ettei totuus unohtuisi, niin hieman off-topikkia, spämmimeiliä:
Ystävänpäivän kunniaksi piti tehdä hiukan historiallista tutkimusta. Vaikka amerikkalaiset ovatkin tärvelleet juhlan kaupallisuudella ja vaalenapunaisella marengilla, niin juhlalla on kunniakkaat perinteet.
Alunperin ystävänpäivä on roomalaisajalta periytyvä hedelmällisyyden jumala Luprecuksen juhla, josta on aikaisimpia merkintöjä jo 400-luvulta eaa. Alkuperäinen juhla oli mainio: arpalaatikkoon laitettiin nuorten naisten arpalappuja ja uljaat uroot pääsivät sitten poimimaan itselleen naimaparin. Ei vaan päiväksi vaan seuraavaksi vuodeksi, seuraaviin arpajaisiin asti. Muutaman sadan vuoden päästä, noin vuoden 270 jaa. tietämillä keisari Claudius II sääti lain, joka kielsi avioliitot kokonaan. Joku nössö piispa Valentinus yritti silti vihkiä pariskuntia ja Claudius luonnollisesti mestautti moisen ilonpilaajan.
Vuonna 496 Anno Domini paavi Gelasius päätti, että arpajaiset pitää lopettaa, arvatenkin koska ei itse koskaan saanut. Arveli sitten että ilonpilaaja Valentinus voisi olla sopivampi juhlittava kuin vapaa seksi ja Rooma oli siinä vaiheessa jo niin tärviöllä että tällainen nössöily meni vielä läpi. Sen jälkeen koko juttu onkin ollut ihan silkkaa alamäkeä aina amerikkalaiseen ystävänpäivään asti jossa uskaliaimmillaankin syödään yhteistä vaaleanpunaista hattaraa sen sijaan että rynkytettäisiin lujasti takaapäin.
Niin että hyvää ystävänpäivää, vaikka vanhat kunniakkaat perinteet onkin unohdettu. Muistakaa tilaisuuden tullen kunnioittaa muinaisia roomalaisia.