päivän :(

Joskus tämä oma valtava kaalini ärsyttää.

On vähän pyttymäistä sovitella silintereitä kaupassa, kun xxxl-koon tekeleetkin näyttävät siltä kuin noppakuutio heilahtelisi halloween-kurpitsan päällä. Alaleukaansa häkellyksissään aukova kesämyyjä haroo siinä vieressä katseellaan apuun perehdyttäjäänsä ja valehtelee kimeästi, että sehän näyttää hyvältä, vaikka näkee itsekin, että kulmakarvoista on lieriin matkaan enemmän kuin kuusta maahan.

Bassobileissä valtava, tyhjä kuuppani tosin resonoi jymäkästi, joten mitäs tässä itkemään. En minä pippaloita varten hattua ollut hankkimassakaan, ja pianhan auringonpaiste on tältä suvelta förbi joka tapauksessa.

Ei pysty kuuntelemaan koneelta musaa olohuoneessa enää. Soundi on kuin luolassa olis. Olis kiva tietää mikä tässä tällä kertaa mättää, kun aiemmin soi puhtaasti....

Meidän kisulla oli epileptinen kohtaus. Eläinlääkäri sanoi että ei niitä välttämättä tule enempää, mutta toisaalta voipi tullakin. Ei se ainakaan kovin huolestuneelta kuulostanut, eli ehkä tämä ei ollut niin vakavaa, vaikka näytti aika hurjalta.

Nyt on kisu onneksi iloisen ja pirteän oloinen, eli näköjään selvittiin säikähdyksellä.

Tummat silmänalukset ja yleinen väsymys.
Noh itte aiheutettuahan se on, eli korjaussarja löytyy omista elämäntavoista myös.
Tästä nouseekin iso hymy, kun tiedän jo mitä tehdä ^____^

Se tunne kun kuulet hyvän kaverisi kuolleen maailmalla. R.I.P!

Vittu taas parkkisakko (neljäs jo tänä vuonna) Helvetti ku ei muista siirtää sitä autoa ku pitäis!

Isäntä kantoi mäyräkoiraa kädessään, kellahti katupätkän ainoaan sulamattomaan hangentapaiseen ja jatkoi lopulta matkaansa. Narun päässä takkuinen noutaja rahjusti niin kaukana umpihumalaisesta omistajastaan kuin kaulaketju suinkin salli.

Mikään ei ole niin surullinen näky kuin surullinen suuri koira.