Mua on vuosien saatossa kritisoitu sekä täydellisestä mustasukkaisuuden puutteesta (tästä enemmän) ja vastaavasti myös liiallisesta mustasukkaisuudesta. Kiistän molemmat väitteet.
Olen joskus mustasukkainen, mutta yleensä en tee siitä missään määrin kenenkään muun päänsärkyä. Jos tunnen tällaisia tuntemuksia, niin yleensä teen niin itsekseni hiljaa. Mun mielestäni on ihan kohtuutonta ruveta viiruilemaan mihinkään suuntaan kun siihen ei kerran ole mitään aihetta oikeasti ja vaikka olisikin, niin ei ihmisiä voi kuitenkaan omistaa - ihan omasta tahdostaan ihmiset joko ovat tai ovat olematta toistensa kanssa. Tämän ajattelumallin johdosta parit tyttikset ovat ottaneet ja harmistuneet siitä etten heidän näkemyksensä mukaan ole ollenkaan mustasukkainen ja siten "en välitä."
Sit kertaalleen oon saanut oikein kunnolla raippaa liiallisesta mustasukkaisuudesta. Edelleenkään mulla ei kyllä ole mitään hajua, että mitenhän toi on ilmennyt koska oman käsitykseni mukaan ainoa asia mitä oon normaalista käytännöstäni poikkeavalla tavalla tehnyt oli se, että sanoin taas puolisen tuntia jostain kundista ja sen ihanuudesta luentoa kuunneltuani (näitä luentoja oli tarjolla usein ja ne oli oikeasti hyvin pitkiä) etten välttämättä ihan aina jaksaisi kuunnella noita juttuja, koska se on musta pikkasen kurjaa. "Mustasukkaisuuteni" ja "kykenemättömyyteni avoimeen ja rehelliseen keskusteluun" nousi osasyyksi myös tämän suhteen erovaiheessa, jossa toinen osapuoli tosin unohti mainitse lähtevänsä petettyään mua.
Mustasukkaisuuden aiheuttamien kilareiden vastaanottajana toimimisesta mulla on vähän enemmän kokemusta useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Useimmiten noita on tullut mitä kummallisimmista pikkujutuista (tulen tarjoaminen sitä pyydettäessä, "liian pitkä" katse "väärään suuntaan", "väärät puheenaiheet" "väärissä tilanteissa" ja sen sellaista), joissa ei ole todellakaan ollut mitään syytä olla mustasukkainen. Samalla myönnettäköön, että eräässä parisuhteessa mustasukkaisuutta ilmentyi aika äärimmäisissä muodoissa ihan hyvällä syyllä ja että sitä ei olisi varmaan ilmentynyt ollenkaan mikäli en olisi itse antanut siihen aika radikaalisti aihetta. Ei missään nimessä olisi pitänyt ja kun nyt kuitenkin tuli tehtyä mitä tuli tehtyä, niin sitä saa kantaa mukanaan koko elämänsä. En suosittele kenellekkään.
Mustasukkaisuus on lähinnä täysin perseestä. Jos joku on vielä enemmän perseestä, niin se on juurikin se että sille on aihetta suuntaan tai toiseen.