Pieniä hyviä tekoja

Autan ventovierasta ihmistä omaaloitteisesti, ennen kuin hän edes sitä pyytää, tai ainakin kovasti yritän. Nytten ei tule mitään yksittäistä tapahtumaa mieleen. Nousee itelle hymy kasvoille kun näkee/kuulee ne sanat KIITOS.

pienet hyvät teot*piis*

Mut toi kysely; aiemmin olisin lähes aina auttanut avunpyytäjää, mut nyt kalliossa asustaessani olen ruvennut suorittamaan aika raakaa karsintaa. Niitä avuntarvitisjoita kun on joka nurkassa; aina joku on liian kännissä, rahan puutteessa, tikkauksen tarpeessa, ym.

edit: on muuten jännä, kuinka vähän ihmiset haluavat auttaa, mutta oven aukipitäminen on jotenkin jäänyt elämään semmoseksi kohteliaisuuden linnakkeeksi. Veikkaan että se johtuu yksinkertaisesti siitä, että itselle aiheutunut vaiva oven aukipitämisestä on pieni ja toiselle koitunut hyöty suuri.

Fucking Nobody:
kun tietä ylittävälle pesueelle (äiti ja pari skidiä) ei yksikään autoilija antanut tilaa

sitä näkee (valitettavasti) aika usein ku äidit työntää lastenrattaat autotielle ja jää ite odottelemaan et autot pysähtyisi Mut on se aika harmillist ettei vois pysähtyy tollasis tapauksis, ite päästän aina mummelit, lapsiperheet ja lapset tien yli, ei sitä niin kova kiire voi olla ettei vois hetkeks pysähtyy..

tänään viimeks heitin 70centtiä pummille...

Tänään avasin lastenvaunujen kanssa kulkevalle oven. pitäähän sit kanssaihmisiä auttaa.....

tulipas romaani, scrollausta kehiin josseipi jaksa.

viimeks jeesasin tuossa yks päivä kun olin himaan menos. rappujen alatasanteella makasi nainen. se oli humalassa. kysyin tarvitseeko se apua. se että joo. kysyin millasta. kotiin oli menossa. nostin sen pystyyn. talutin hissiin ja oikeaan kerrokseen ja ovelle sekä kaivoin avaimet esiin. ite se sai oven auki ja kiinnikin, joten menin omaan kotiin sitten. vaikka myöhemmin mietin et miten se siitä eteenpäin pärjäs. toivottavasti meni nukkumaan humalaa pois.

valitettavasti noille humalassa maassa makaaville ihmisillekin alkaa tulla ainakin osittain immuuniksi.
ennen kävin vähintään vähän ravistelemassa ja kysymässä ootkos hengissä, yleensä ne örisi jotain, josta päättelin että hengissä ovat. kesällä kai sitä voi ottaa nokoset ulkonakin. tietty kylmemmällä säällä on vähän eri juttu.
nykyään oikeestaan joka kerta kun menee steissin sporapysäkin ohi, niin aina siellä on useempi juoppo, ja moni siellä makailee penkillä tai maassa. eipä sitä tuu enää niitä mentyä tsekkaamaan...

yks frendi kyllä huomautti kun asiasta kerran puhuttiin, et jos jonkun ihmisen herättää tolleen niin se saattaa ihan reaktionomaisesti vaikka huitaista tai jopa käydä kimppuun, pitäs varmaan sen koputtelun jälkeen ottaa pari askelta taaksepäin varmuuden vuoksi.

tuossa yksi tuttu sai elämän liekki -palkinnon kun pelasti tokoinrannasta mereen tajuttomana heitetyn miehen. hyppäsi tyttö perään ja sai sitten parin muun apuun huutamansa ihmisen kanssa sen miehen ylös.
luulen et oisin ite tehny samoin, mut eihän sitä voi koskaan tietää etukäteen et miten tollasessa tilanteessa toimis. ikinä en kyllä ohi kävelisi, mutta voishan sitä vaikka mennä ihan lukkoon ja toimintakyvyttömäks.

sit ne tilanteet, joissa isompi joukko esmes pahoinpitelee yhtä ihmistä, on aika hankalia. kuinka pitkälle sitä on valmis vaarantamaan oman terveytensä toisen vuoksi? ja lopputuloshan voi sit olla se et molemmille käy huonosti.
onneks ei oo tollasta sattunu omalle kohdalle. jotain nyt ainakin tekisin, huutaisin lisää ihmisiä apuun, eri asia sit jos ei oo ketään muuta lähettyvillä ja jollain poliisilla ei välttämättä oo enää paljoo tehtävissä ku paikalle ehtivät.
mulla on kyllä taipumus unohtaa se oma turvallisuus tuollasissa tilanteisissa kun joku on hädässä, joten en yhtään ihmettelis jos joku kerta vielä turpiini saisin...

itelläni oli aika absurdi kokemus joskus seiskaluokkalaisena kun venailin forumin kulmalla frendiä. siihen tuli kaks isompaa tyttöä, jotka alko vaatia multa rahaa. mulla oli repussa viis kybää, joka oli mulle iso raha. toinen niist alko kaivaa mun taskuja, ja ku mä yritin lähtee pois ja mitä nyt vastaan inisin niin se löi mua kasvoihin. ei nyt mitään pahempaa sattunu ja sen jälkeen lähin veke, eikä ne perään tullu.
tää tapahtu siis keskellä päivää ja jengiä meni ohi (plus seisoskeli vieressä) eikä kukaan tehny yhtään mitään... tää oli nimeenomaan se absurdi puoli.

tollasii "pienempiä" juttuja on toki iteki nähny paljon ja aina oon menny suuni avaamaan. yläasteella luokan jätkät päästi ne pienemmät menemään ku mä tulin kohti, ne ties et mä tuun kuitenki aukoo niille päätäni pienempien kiusaamisesta. että mä olin pelottava...

katoin eilen kulttiohjelmaa karpolla on asiaa. (älkää todellakaan kysykö miksi...)
se oli ihan helvetin mielenkiintonen. käsiteltiin juuri tätä asiaa.
ne oli pistäny jengiä makaan eri paikkoihin, milloin viinalta haisevana pullon kera, millon siistimpänä. sit tsiigattiin miten jengi reagoi. tieshän tuon, mut oli silti aika järkkyä kattoa ku jengi painaa kylmästi ohi.
onneks joitain tyyppejä sentään kiinnosti kanssaihmisten hyvinvointi.
ne testaili viel et kuin vaikuttaa esmes se mis nää tyypit makoilee. keskellä tietä lepääviä autettiin paljon herkemmin ku niitä jotka loju nurtsilla. hakaniemes jengiä autettiin useemmin ku "hienommis" mestois.

kauheinta oli ku parivuotias pikkutyttö oli harhailemassa yksin ruuhka-aikaan vilkkaasti liikennöidyn tien vieres.
(tää oli siis ihan tositapaus) vitusti autoja oli ajanu ohi, tekemättä mitään. yks bussikuski sit pysäytti dösän liikennevaloihin ja kävi ottaa sen tytön syliinsä sieltä autojen vierestä. sitä ennen siitä käveli nainen tyynesti ohi vaikka tyttö oli selvästikin ollu ihan yksin siinä.

Kyllä sitä varmaankin auttaisi, tietysti oman pystymisen mukaan. Ja sekin riippuu siitä miten hyvin on mukana tilanteessa, huomaako toisen tarvitsevan apua. Normaalisti kaupungilla ku kävelen en oikeastaan kiinnitä huomiota paljon mihinkään, aika pitkälti omissa ajatuksissa aina tai sit mp3-soitin pauhaa täysillä proteusta tai vastaavaa. Ja mitä noihin humalaisiin tulee, niin aika samaa mieltä kuin Verano, ei niihin oikein osaa kiinnittää huomiota. Kyl sitä ajattelee et ite on tohon tilaan itsensä saanu, ja ite ne vois siitä myös ottaa askeleen kohti parempaa (en kyllä sitten tiedä miten).

Mutta tosiaan kyllä auttaisin ja niin toivoisin muidenkin tekevän minua kohtaan, valitsenpa siis tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Kuulostaakin muuten aika itsekkäältä ja siitä tuli mieleen, että onko olemassa oikeasti epäitsekkäitä hyviä tekoja? Koska loppuen lopuks monissa teoissa haetaan sitä omaa mielihyvää mikä tulee siitä ku on saanu auttaa toista, mutta auttaisko sitä toista jos ei siitä tulisi hyvä mieli.

Joo en osaa kirjottaa, siks paljon muokkauksia

mayah:
Musta kaikki teot on enemmän tai vähemmän itsekkäitä. Se miten itsekkyys määritellään, on tietysti toinen tarina, johon palaan heti kun ehdin.

Jep, noin mäki oon ajatellu. Mutta kerropa määrittelys itsekkyydelle ku kerkeet

Sen vaan sanon et on luonnollista olla itsekäs kaikessa, koska loppuen lopuks sä oot elämäs tärkein henkilö. Ja aika monessa teossa itsekkyys on alitajunnassa ja siellä sen kuuluukin olla, koska ei se olisi hyvä tiedostaa kaikkien tekojen perimmäisiä tarkotuksia. Onhan se kivempi ajatella et teki teon sen takia et sille tuli hyvä mieli.

Fucking Nobody:
Itse ärsyynnyin eilen, kun tietä ylittävälle pesueelle (äiti ja pari skidiä) ei yksikään autoilija antanut tilaa, joten astelin keskelle tietä, nostin käden pystyyn ja pysäytin liikenteen. Äidin hymyilevä kiitos tuntui hyvältä, eivätkä autoilijatkaan lopulta olleet moksiskaan.

...Ja just ku ne oli päässy yli, jalankulkijoitten valo muuttui vihreäksi? ;)

mayah:
Soulmate Voisko toi lause olla enää enempää mun suustani?

mayah:
Mä ajattelen itsekkyyden hyväksi asiaksi. Jos mulla ei oo mua itseäni, ketä mulla sitten on? Yleensä itsekkyys nähdään negatiivisena piirteenä ja voihan se sitä ollakin (ja useasti onkin) mutta mun itsekkyys perustuu yleensä siihen, että saan hyvän olon siitä, et toisella on hyvä olo! "Yleensä" siksi, et musta on ihan turha jeesustella, et aina aattelisin niin, joskus olen vaan puhtaasti itsekeskeisin ihminen, kenet olen tavannut, mutta eiköhän me sallita se piirre jokaisessa joskus..

Hyvin sanottu!

Siis itsekkyys johon liittyy toisen hyvä olo ja sen myötä oma hyvä olo on ihan tervettä. Ja sit taas sellanen itsekkyys joka on pahasti sosiaalista kanssakäymistä vastaan ei välttämättä oo niin hyvä ja sellasta itsekkyyttä on hyvä pitää negatiivisena. Mut siitä vaan sit tulee helposti sellanen päätelmä et itsekkyys olis aina negatiivista ja sit ku menee sanomaan et loppuen lopuks kaikki teot on itsekkäitä ni kaikki kattoo pitkään ja miettii et mitä helvettii toi puhuu

Heh, tää on selkeesti mun topicci ;)


Yleensä en rupeaisi näillä asioilla kehumaan julkisesti, mutta kerran tälle nyt on tarkoituksella perustettu julkinen topicci, missä näin on luvallista näin tehdä, niin kuka minä olen kieltäytymään... ;)

Yhden ihmisen olen tämän omien sanojen mukaan saanut pelastettua itsemurhalta (ei muuten ollut helppoa kestää montaa kuukautta, jonka aikana ihminen pyrki lähestulkoon mihin tahansa keinoon tuhota itsensä, hitaasti mutta varmasti). Vaikkakin tuon tehdäkseni jouduin rikkomaan omia moraalikäsityksiäni, ja se on asia jota en luultavasti tule koskaan antamaan itselleni anteeksi. Kaikkein hienoin yksittäinen saavutus elämässäni silti.

Olen toiminut kuuntelijana ja psykologina lukuisille ystävilleni näiden vaikeuksien aikana (jotenkin nämä tapaukset aina tuntuvat kääntyvän puoleeni, onko mulla leima otsassa eller vad? Ei sen puoleen että valittaisin)

Pyrin päästämään ihmiset ovista läpi (varsinkin vanhukset) jos näillä vaikuttaa olevan enemmän kiire kuin minulla, ja yleisestikin pyrin olemaan valmis antamaan periksi jos vaikuttaa siltä että toisen tarve on suurempi kuin minun.

Pyrin baaritiskille mentäessä katsomaan keitä siinä on minua ennen, ja jos baarimikko tulee silti minun kohdalleni, osoitan tämän yleensä jonkun sellaisen luo, joka oli paikalla odottamassa jo aiemmin.

Jne. Ehkei kannatakaan yrittää tehdä kaiken kattavaa listaa. Sainks mä nyt tarpeeks OFFICIAL HYVÄ JÄTKÄ-pisteitä? ;)

Mayahin itsekkyyteen viitaten periaatteeni on, että omasta itsekkyydestään pitäisi pystyä luopumaan silloin kun toisen tarve on suurempi, mutta kukaan ei käytännössä tähän pysty. Se on silti jotain johon pitäisi pyrkiä jos varaa on.

Edellispäivänä nostin vanhalle tädille 10mk kolikon maasta kun hän pudotti sen. Kyllä siitä sai hyvän olon heti.
Aina kun ovesta on menossa enemmän ihmisiä kuin minä niin jään pitämään ovea auki.

Fucking Nobody:
Autoitko toista ihmistä pienellä arkisella teolla? Kerro lyhyesti tilanteesta ja kuinka se päättyi. Ja millaiset fiilikset jäi itselle?

Autoin ulkomaalaista naista löytämään löytötavaratoimiston. Ei ollut mikään kiire töiden jälkeen minnekään, ja selvisipä samalla itsellekin missä se toimisto on. Hyvät fiilikset jäi molemmille, naisen kiitoksista ei meinannut tulla loppua

Flamie:
Edellispäivänä nostin vanhalle tädille 10mk kolikon maasta kun hän pudotti sen.

Oisit saanu tädin vielä ilosemmaks ku oisit kertonu, että nykyään Suomen valuuttana on euro...

kirsch:
---
Flamie:
Edellispäivänä nostin vanhalle tädille 10mk kolikon maasta kun hän pudotti sen.
---


Oisit saanu tädin vielä ilosemmaks ku oisit kertonu, että nykyään Suomen valuuttana on euro...

bussissa aikamonesti tilanteita joissa lastenvaunujen kanssa ei pääse ovesta ulos ilman apua.. -kerran autoin "ja tulikos hyvämieli ja kiitos.

Tarjoudun todella usein auttamaan äitejä junassa lastenvaunujen kanssa, jokaisen pitäisi mielestäni tehdä tämä automaatisesti.
Toinen asia, mitä olen huomannut tekeväni, on sammuneiden auttaminen. En muista, milloin olisin viimeksi jättänyt aamuyöllä sammuneen pultsarin maahan makaamaan ilman, että olisin tarkistanut hänen kuntonsa tai soittanut poliisia. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka toisen hengen sattuisi pelastamaan joku päivä.

Mä pyrin tekee aina tilanteiden mukaan kaikkia mahdollisia pieniä hyviä tekoja