Anselmi, 20.10.2008 22:16:
Vanha Spartalainen totuus: Jos sängyssä tuntuu yksinäiseltä tai on kylmä: et ole tarpeeksi väsynyt*vink*
Mä en kyllä edes muista koska mä olisin viimeksi ehtinyt kelailemaan jotain sängyssä ennen nukahtamista. Aina on joku puhelin tai N810 kädessä ja netti auki ennen nukkumaanmenoa ja siinä vaiheessa kun sen kädestään laskee niin ei kyllä mitään muistikuvia, että mitä sitä on mielessä pyörinyt. Tämä tosin lienee varmaan vähän samanlainen juttu kuin unien kanssa, että kyllä niitä ajatuksia ehkä on, mutta ei niitä vain aamulla saatika parin päivän päästä enää vaan muista.
Anyway, kuten olen monesti (ja ehkä täälläkin) sanonut niin mielestäni ihminen on valmis parisuhteeseen vasta sitten kun osaa löytää onnen myös ihan itsekseen elellessään. Lähtökohtaisesti tämä näkemys kumpuaa siitä, että terve parisuhde ei rakennu riippuvuuden varaan vaan tulisi alkaa ja jatkua vain siinä tapauksessa, että suhde kannustaa kumpaakin osapuolta kasvamaan ja kehittymään ihmisenä.
Jos siis potee sinkkuna jatkuvasti akuuttia halipulaa niin olisi ehkä hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään sitä miten tällainen tarve vaikuttaa mahdollisesti tulevissa parisuhteissa. Sidotko toisen syleilyysi silloinkin kun hän haluaisi tutustua jonkun toisen ihmisen ajatuksiin, lähteä pitkälle työmatkalle, vaihto-opiskelijaksi tai vain yksinkertaisesti etsimään itseään yksinäisyydestä? Olisitko itse valmis tulemaan sidotuksi esimerkiksi mielenterveydellisten ongelmien tukipilariksi, vaikka sinulla olisi muutoin mahdollisuus menestyä mielekkäällä uralla, kasvattaa lapsi terveessä ympäristössä tai muuttaa unelmiesi perässä Pariisiin?
Tämä voi tuntua siltä, että yritän nyt tehdä tikusta asiaa ja rinnastaa täysin eri tason ongelmia keskenään, mutta oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat toisinaan kykeneviä varsin radikaaleihin toimenpiteisiin kun he kokevat onnellisuutensa perustan olevan uhattuna: "kaaduin vain portaissa", "tapan itseni jos..", "sinä et rakasta minua enää, koska..", "onko sinulla joku toinen, kun..", "sä et koskaan kuuntele..", "mutta enhän minäkään..", "ei sitten kannata kuvitella saavansa seksiä.." jne.
Eihän ero koskaan mikään kivuton prosessi ole ja on ihan luonnollista, että sitä välillä tuntuu siltä kuin pelon edessä olisi valmis uhraamaan niin omat kuin rakkaansakin unelmat vain saadakseen asiat takaisin sellaisiksi kuin ne olivat. Totuus on kuitenkin se, että toisinaan suhteilla ei enää ole niin paljoa annettavaa, että niitä kannattaisi jatkaa ja tällöin muutenkin vaikea tilanne olisi hyvä kyetä kohtaamaan ilman yksinäisyyden pelon aiheuttamaa lisätaakkaa.
Enhän minä tietenkään mihinkään absolutismeihin usko ja kaikkia haliriippuvaisten suhteita ole tuhoon tuomitsemassa (ihminen on kovin sopeutuvainen eläin), mutta jos sitä vaikka haluaisi yrittää tehdä omasta elämästään sinkkuna mukavempaa ja samalla parantaa omia pisteitään parisuhdemarkkinoilla niin oman halipulansa käsitteleminen kotitekoisin keinoin voisi olla hyvä askel eteenpäin :)