Sisään vain kutsulla. Nopeimmat villit syövät hitaat, tule siis ajoissa!
Sademetsä on kuin valtava pylväshalli. Latvuskerroksen korkeiden puiden muodostamat holvit jättävät alemmat kerrokset varjoisaan hämärään. Metsänpohjan peittää paksu kerros kuolleita lehtiä ja maatuvaa ainesta, jossa sinnittelee leveälehtisiä ruohoja, sanikkaisia, valtava määrä erilaisia sieniä, begonioita ja inkiväärikasveja. Aina kun joku sademetsän jättiläismäisistä puista kaatuu, tulee latvuskerrokseen aukko, josta valoa pääsee myös metsän pohjalle. Tällöin aluskasvillisuus suorastaan räjähtää muodostaen valtavia, usein värikkäästi kukkivia kasvustoja. Pian kuitenkin uusi puusto peittää aukon jälleen.
Kauas kantautuva lintujen hermostunut ääntely kertoo jonkin lähestyvän. Viidakon ihmisasukkaat ovat liikkeellä. Heimot vaeltavat syvältä sademetsästä taittaen matkaa kohti yhteistä määränpäätä. Viidakon intiaanikulttuureille on tyypillistä vahva yhteisöllisyys, josta juontavat heimojen useimmat seremoniat. Seremonioiden tyypillisiä piirteitä ovat laulu, tanssi ja juhla-ateriat. Juhliin kuuluvat myös värikkäät ihomaalaukset sekä päähän, käsiin ja kaulaan ripustettavat sulkakoristeet ja korut. Sademetsästä kumisee jälleen alkukantainen rytmi kutsuen heimojuhlaa viettämään. Viidakon rumpumestarit takovat rytmiä ja villit, maalatut tanssijat polkevat polkuja multaan. Tanssista uupuneet lepuuttelevat hedelmäpuiden alla, nauttien metsän antimista. Aistitko jo viidakon kostean hengityksen, kuiskivan kutsua alkujuhlaan?