(pähkinänkuoressa)
kai se jostain sieltä vähemmän "normisoundin" siivellä siintäneistä levyjulkaisuista oli itävä jo hyvän tovin ja tuolloin elettiin siis kasarin jälkipuoliskoa. tosin elektroonisista elokuvatehosteista sekä itsensä: john "the deep synth men" carpenter, kraftwerk, vangelis, michael cretun luotsaama loistava: enigma ja jarren sävellyksistä (vain muutaman näin mainitakseni), olin kiinnostunut jo ennen em.
..tuli: syntheziser hitit, tehcno & dance vai oliko se jopa trance(?) kokoelmat, jam & spoon, robert miles, paul oakenfold, atb, nalin & kane, pvd, avb, tiësto.. 'just named'. kouluaikojen kiinnostavimman kiinnityksen tein yleisradion harjoittelijana, jonka levystön yli 20 000 vinyyliä jättivät lähtemättömän vaikutuksen.
legendaarisen vivan club rotation trance revittelyt '99- 2000 työnsivät loputkin räkätukkapaskamaharääkymisärjymiset pöntöstä alas ja kaikki loksahti uriinsa. suunta oli vääjäämättä asetettu ja ymmärrys: mitä_hittoa_mä_kaikilla_näillä_trance_cds_oikein_muka_jumalauta_teen? oli mielessä suht selvänä ensi kertaa mies muistiin.
...kun paul van dyk:n pitkäsoittoa: out there and back oltiin jo kulman takana julkaistamassa, huomioin silloisen ensinmäisen ohjelmatoimistoni dj- haun opiskelumestani seinällä juuri nastoitettuna ja otin pestin vastaan siltä istumalta. pian rahat alkoikin huveta muiden turhuuksien sijasta levyihin ja raflassa räyhäämisen tilalle astui palkkatyö itse bileiden ytimessä, josta vielä hämmästykSEKSeni oli vastakkainen sukupuolikin kovinkin kiinnostunut. katekismuksen kokoinen kivikirja tästä kieltämättä kehkeytyisi JOS jotenkin muutoin tämän päättäisi kuin, että... loppu on historiaa.