No niin.. pääsi pois siit piinaavasta tuulikaapista.
Ei enää epävarmuutta.
Ikävä on tosin iso..
No, ehkä tää ajan kanssa on parempi näin.
Kevät sentään tulee
Ja sinkkuus on kyl silloin aikas jees, samaten kuin kesällä...
Kun nyt sit vaan pysyn ihan täysin sinkkuna.
Kunpa ois oppinu jotain.
No enköhän mä jo ole...
Se homma on niin, että joko tai, ei mitään siltä väliltä kun se ei kerran ole mua varten.
Joko hyvässä, kunnon suhteessa tai sitten ihan itekseen
Sitä toiset 2 vuotta ootellessa... sitä hyvää suhdetta...
Meitsi on tyytyväinen mun elämään sinkkuna; ei kompromissei, ei pakollisia vierailuita urpojen sukulaisten luona eikä muitakaan velvoitteita ja voi muutenkin elää ku pellossa.
Kaiken kaikkiaan kinkkuilu on eri kivaa.
Posts: 1,575
#8574
•
•
wiwi Valtava vaaleanpunainen agenttiorava
mikkihiiri, 16.3.2006 13:10:
Meitsi on tyytyväinen mun elämään sinkkuna; ei kompromissei, ei pakollisia vierailuita urpojen sukulaisten luona eikä muitakaan velvoitteita ja voi muutenkin elää ku pellossa.
Kaiken kaikkiaan kinkkuilu on eri kivaa.
Sama. Mä en yritä sen enempää päästä sinkkuilusta pois kuin pysyäkään siinä. Mikäs tässä on ollessa.
Mä en halua täältä pois . Ois ollut tilaisuus, mut ehei, aivan liian pian....ja kyl jätkässä pitää jotain särmää olla En ala kenen tahansa kanssa mitään säätämään (varsinkaan, jos toinen ei ymmärrä konemusasta mitään tai huumorintaju ei synkkaa...tai jos ihmettelee hyvin negatiiviseen sävyyn, miks mulla on leffa nimeltä fight club hyllyssä...ehei, ei tollasia )
Kevät ja kesä tulee, saa vapain mielin katsella kaikkea ja mennä miten huvittaa
Tammikuussa ihastun johonkin iiiihanaan mieheen, joka osoittautuukin pikaisesti kusipääksi.
Helmikuussa en onnistu pokaamaan ketään.
Maaliskuussa rakastun tulenpalavasti johonkin täydelliseen mieheen, joka sitten osoittautuukin kusipääksi.
Huhtikuussa saan synttärisuukon ihanalta mieheltä, joka sitten paljastuukin varatuksi ja näinollen kusipäiseksi.
Toukokuussa jään taas kylmäksi yrityksistä huolimatta.
Kesäkuussa ihastun johonkin mukavaan tyyppiin, joka sitten paljastuukin idiootti-kusipääksi.
Heinäkuussa löydän lomaromanssin, joka ei lupauksista huolimatta ota ikinä yhteyttä.
Elokuussa löydän lohduttajan, joka sitten paljastuukin kusipääksi.
Syyskuussa luulen jallittavani useampaa miestä menestyksellä, kunnes paljastuu, että heistä jokaisella on kusta päässä.
Lokakuussa olen onneni kukkuloilla, kunnes paljastuu, että rakkauteni kohde on naimisissa, ehdonalaisessa tai krooninen valehtelija.
Marraskuussa makaan viltin alla vihaamassa kaikkia miehiä.
Joulukuussa ihastun johonkin, joka ostaa minulle vääränlaisen joululahjan ja paljastuu kusipääksi.
Onneks mun 2004 meni sit lopulta kuitenkin pikkasen tota paremmin
Joka on? :)
Jos ei siitä liikaa oo vaivaa niin määrittele mies.
Taitaa olla, mut jospa koetan lyhyesti... Ööh, jotta mä pidän miestä miehenä, täytyy olla jonkinlaista aloitekykyä moneen asiaan, määrätietoinen, intohimoa ja innostusta jotain asiaa kohtaan, oli se sitten musiikki tai liikuntaharrastus. Pitää olla innostusta elämää kohtaan, osata ottaa vastuuta itsestään ja eipä pahitteeks oo, jos vaik muistakin. Kyky kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä on vain plussaa. Ulkonäöltää mies näyttää...no, ei enää 17-vuotiaalta pojalta. Pituudella ei sinänsä ole merkitystä eikä muillakaan ulkonäöllisillä tekijöillä, jotta määrittelen jokun mieheksi.
Tästä alko tulemaan lista, mitä luonteenpiirteitä mä arvostan miehessä, eikä mikään määritelmä (paitsi hyvin subjektiivinen sellainen...), joten enpä jatkakaan enää... Kun pitäs olla jossain ihan muualla kuin istumassa tässä...