Posts: 1,270
eli muistokirjoitus viimeiselle illalle KERMASSA. Lähtö kotoa myöhästyi, josta johtuen pääsin jonon hännille ja tunnin sinnikkään palelun jälkeen lopulta sisälle. Tupa oli todellakin täynnä ja ”ison salin” puolella oli aika mieletön tunnelma. Kuuma oli kuin helvetissä, mutta oli sen verran groovea vääntöä, että taisin hellittää vain yhden vesilasillisen ajaksi. Taisivat muuten pojat soittaa vikan illan kunniaksi hieman tavallista pidempään, koska allekirjoittanut ainakin muisteli lähteneensä vasta puoli viiden aikoihin pois.
Nyt iltapäivällä herätessä järkytys oli suuri kun nilkat olivat ihan turvonneet ja mustelmaiset, vastaavaa en muista tapahtuneen aikaisemmin. Haikeuskin iski, kun tajusi että nyt ei sitten enää sinne voi mennä. Oli nimittäin ihan mun lempparipaikka. Kerma
ikuisesti!
Nyt iltapäivällä herätessä järkytys oli suuri kun nilkat olivat ihan turvonneet ja mustelmaiset, vastaavaa en muista tapahtuneen aikaisemmin. Haikeuskin iski, kun tajusi että nyt ei sitten enää sinne voi mennä. Oli nimittäin ihan mun lempparipaikka. Kerma
ikuisesti!
Ei sitä ois munkaan tarvinnu lauantaina jonottaa, jos olisin tarpeeksi spesiaali henkilö. Sen tunnin aikana sisään meni varmaan kolmisenkymmentä vippiä, ”nimi listalla” tai ennakkolipullista ja kuusi jonosta. No, ei auta valittaa, taviksen on tultava paikalle reilusti aiemmin, jos tahtoo välttyä jonotukselta tai edes päästä sisälle. 
On tää jonon ohi kiilaus ja vippi-touhu kuitenkin musta vähän epäreilua. Ja asiaa tuskini muuttaisi se, jos mullakin olisi vippi.