Neko, 2.1.2007 11:08:
Kyllä kilpailutus on hienoa.
Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että monissa tapauksissa kilpailutus on periaatteessa ihan OK. Pieni paine kilpailuun karsii löysiä pois; usein jo pelkkä kilpailutuksen mahdollisuus saa nykyisen palveluntarjoajan skarppaamaan palvelun toteutuksessaan. Liiallinen status quo laiskistaa - sen näkee jo siitä, mitä elinikäiset virat saavat aikaan monen työtehoon.
Ongelmaksi vain usein muodostuu, että kilpailutusta ei osata tehdä oikein.
Ensimmäinen ongelma tulee usein siitä, että kilpailutuksen ratkaisevaksi tekijäksi otetaan vain ja ainoastaan hinta. Kyllähän sen jokainen tajuaa, että jos pelkkää hintaa tavoitellaan, ei laatukaan ole kovin hääppöistä. Paljon ikäviä esimerkkejä on juuri sellaisesta kilpailutuksesta, jossa halvin tarjous on valittu, välittämättä ollenkaan siitä, minkälaista palvelutasoa halvin tarjous pitää sisällään. Jotta ongelma ratkeaisi, tarjouspyyntöihin ja tarjouksiin pitäisi selvästi määritellä, millä mittareilla palvelun tasoa arvioidaan.
Toinen ongelma on, että sopivia mittareita palvelun arvioimiseen (hinnan lisäksi) ei pystytä kehittämään, vaikka halua olisikin. Tämä ongelma koskee erityisesti monia ns. sosiaalipalveluita, kuten terveydenhuoltoa ja vanhustenhoitoa. Mitatako palvelutasoa tapahtumakerroilla, keskimääräisellä käytetyllä ajalla, asiakastyytyväisyydellä, vai millä? Jos mittarit laaditaan vain niin, että ne kuvastavat palvelun maksajan (esim. kaupungin) intressejä, voi käydä niin, että palvelun kohteiden (esim. sairaiden) intressit joutuvat laiminlyödyksi. Paperilla loistava palvelu voikin silloin laiminlyödä jonkun tarpeita pahasti.
Kolmas ongelma syntyy oikeastaan ulkoistuksen myötä: kilpailutuksen yhteydessä ei osata laatia oikeanlaisia palvelusopimuksia, jossa palvelupoikkeamat ja niiden sanktiot määriteltäisiin selvästi. Tästä esimerkkinä on Helsigin kaupungin vammaiskuljetus, joka ulkoistettiin kilpailutuksen jälkeen Transautomationille. Palvelusopimus oli laadittu niin onnettomasti, että kaupunki ei pystynyt perimään kunnon hyvityksiä siinä vaiheessa, kun kuljetukset alkoivat tökkiä.
Viimeinen ongelma onkin, että kilpailutus vaatii rautaista ammattitaitoa. Aika harvassa kunnassa ja julkisessa laitoksessa on erikoistuneita ammattilaisia tämän asian hoitamiseen. Ei ymmärretä, että kilpailutuksen valmisteluun, tarjouspyyntöihin ja niiden käsittelyyn pitää varata aikaa ja eforttia, sillä hätäilemällä tulee vain huonoa jälkeä. Luotetaan palveluntarjoajien hyvään tahtoon ja suullisiin vakuutteluihin, ja laaditaan ylimalkaiset sopimukset. Pitäisi olla yhtäaikaa ymmärrystä sekä sopimusteknisistä asioista että palvelun syvimmästä olemuksesta, jotta pystyisi hoitamaan kilpailutuksen hyvin.
Omakohtaisena kokemuksena kilpailutuksesta on tällä hetkellä käynnissä oleva putkiremontin tarjouskilpailu. (Tai no, Ville tarkemmin ottaen tässä on mukana, kun talonyhtiön hallituksessa istuu.) Kun puhutaan putkiremontista, jonka arvioitu kustannus esimerkiksi meille tulee olemaan noin 32-40ke, on ihan ymmärrettävää, että omakin intressi on saada mahdollisimman hyvä tarjous sisään ja hyväksytyksi. Tämänkaltainen tilanne on tyyppiesimerkki siitä, että kaikki yllä mainitut ongelmat pitäisi saada ratkotuksi. Pelkkä hinta ei saisi olla ratkaiseva tekijä; työn laatua tulisi jotenkin arvioida valittaessa tarjousta; ja sopimuksen pitäisi ottaa kantaa esim. myöhästymis- ja laatusanktioihin. Itse uskon, että osa putkiremonttitarinoiden hirveyksistä johtuu juuri siitä, että kilpailutus on tehty huonosti. Talonyhtiön hallituksella harvoin on tarvittavaa osaamista ja ymmärrystä. Teknistä apua tosin voi saada isännöitsijöiltä ja insinööritoimistoilta, mutta viime kädessä vastuu on hallituksella.