
1) Miten pitkävihaisuuteen taipuva saa vihaisuutensa laantumaan?

Ei välttämättä millään. Mä olen tietyissä (joskus sangen naurettavissakin) asioissa todella pitkävihainen ja vaikka en enää edes muistaisi mistä hemmetistä johonkin suuntaan vihaa pidän yllä, niin muistan kuitenkin pitää tulen palamassa. Parhaimmillaan olen erään tietyn tapauksen suhteen pidellyt pientä liekkiä yllä nyt viitisentoista vuotta ja en usko että "viha" laantuu ikinä. Useissa muissa tapauksissa olen katkaissut välit johonkin tiettyyn suuntaan useiksi vuosiksi kerrallaan.

lostgone, 31.3.2006 23:55:
2) Miten toinen saa pitkävihaisen ihmisen leppymään?

Ei välttämättä millään. Suositeltava keino on kuitenkin (ystävysten ollessa kyseessä) vihastumisen aiheuttaneen asian ottaminen esille aina silloin tällöin omasta aloitteesta, anteeksipyytely, maanittelu, ryömiminen ja muu vastaava toiminta. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä liian suurina kerta-annoksina, koska toistojen määrä tuntuu olevan oleellisempaa kuin tuntikausien vatvominen kertalaakista.

Mut on saanut yleensä leppymään siinä vaiheessa kun olen jo itse autuaasti unohtanut miksi edes suutuin. Kun tunnen itseni skidisti spedeksi ja henkilö, jonka tunnustan ystäväkseni, ryömii edessäni enemmän kuin ystävien kesken pitäisi koskaan joutua tekemään olen muutamaan otteeseen joutunut antamaan itselleni henkistä avaria ja pahoittelemaan kohtuuttomuuttani. Erään tällaisen tapauksen kanssa ollaan ystäviä jälleen ilman että yli vuoden pituinen vihanpitoni juurikaan olisi jäänyt kummittelemaan.

lostgone, 31.3.2006 23:55:
3) Miten pitkävihaisuuden syntymistä voidaan ennaltaehkäistä?

Ei niinq millään. Se on vaan typerä ominaisuus ihmisen persoonallisuudessa. Vähän niinq auto ilman ohjaustehostinta - vittumainen juttu, mutta sen kanssa pitää koittaa pärjäillä.

Tämä on ominaisuus, jota en ole koskaan oikeastaan ymmärtänyt. Kun sitä ei itsellä ole, ei sitä oikein voi käsittää, eikä aina ottaa huomioon. Pitkävihaisen ihmisen huumorintajun rajoja ei kannata koetella, on tullut mm. Jonen kanssa huomattua.

phear, 11.5.2006 13:19:
Pitkävihaisen ihmisen huumorintajun rajoja ei kannata koetella, on tullut mm. Jonen kanssa huomattua.

Tämäkös minunkaltaiseni pätemisurpon saakin innostumaan =P Juuri mikään ei ole liian pyhää ja jos toinen ottaa kuumaa ni mä olen useimmiten oikeasti ihmeissäni että mistä sitä nyt ollaan herneydytty =P

phear, 11.5.2006 13:19:
Pitkävihaisen ihmisen huumorintajun rajoja ei kannata koetella, on tullut mm. Jonen kanssa huomattua.

No, tää sun ja mun välinen case on toi nimenomainen "eräs tällainen tapaus."

Mistähän ihmeestä mä sulle edes heivarit vedin? Ei niinq mitään hajua. No, onneksi sit joskus Kinossa tajusin et A) oot oikeasti pahoillasi ja B) mä en enää muistanut mistä sun olisi tullut olla pahoillasi ja olisiko sun nyt ylipäätään tullut olla pahoillasi vai oliko mulla ollut vaan astetta heikompi päivä.

Jone, 11.5.2006 13:33:
No, tää sun ja mun välinen case on toi nimenomainen "eräs tällainen tapaus."

Mistähän ihmeestä mä sulle edes heivarit vedin? Ei niinq mitään hajua. No, onneksi sit joskus Kinossa tajusin et A) oot oikeasti pahoillasi ja B) mä en enää muistanut mistä sun olisi tullut olla pahoillasi ja olisiko sun nyt ylipäätään tullut olla pahoillasi vai oliko mulla ollut vaan astetta heikompi päivä.

Jaa mä ajattelin, että se on joku muu, kun et sä mulle pitänyt vihaa kuin jotain puoli vuotta.

Siitä meidän episodista syytän internetiä. Jos olisin heittänyt saman läpän päin naamaa, olisit todennäköisesti nauranut tai vittuillut takas huumorilla, mutta kirjoitettuna se saattoi tuntua "vähän hölmöltä".

Paska media tämä.

Mä varmaan lukeudun myös tähän pitkävihaisten joukkoon, mutten osaa tätä(-kään) pitää aina niin huonona juttuna. Mulla tämä ei ainakaan esiinny niin, että pienestäkin kuitista saisin monen vuoden vihan syyn.

1) Miten pitkävihaisuuteen taipuva saa vihaisuutensa laantumaan?
Jos joku mut todella suututtaa, en mä voi sanoa edes haluavani laantua. Näitä tapauksia ei tule kovinkaan usein ja näissä tilanteissa usein se vihan laantuminen usein tarkoittaisi sitä, että alentuisi muiden tallottavaksi.

2) Miten toinen saa pitkävihaisen ihmisen leppymään?
Ajalla ja tuurilla ja tietysti hommaan vaikuttaa myös sekin, tarvitseeko kyseenomaisen henkilön kanssa jostain syystä olla väleissä. Mun täytyy myöntää, että itse helposti tuollaisessa tilanteessa "leikkaan" ihmisen pois mun elämästä ja tämä voi aavistuksen haitata arkielämää, jos kyseisen ihmisen kanssa on jostain syystä oltava tekemisissä.

3) Miten pitkävihaisuuden syntymistä voidaan ennaltaehkäistä?
Mun kohdalla tähän riittää ihan normaali käytös. Mä kestän itseeni kohdituvaa kritiikkiä, huumoria jne. ja osaan tapella rajustikin ilman tätä piirrettä. Pitkävihaisuuteen vaaditaan jo jotain paljon enemmän ja useimmiten siinä täytyy halventaa jotain mulle todella tärkeää asiaa/henkilöä. Mulla on vaikka kuinka paljon ystäviä, joiden kanssa riidat on selvitetty riitoina ilman mitään pitempiä kiukutteluja ja yleensä nämä monen vuoden vihat päälleen saavat, ovat kaukana oikeista ystävistä. Heitä on vain syystä tai toisesta sietänyt elämässään ja jossain kohtaa mitta vain täyttyy.

phear, 11.5.2006 13:39:
Jaa mä ajattelin, että se on joku muu, kun et sä mulle pitänyt vihaa kuin jotain puoli vuotta.

My memory fails me.

phear, 11.5.2006 13:39:
Siitä meidän episodista syytän internetiä. Jos olisin heittänyt saman läpän päin naamaa, olisit todennäköisesti nauranut tai vittuillut takas huumorilla, mutta kirjoitettuna se saattoi tuntua "vähän hölmöltä".

Paska media tämä.

Joo, muistan kyl missä läpän heitit, mutta en läppää itseään. Interweb on kyl joskus omiaan aiheuttamaan kunnon väärinkäsityksiä.


-

Sunflower, 11.5.2006 14:11:
Mun täytyy myöntää, että itse helposti tuollaisessa tilanteessa "leikkaan" ihmisen pois mun elämästä

Mä teen tätä ihan samaa. Tapauksissa, joissa suutun oikein viimeisen päälle, suuttumisen aiheuttanut henkilö "lakkaa olemasta olemassa" mulle itselleni ja homma toimii joskus myös takautuvasti niin, että suututtuani ko. henkilö ei ole edes koskaan ollut olemassa mulle. Tällaisen leikkausoperaation jälkeen ignoraan sen kohteen automaattisesti aivan täysin kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa kyseinen henkilö on "henkilökohtaisen alueeni" (jonka koko vaihtelee riippuen siitä kuinka paljon tilaa yleisestiottaen ympärillä on) ulkopuolella.

jos mä meillä "vihastun" jostain..
ja "vihastuminen" tarkoittaa yleensä mykkäkoulua.. koska en ole 8 vuoden aikana koskaan vaimolleni suuttunut kunnolla..vähän korottanut ääntä

a) se kestää noin 15 min

b) loppuenlopuksi mä joudun pyytämään anteeksi kun vaimo on jo ehtinyt pahoitta mielensä siitä et mä möksään :D

Bio, 1.4.2006 11:23:
Ehkä olisin leppyny aikaisemminkin, jos tää "kaveri" olis pyytäny anteeks, jota ei tehnyt.

Sama tilanne täällä, töppäyksensä jälkeen olen pitänyt sitä "kaveria" totaalisena selkärangattomana nilviäisenä, ja kun ei ole saanut edes anteeksipyyntöä itsestään aikaan niin pidän häntä vielä selkärangattomampana. Ihan kun olisi tempauksensa jälkeen vain ollut tyyliin "oops" ja hävinnyt kaikessa hiljaisuudessa.

Kolera, 11.5.2006 12:42:
Uskoisin että useimmissa tapauksissa viha ei ole pahin este vaan luottamuksen menettäminen ja periaatteet.

Nekin.

phear, 11.5.2006 13:19:
Tämä on ominaisuus, jota en ole koskaan oikeastaan ymmärtänyt. Kun sitä ei itsellä ole, ei sitä oikein voi käsittää, eikä aina ottaa huomioon.

Entäs jos vaikka nain tyttöystäväsi kanssa, hakkaan jonkun läheisesi sairaalakuntoon/hengiltä ilman syytä, ryöstän sinut puille paljaille tai jotain muuta vastavaa mitä ihqut ihmiset nyt toisilleen yleensäkin tekee? Parin viikon päästä toteaisit että "no ei se mitään, mä en ole pitkävihainen" ja oltaisiin taas väleissä?

Jotenkin sain tuosta postauksestasi sellaisen kuvan että vastaavaa ei vain ole sattunut omalle kohdallesi. Tai jos on, niin onneksi olkoon, silloinhan olet kaikenmaailman uskontojen ja elämänfilosofioiden mukaan hieno ja kokonainen ihminen, ne kun aina kehottavat antamaan anteeksi vaikka mitä tapahtuu. Itse en kyllä ymmärrä enkä noudata sellaisia ohjeita ollenkaan - millekään kostoretkelle en toki lähde, katkaisen vaan kaikki välit. Jos joku tyyppi on täysi paskiainen, miksi minun pitäisi sitä vielä lisääkin sietää? Vaikka tulisikin esim. samassa kaupungissa asumisen takia pari kiusallista tilannetta, elämä on silti helpompaa kun ei tarvitse olla sellaisten kanssa tekemisissä.

hardikaveri, 11.5.2006 14:49:
b) loppuenlopuksi mä joudun pyytämään anteeksi kun vaimo on jo ehtinyt pahoitta mielensä siitä et mä möksään :D

Kunnon henkistä kiristystä :D

Juhgu, 11.5.2006 15:12:
---
hardikaveri, 11.5.2006 14:49:
b) loppuenlopuksi mä joudun pyytämään anteeksi kun vaimo on jo ehtinyt pahoitta mielensä siitä et mä möksään :D
---


Kunnon henkistä kiristystä :D

siin saa yleensä sit hyvät naurut kun mä tokasen taas "et mitäs sä siin murjotat?"

- molemmat repee ja tilanne raukee

En voisi sanoa olevani pitkävihainen muille kuin niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat mua satuttaneet oikeasti. Viha muuttuu inhoksi jossain vaiheessa, ja tällöin vaikka haluaisi tukea totaalista ignorea, niin se ei vain toimi, paitsi ehkä jonkun ulkopuolisen silmissä.

Asiat yleensä pystyy selvittämään jos on tullut kränää tai muuta vastaavaa mikä on kuitenkin korjattavissa, ja tätä yleensä kannatan. Se on tullu huomattua parissa vaiheessa että ihminen jota ei ennen pystynyt sietämään millään tavalla, onkin nyt kiva kaveri, ja hyvä näin.

Aivan täysin turhaa (imo) on pitää yllä mitään vihaa, varsinkaan jos alkuperäistä aiheuttajaa ei edes muista. Jos asiat on unohtuneet, niin turha niitä on ruveta enää mistään kaivelemaan.

Jepjep, eipä tässä muuta.