Epailija, 16.8.2006 22:04:
No jo on... Hallu, jos sä olisit tyttö, niin mä voisin harkita sun pyytämistä treffeille. Jos sä olisit raitis, niin sun ei tarvitsisi olla edes tyttö.
HAHA Joo ei musta kyllä raitista saa, se on aika varma Kyl mäkin sua epis pyytäisin treffeil jos sulla ois pinppi, isommat tissit ja näyttäisit muutenkin tytöltä :D
Epailija, 16.8.2006 22:38:
Mutta niin. Jos täällä kilpaillaan kuka on ollut kauimmin sinkkuna, niin nokitan vajaalla 24:llä vuodella (1980 helmi - 2003 marras). Sitäkin suhdetta kesti reilu kuukausi, joten jotkut eivät välttämättä laskisi sitä kunnon suhteeksi laisinkaan. Omassa mielessäni asenne kuitenkin ratkaisee.
Toki, omassa (ja sen toisen) päässä suhde määritellään. Mutta mieleeni tulee väkisin kysymys: ovatko standardisi liian tiukat, rajasi liian korkea, jos vain yksi (?) on sen elämäsi aikana täyttänyt? Minä olen ainakin kerta kerralta tarkentanut käsitystäni siitä, mitä haluan, ja mitä en. Ehkä tunnet itsesi niin hyvin, että tiedät sen kokeilemattakin. Tietenkin oma fiilis sen määrittelee, mikä toimintatapa on itselleen ominaisin ja paras.
Itse olen seurustellut pari kertaa, sittemmin vääriksi osoittautuneiden henkilöiden kanssa, ihastunut ties kuinka monta, osaksi vääriksi osoittautuneihin, osaksi vain yksipuolisesti. Kaikkien kanssa olen hyvissä väleissä, joidenkin läheisemmissä kuin vain kaveripohjalta olisi ollut mahdollistakaan. Kaikesta olen oppinut, ja opin yhä.
Yksikään heistä ei kyllä ole ollut sellainen, jota olisin "lapsieni äidiksi" kaavaillut. Ja rakastunut en ole koskaan ollut. Vaaditaan aika paljon, että minä ottaisin r-sanan käyttöön. Paraikaa on eräs juttu nupullaan, ja tuntuu, että siinä voisi olla kenties potentiaalia vaikka mihin. Aika näyttää. Mutta siitä mahdollisesti lisää myöhemmin - minulla kun on tapana huutaa riemuani niin sanotusti kirkon tapulista jos siihen on aihetta :D
toma, 17.8.2006 21:08:
Toki, omassa (ja sen toisen) päässä suhde määritellään. Mutta mieleeni tulee väkisin kysymys: ovatko standardisi liian tiukat, rajasi liian korkea, jos vain yksi (?) on sen elämäsi aikana täyttänyt?
No nykyisin ne ovat vielä tiukemmat kuin silloin, mutta kyllä sitä ihastuessaan on aina valmis vähän (tai vähän enemmän tapauksesta riippuen) joustamaan joistain asioista. Suhteiden vähyys taas johtuu osin ihan huonosta tuurista (jos minä ihastun, hän ei ihastu and vice versa) ja toisaalta siitä, että että ei ole tullut aina edes otettua selvää olisiko toisellakin sopivia tuntemuksia.
Minä olen ainakin kerta kerralta tarkentanut käsitystäni siitä, mitä haluan, ja mitä en. Ehkä tunnet itsesi niin hyvin, että tiedät sen kokeilemattakin. Tietenkin oma fiilis sen määrittelee, mikä toimintatapa on itselleen ominaisin ja paras.
Kyllä sitä tietenkin joka kerran myötä oppii uutta itsestään ja elämästä suhteessa. Uskon kuitenkin, että vaikka ei olisikaan kantapään kautta oppinut mikä kaikki aiheuttaa suhteessa kränää ja mielipahaa, niin sitä pystyy siitä huolimatta huomaamaan milloin ja kenen avustuksella tulee onnelliseksi.
Niin ja oppia voi tosiaan jopa ilman suhdetta, esim. läheisten ystävien kautta. Ei tietenkään ihan kaikkea (ainakaan sellaisissa ystävyyssuhteissa, joita minulla on).
Itse olen seurustellut pari kertaa, sittemmin vääriksi osoittautuneiden henkilöiden kanssa, ihastunut ties kuinka monta, osaksi vääriksi osoittautuneihin, osaksi vain yksipuolisesti. Kaikkien kanssa olen hyvissä väleissä, joidenkin läheisemmissä kuin vain kaveripohjalta olisi ollut mahdollistakaan. Kaikesta olen oppinut, ja opin yhä.
Mulla on vastaavasti tapana etääntyä ihmisistä, joiden kanssa homma ei toimi toivotulla tasolla. Etääntymisestä huolimatta nämä ihmiset eivät joiltain osin tule kuitenkaan koskaan olemaan pelkkiä kavereita tai edes entisiä tuttuja.
Yksikään heistä ei kyllä ole ollut sellainen, jota olisin "lapsieni äidiksi" kaavaillut. Ja rakastunut en ole koskaan ollut.
No en minäkään tuota yhtä varsinaisesti lapsieni äidiksi kaavaillut, mutta toisaalta kyseessä ei ollut sellainenkaan henkilö, joka ei missään nimessä olisi siihen pestiin sopinut. Etenkin nyt, aavistuksen vanhempana, on tullut tärkeäksi tuo äitiyspotentiaalin omaaminen. Vaikka seuraavaa mahdollista seurustelusuhdetta en lähdekään alusta millään "tästä pidetään kiinni koko loppuelämä"-asenteella väkisin suorittamaan, niin ei myöskään tee mieli tuhlata aikaa sellaisiin tapauksiin, joiden kohdalla ajatuskin moisesta tuntuu epätodennäköiseltä.
Epailija, 16.8.2006 22:38:
Mutta niin. Jos täällä kilpaillaan kuka on ollut kauimmin sinkkuna, niin nokitan vajaalla 24:llä vuodella (1980 helmi - 2003 marras).
Tottakai pitää tutustua ajan kanssa. Ei ennen kuukauden tuntemista kannata mennä lupailemaan mitään isompaa. :D Tarkoitin vaan sitä, ettei mua ainakaan kiinnosta edes yrittää tutustua "tulisikohan tuosta mulle jätkäkaveri" -mielessä, ellei ole sellaista ihanaa kutinaa vatsanpohjassa.
HA-HAAA!!! Täältä löytyy siis sittenkin toinen joka myös puhuu perhosista vatsassa tmv Ihanasta plur-tunteesta!! *plut* HIENOA! Yritin joskus aikaisemmin tuoda tämän esille ja nuo pojat ainakin taisivat teilata minut kommentoiden Ei sellaista ole olemassa, lakkaa haaveilemasta ts. Herää pahvi!
siis kaikille epäilijöille!! Ne kundit/neidot jotka saavat teidän masut kutiamaan löytyvät vielä
Mä vähän luulen kanssa =D Sitä kuitenkin tavannu kiinnostavia tyttöjä mut ei oo ollenkaan syntynyt samanlaisia tunteita(niitä perhosia) kuin joskus 16-19v:nä