Kuolema pelkää mua.

"Do you fear death?"

oisko tätä pitänyt alustaa hieman enempi...esimerkiksi omalla mielipiteellä? Itse en pelkää kuolemaa, vaan se on varmasti jo tervetullut vieras siinä vaiheessa kun omalle kohdalle sattuu (kaikki täältä kuitenkin joskus lähtee) .

Kyllä mä aina yritän uskotella itelleni et en pelkää, et yritän elää joka päivä niinku se ois viimenen. Mut kyllä mä mielummin elän..

Tontsi5, 21.1.2008 15:04:
Pelkäätkö kuolemaa?

"I am not afraid of dying - I just want to be ready when it happens."

Hm. En tiedä, aiheuttaako kuolema mulle pelkotilaa vai mikä se tunne on, ainakin hämmennystä ja paljonpaljon kysymyksiä.

Riippuu kenen kuolema :P Jos mä oikeesti alan miettimään sitä hetkeä kun pitäis viimeset henkoset vetää niin siitä tulee niin ahdistava olo, että en tosiaan saa henkeä ja en pysty olemaan mitenkään päin missään. Eli kait mä sitten sitä pelkään. Lähinnä sitä, että kun ei tosiaan tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Ahdistavaa.

Tuskin kuolemassa on mitään pelättävää.

mku, 21.1.2008 17:03:
En pelkää. Uskon että kuolema on paitsi loppu, myös alku. Ehkä elämän jälkeinen fiilis on vähän kuin linnanmäellä vuoristoradan jälkeen: "Mitä tykkäsit, oliko hyvä kyyti? Mennäänkö seuraavaks oluelle vai rakettiin?"

Just hyvin sanottu! Hyvin samoilla linjoilla, ei yllättäen

sapeli, 21.1.2008 17:21:
---
mku, 21.1.2008 17:03:
En pelkää. Uskon että kuolema on paitsi loppu, myös alku. Ehkä elämän jälkeinen fiilis on vähän kuin linnanmäellä vuoristoradan jälkeen: "Mitä tykkäsit, oliko hyvä kyyti? Mennäänkö seuraavaks oluelle vai rakettiin?"

---


Just hyvin sanottu! Hyvin samoilla linjoilla, ei yllättäen

tai sit kuoleman jälkee saa sellasen "kiitos kun käytit Elämää (TM)" kuitin... "Paskansit elämäsi aikana 523 tonnia ulosteita, kusit kuusi ja puoli miljoonaa litraa. Runkkasit 2421 miljoonaa kertaa ja sait pillua melkein yhden (1) kerran. Toivottavasti viihdyitte, tervetuloa uudelleen. Reklaamatiot numeroon 030-GODHATESYOU"

En todellakaan. Sitä pelkään kyllä, jos ennen kuolemaa joutuu kitumaan pitkän aikaan jossain laitoksessa tms.

Joskus maanantaisin töissä.

pelkään. ihan sairaasti. mut en ollenkaan omaani, vaan läheisten kuolemaa. tai en pelkää oikeestaan sitä kuolemaa, vaan sitä menetystä. =(

elysha, 22.1.2008 00:36:
pelkään. ihan sairaasti. mut en ollenkaan omaani, vaan läheisten kuolemaa. tai en pelkää oikeestaan sitä kuolemaa, vaan sitä menetystä. =(

Aika itsekästä meininkiä, mut sitähän me ollaan, itsekkäitä olentoja :F

Henk koht ei itse kuolema pahemmin kosketa, mut siihen liittyen et osaako sitä olla sinut itsensä kanssa siihen mennessä, milloin sitten tuleekin. Tosin jos tulee yhtäkkilähtö, ni aika hailee tuokin murhe :]

En oikeastaan enää. Kunnioittaa jollain asteella koitan.

Kaikista vähiten omaani.

Jos kuolema sattuu eteen niin toivottavasti se olisi nopea.

Muuten elän ainakin 100-vuotiaaksi ja toivoisin että monet ystävistäni myös.

En pelkää. Jos pelkäisin, pelkäisin myös jokapäiväistä elämää. Esim. lähtiessäni autolla kotipihasta, en voi olla koskaan 100% varma, tulenko elävänä takaisin.
Kuolema on mielestäni koko ajan läsnä kaikkialla.

en pelkää, en vaan halua olla lähellä kun hän saapuu!

pelkään..

tai no enemmänki pelkään läheisteni kuolemaa.. pikkuveljen menettäneenä en vaa halua kokea sitä uudestaan.. (vaikka väkisinki joutuu)

En tiedä pelkäänkö mut surettaa että sinne (minne sitä nyt sitten kuoleman jälkeen meneekin) joutuu menemään yksin. Ja ero rakkaista on varmasti vaikeaa.