Josssu, 24.6.2009 20:51:
Ja jooo siellä jossain ulkomaillahan on ihan normaalia, että miehillä on useita eri vaimokkeita. Ihailtavaa? Ei todella.
Ei meidän kulttuurissa vallitseva yksiavioisuuskaan ole välttämättä kaikkien mielestä ihailtavaa. Asia ei ole niin yksioikoinen omasta mielestäni. On olemassa paljon moniavioisia suhteita, joissa _kaikki_ osapuolet ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Muistan erään klubbarilaisen kirjoittaneen joskus todella syvällisesti ja fiksusti omasta moniavioisesta suhteestaan.
Meillä 50% avioliitoista päättyy eroon, kumppania petetään hyvin, hyvin monessa yksiavioisessa suhteessa... Mikä sitten on ihailtavaa ja mikä ei? Mielestäni moniavioisuutta ei tulisi tuomita heti kättelyssä, kuten ei yksiavioisuuttakaan. Jos kaikki osapuolet ovat omasta halustaan suhteessa ja tyytyväisiä tilanteeseen, mitäpä moitittavaa sellaisessa tilanteessa olisi. :)
Ja tuosta multideittailusta, itse tuli joskus harrastettua hyvinkin aktiivista deittailua, parhaimmillaan tyyliin kolmet tärskyt samalla päivällä. Ei siinä ole mielestäni mitään pahaa tai väärää, kunhan tekee selväksi omat ajatuksensa / motiivinsa / toiveensa toista ihmistä kohtaan. Omalla kohdallani kävi tosin niin, että turruin uusiin ihmisiin tutustumiseen hyvin äkkiä, eikä kukaan aiheuttanut mitään viboja mihinkään suuntaan, vaikka toki uusiin ihmisiin tutustuminen voi parhaimmillaan avata ovia ja avartaa omaa maailmankatsomusta. Tästä omasta deittailuvaiheestani opin ainakin sen, että mitään ei tule eikä ilmesty ns. pakottamalla. Jos on omassa päässään tehnyt todennäköisyyslaskentaa tyyliin ''jos tapaan tarpeeksi monta ihmistä, jonkun niistä on PAKKO kolahtaa'', menee aika hyvin metsään. :P Jos sen sijaan unohtaa omat motiivinsa kumppanin löytämiseen ja tutustuu ihmisiin ns. rennommalta pohjalta, niin johan homma luistaa paremmin. Kyllä mä ainakin myönnän, että mulla on ollut sellainen vaihe, kun olin kertakaikkisen kyllästynyt olemaan yksin, ja yritin sitten oikeen urakalla löytää mieluisaa kumppania - huonolla menestyksellä. Hommasta tulee helposti liian liukuhihnameisinkiä ja teennäistä.
Enihau, deittailu on vain deittailua, ei seurustelua. Se onkin sitten asia erikseen, jos pelaa monen eri ihmisen tunteilla, tai yhdenkin. Deittailu on mielestäni viatonta tutustumista. Kyllä mulla ainakin on homma mennyt niin, että jos joku ihminen on todella kolahtanut, niin eipä siinä ole muita ihmisiä ehtinyt päässä sitten pyörimäänkään. Mä olen siis hyvin pitkälti yksiavioista tyyppiä, vaikka tosin tiedostan sen, että yksiavioinen suhde rajoittaa enemmän kuin moniavioinen, enkä ole oikein varma onko ihmistä edes pohjimmiltaan luotu yksiavioiseen suhteeseen. Itse koen tästä huolimatta yksiavoisen suhteen itselleni sopivimmaksi.
..nykyään hekin taitaa seukkailla 
