Miltzu, 11.11.2009 16:20:
Sanokaapas mistä se johtuu kun nykyään tuntuu siltä et porukka deittailee ja tapailee vaikka miten pitkään mut sitä ei saa kutsua seurusteluks? Parhaita on ne missä on oikein sovittu että ei olla muiden kanssa ja kutsutaan toista kullaks ja mussukaks ja hengataan kaikki vapaa-aika yhdessä mutta se ei kuitenkaan oo seurustelua..?
Vai johtuuko tää kaikki siitä että jos se olis seurustelua niin sit pitäis vaihtaa Facebookin relationship status ja sitä pidetään jotenkin isona ja merkittävänä asiana?
Itse haluan ainakin oppia tuntemaan henkilön ennen minkäänlaisia huuteluja maailmalle, että HEI ME OLLAAN PARI IKUISESTI JA FOREVÄÄÄÄ. Ei vaan kiinnosta mitä muu maailma ajattelee suhteistani enkä myöskään pidä hätiköinnistä sydämen asioissa. En nyt tarkoita, että pitäis vuosikausia olla luolassa piilossa, mutta kuukausia eniveis yleensä, mahdotonta määritellä mitään aikaa.
Tosin taidan kyllä olla varsin sitoutumiskammoinen nykyisin, kiitos kehnojen kokemusten (omien ja kavereiden). Ei vaan tulis mieleenikään esim. huudella rakastavani jotakuta parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ja avioliitto/perhe ei kuulu sanavarastooni ollenkaan.
ezzy:
Tosin taidan kyllä olla varsin sitoutumiskammoinen nykyisin, kiitos kehnojen kokemusten (omien ja kavereiden). Ei vaan tulis mieleenikään esim. huudella rakastavani jotakuta parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ja avioliitto/perhe ei kuulu sanavarastooni ollenkaan.
'Joulupukki ei tuu tänä jouluna ja meinasin saada turpaan.'
Reivaajan ja ezzyn välille on kehkeytynyt jonkinlainen romanssi. Tosin mitä nyt olen ymmärtänyt, niin rakkaus on heidän välillään aika yksipuolista.
Reivaaja yritää kovasti saada ezzyä kiinnostumaan, mutta ezzy on tähän asti ignoorannut lähes kaikki lähestymisyritykset.
Kukapa tietää, ehkä Amorin nuolet tulevaisuudessa löytävät maaliinsa ja saamme nauttia näiden kahden dialogista "siinä" toisessa ketjussa; Seukkausluukussa on kyllä tilaa.
Timce, 11.11.2009 16:46:
Reivaajan ja ezzyn välille on kehkeytynyt jonkinlainen romanssi. Tosin mitä nyt olen ymmärtänyt, niin rakkaus on heidän välillään aika yksipuolista.
Reivaaja yritää kovasti saada ezzyä kiinnostumaan, mutta ezzy on tähän asti ignoorannut lähes kaikki lähestymisyritykset.
Kukapa tietää, ehkä Amorin nuolet tulevaisuudessa löytävät maaliinsa ja saamme nauttia näiden kahden dialogista "siinä" toisessa ketjussa; Seukkausluukussa on kyllä tilaa.
Vaikka fiksuinta olisi tehdä niinkuin 90% tervejärkisistä ja huolehtia omista asioistaan, niin en alistu omahyväiseen oman navan tuijotteluun, vaikka se ihmiskunnan geeneissä ja meemeissä vahvasti vaikuttaakin.
Sarkasmisi tosin on eittämättä ihan viihdyttävää. *peukku*
Joo en mäkään tykkää (todellakaan) kaikista tän foorumin tyypeistä, mut en mä pidä niitä silmätikkuinakaan ja lähe kommentoimaan heidän jokaista postaustaan jollain täysin turhalla, varsinkin jos toinen osapuoli on selkeästi monta kertaa ilmoittanut että on tämän noressa.
Kukaan ei jaksa tollasta, edes minä, vaikkei mulla olekaan mitään henkkoht sua vastaan, ja tykkäänkin lukea sun kirjotuksia. Paitsi just noita turhia posteja.
Kyllä, olen valmis riskeeraamaan rakkauden sen vuoksi, että miehen tulee tehdä aloite. Olen sen verran realisti, etten jäisi tuota pitkäksi aikaa pohtimaan, vaan ajattelisin lähinnä että joko sinä et ollut tarpeeksi kiinnostunut tai sitten et vastaisi kuitenkaan sellaista miestyyppiä, josta itse olen kiinnostunut, kun et tehnyt aloitetta. Ja vaikka nyt päällepäin näyttäisitkin vastaavan täysin mun ns. unelmieni miestä, ajattelisin ettei koko jutusta olisi välttämättä tullut yhtään mitään tai että en olisi edes törmännyt sinuun jos en olisi sattunut tulemaan kyseiseen paikkaan kyseisenä aikana. Enhän nytkään tiedä kuinka monista rakkauksista jään paitsi kun en ole tietyssä paikassa juuri tällä hetkellä. Eli koko juttu ylipäänsä perustuu niin paljon sattumanvaraisuudelle, että olen valmis riskeeraamaan tämän verran, enkä oikeastaan jää koskaan sitä harmittelemaan.
Eli ts. et olisi valmis edes, iskemään silmää, hymyilemään rohkaisevasti tai nyökäyttämään päätäsi "moi" tyylisesti, joka voisi murtaa jään. Hän siis vastaa muuten, kaikkine roolituksineen ihannekumppaniasi, mutta ei vain uskalla lähestyä.
Otit hienosti puheeksi sattuman. En minäkään vaivaa itseäni sillä, että kuinka monta mahdollista rakkautta menetän istuessani koneen äärellä. Se minua kuitenkin jää vaivaamaan, jos näen oikeasti todella houkuttelevan ja kiinostavan naisen enkä tee mitään tutustuakseni häneen. Jos en koskaan tee mitään, todennäköisyys sille, että elämäni nainen tupsahtaa syylini on häviävän pieni. Lähes olematon. Se on oma ongelmani jos olen liian arka/ujo lähestymään tuota naista. Tällaisissa tilanteissa, juurikin joku rohkaiseva hymy voi olla riittävä tekijä. Onneksi kokemus tuo varmuutta ja niinhän se menee, että se joka kysyy on tyhmä vain hetken, mutta se joka ei kysy on tyhmä lopun ikäänsä. Koska olet selvästi periaatteidesi takana, olet myös varmasti ottanut sellaisenkin sattuman huomioon, että et ikinä kohtaa unelmiesi miestä ja elät yksin lopun elämääsi. "enkä oikeastaan jää koskaan sitä harmittelemaan"
aada,
Onhan se toki vallankäyttöä, mutta entäs sitten?
Mielestäni parisuhteessa tulisi vallita molemmin puoleinen kunnioitus. Se, että käyttää valtaa ylitse toisen, ei ole toisen kunnioittamista. Tämä johtaa siihen, että toinen alkaa käyttämään omaa valtaansa jossakin muussa tilanteessa tasapainottaakseen tilanteen. Kun tätä "valtapeliä" pelataan riittävän pitkään, saadaan valtava riita aikaiseksi siitä, että kuinka päin WC-paperirulla asetetaan telineeseen. Niin mitättömästä asiasta ei voida keskustella järkevästi ja tehdä kompromissia, koska valtapeli estää sen. Toisin sanoan se joka myöntyy, alistuu ja luovuttaa valtaansa toiselle. Tasavertaisessa parisuhteessa, kyseisestä asiasta ei tule edes riitaa, vaan asiasta keskustellaan järkevästi ja tehdään kompromissi. Pääsääntöisestihän riitojen syyt ovat aivan jossain muualla, kuin itse riidan kohteessa. Vanhemmat ja kokeneemmat korjatkaa jos olen pahasti väärässä.
aada, 11.11.2009 13:41:
Mä tahtoisin seurustella. Mistä niitä miehiä löytää ja miten pääsee treffeille?
Tästä kysymyksestä lähdettiin. Nyt kun olen pässyt jollakin tavalla selville suhtautumisestasi kumppanin löytämiseen, haluasin vastata varsinaiseen kysymykseesi. Sinä ET löydä miestä mistään, koska et ole valmis tekemään mitään (lue aloitetta) hänen löytämiseksi. Kysymys pitäisi muotoilla "Mistäköhän mies löytäisi minut?" Treffeille pääsee kysymällä, joltakin mukavan oloiselta mieheltä "Lähtisitkö kanssani kahville/treffeille?".
Mielestäni on erittäin hienoa, että seisot omien periaatteidesi ja uskomustesi takana ja jaksat perustella omia näkemyksiäsi. Niinhän se tahtoo olla, että vastavirtaan tulijat yritetään käännyttää virran vietäviksi muiden mukana. Onnea ja menestystä saaliin roolissasi!
Eipä tässä Aadan käännyttämisestä ole varsinaisesti ollut kyse. Lähinnä kyselty, että "miksi?". Ei hänellä olisi edes mitään velvollisuutta "puolustautua", mutta pystyy sen tekemään ja varsin selkeästi ja perustellen. Propsit siitä.
Eipä sitä aina tarvitse mennä valtavirran mukana siitä mistä aita on matalin.
ezzy, 11.11.2009 22:07:
Eipä tässä Aadan käännyttämisestä ole varsinaisesti ollut kyse. Lähinnä kyselty, että "miksi?". Ei hänellä olisi edes mitään velvollisuutta "puolustautua", mutta pystyy sen tekemään ja varsin selkeästi ja perustellen. Propsit siitä.
Eipä sitä aina tarvitse mennä valtavirran mukana siitä mistä aita on matalin.
Nimenomaan. Aadan kirjoituksia on mielenkiintoista lukea, ja ne ovat aina asiallisia, eivätkä koskaan mene henkilökohtaisuuksiin. Ei ole olemassakaan yhtä ainutta ja oikeaa tapaa ajatella, mutta jokainen ihminen voi ja saa kokea oman ajattelutapansa itselleen parhaaksi ja kyseenalaistaa siitä poikkeavia asioita tai pyytää niihin selvennöstä laajentaakseen maailmankatsomustaan. Jos vielä osaa perustella omia ajatuksiaan, niin avot, ja sen aada kyllä osaa.
Vampyrella, 11.11.2009 22:24:
--- ezzy, 11.11.2009 22:07:
Eipä tässä Aadan käännyttämisestä ole varsinaisesti ollut kyse. Lähinnä kyselty, että "miksi?". Ei hänellä olisi edes mitään velvollisuutta "puolustautua", mutta pystyy sen tekemään ja varsin selkeästi ja perustellen. Propsit siitä.
Eipä sitä aina tarvitse mennä valtavirran mukana siitä mistä aita on matalin.
---
Nimenomaan. Aadan kirjoituksia on mielenkiintoista lukea, ja ne ovat aina asiallisia, eivätkä koskaan mene henkilökohtaisuuksiin. Ei ole olemassakaan yhtä ainutta ja oikeaa tapaa ajatella, mutta jokainen ihminen voi ja saa kokea oman ajattelutapansa itselleen parhaaksi ja kyseenalaistaa siitä poikkeavia asioita tai pyytää niihin selvennöstä laajentaakseen maailmankatsomustaan. Jos vielä osaa perustella omia ajatuksiaan, niin avot, ja sen aada kyllä osaa.
Olen samaa mieltä, että valtavirran mukana ei ole pakko mennä. Turhan vaivan hankkiminen itselle on kuitenkin hölmöä.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, mutta kantsii muistaa että on myös vääriä tapoja ajatella. Ainakin jollakin logiikalla. (Esim. jos kokee parhaaksi rakentaa raskaan tiilitalon aaltojen huuhtomalle rantahiekalle.)
Joo saa kokea sen parhaaksi jos tykkää, mutta eri asia onko se sitten niin oikeasti :-) No eipähän ole minun päänvaivani sen jälkeen kun olen sanonut oman mielipiteeni asiasta.
aada, 12.11.2009 00:10:
Kyllä, haluaisin että sukupuolten välillä olisi vanhoillisen etiketin mukaiset pelisäännöt, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Syynä on se, että pidän niistä ja sen takia haluan toimia niiden mukaisesti.
Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.
Eli oikeasti sinusta tasa-arvo on roskaa niiltä osin, joilta naisia kohdellaan huonommin, mutta niiltä osin oikein, joilta naista kohdellaan paremmin.
Kansanedustajalta olisi siis vähintäänkin positiivista ajaa yhteiskuntaa, jossa miehillä on maanpuolustuksellinen rooli, mutta naisilla ei ole pakkoa olla nyrkin ja hellan välissä, ja he myös saisivat äänestää. Nyt unohdat, että miehet on sotaisia ja naiset jyrättäis aika nopsaan jos rakkaus katoaisi universumista. Vaikka teitä naisia enemmän onkin, niin nuorissa on enemmän miehiä, jos pelataan pelkillä numeroillakin seksuaalisen tasa-arvon nimissä numeroilla. (Olisi tyhmää kuvitella, että vanha ja nuori olisivat samalla viivalla sotatantereella.)
Olen kyllä hyvinkin pinnallinen, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Mielestäni pinnallisuus ja syvällisyys eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois ja haluan kyllä syvällisen parisuhteen. Mielestäni syvälliseen parisuhteeseen kuuluu itse asiassa tietoisuus siitä, että kumpi tahansa voi kyllästyä tai lakata rakastamasta seuraavana päivänä, hakea eroa tai kuolla koska tahansa. Syvällisessä parisuhteessa pystyy tiedostamaan parisuhteen ja toisen ihmisen rajallisuuden, enkä siten halua mitään "mä en voisi elää ilman sua" tai "mä tuun aina rakastamaan sua" parisuhdetta.
Ei maailma olekkaan niin mustavalkoinen. Tarkennettuna sun marginaalis pinnallisen ja syvällisen välissä on aika kaukana jopa minusta pinnallisen puolella.. Ja mä oon erittäin pragmaattinen ihmissuhde-asioissa.
Jengi hakee sanaa sieluton. (taas näitä kyökkianalyysejä)
Olen kyllä hyvinkin pinnallinen, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Mielestäni pinnallisuus ja syvällisyys eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois ja haluan kyllä syvällisen parisuhteen. Mielestäni syvälliseen parisuhteeseen kuuluu itse asiassa tietoisuus siitä, että kumpi tahansa voi kyllästyä tai lakata rakastamasta seuraavana päivänä, hakea eroa tai kuolla koska tahansa. Syvällisessä parisuhteessa pystyy tiedostamaan parisuhteen ja toisen ihmisen rajallisuuden, enkä siten halua mitään "mä en voisi elää ilman sua" tai "mä tuun aina rakastamaan sua" parisuhdetta.
Sanotaan nyt näin:
Sä saatat olla ensimmäinen psykopaatti jonka kanssa olen jutellut niin, että kyseinen henkilö on avoimesti puolustanut oikeuttaan mielipiteisiin.
Ehkä olen väärässä, mutta koko ajan varmempi.
Ja sit editillä pehmennetään vähän. Tätä luokkaa edustat imo aika varmasti ainakin:
Ja vastaus suureen kysymykseen, mix mua kiehtoo narsistit ja psykopaatit? Koska niille pitäis tehdä jotain, eikä se onnistu jos me kaikki vaan yritettäis tulla toimeen. Toinen syy on että laitoksissa tuli nähtyä aika tapauksia. Siitä se idea sitten lähti..
EE:Tuol wikis oli vaan kriminaalipuolelta psykopaatti, enkä sellasta hakenu takaa vaan enemmänki sosiopaattia, mut tos nyt yx niistä artikkeleista mitä mä oon lukenu ja niissä sosiopaatti ja psykopaatti on niputettu saman nimikkeen alle. Psykopaatti on vaan säväyttävämpi muoto..
aada, 12.11.2009 00:10:
Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.
minun silmissäni arvostus ja kunnioitus eivät ole niinkään oletusarvoja, vaan ne ansaitaan. se, että minkä värinen tai kokoinen on, ketä / mitä haluaa panna ja mikä värkki on jalkovälissä, ei ole mikään instant respect level up
aada, 12.11.2009 00:29:
Kyllä, mielestäni perinteisiä miehisiä tapoja toimia on yhtä lailla arvostettava kuin perinteisiä naisellisiakin tapoja toimia. En nyt tiedä tuosta "oikeudesta kieltäytyä", sillä mielestäni parisuhteessa tulee neuvotella asioista, eikä vain tehdä yksin päätöksiä. Mutta siis esim. jos mies osallistuu perheen pyörittämiseen tekemällä naista pidempiä työpäiviä ja tarpeen vaatiessa esim. tekemällä kodissa erilaisia korjaustöitä, on tätä arvostettava yhtä lailla kuin sitä, että nainen tekee ruoan ja hoitaa lapset. Mies hoitaa osuutensa tätä kautta, eikä hänen siten tarvitse ns. hankkia arvostusta osallistumalla lastenhoitoon, siivoukseen tai ruoanlaittoon juuri esimerkiksi vaativan työn ohessa.
Asia on sit aika selvä.
Omasta mielestäni parisuhteessa on ymmärrettävää, että syystä X jomman kumman sen osapuolen on lähes mahdotonta panostaa vaikkapa nyt siihen taloudenhoitoon yhtä paljon aikaa kuin toisen - joko väliaikaisesti tai joissain tilanteissa jopa pysyvästi. Tällainen tilanne on kuitenkin mielestäni valitettava kaikin puolin, koska talouden ja perheen hoitamiseen liittyvät tehtävät eivät suurimmalta osin ole mitenkään sellaisia ettei niitä pystyisi hoitamaan oli sitten mies tai nainen eikä näiden tehtävien hoitaminen ole mitenkään pois kenenkään maskuliinisuudesta tai feminiinisyydestä.
Otetaan nyt vaikkapa keittiössä viihtyily - itse viihdyn lieden ääressä erinomaisesti. En koe sitä velvollisuudeksi vaan asiaksi, jonka parissa haluan viettäää aikaa. Tekeekö tämä minusta feminiinisemmän? Tai lastenhoito: onko mies naisellinen mikäli haluaa viettää jälkikasvunsa kanssa aikaa ja huolehtia sen kasvatukseen liittyvistä tehtävistä?
Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa. Ilmeisesti edustat itsekin tätä porukkaa, jonka ajatusmaailmassa jälkimmäinen asetelma olisi mahdotonta hyväksyä ainakin omassa elämässä?
