On hyvin ymmärrettävää että aggressiivinen musiikki ei kaikkiin iske. Sitä on helppo dissata. Itse näen asian niin että tunteet kuten viha, iloisuus, rentous jne. eivät ole mikään toisiaan parempia tai paheksuttavampia, mutta jotain niistä voi suosia toista enemmän ja jotain vähemmän. Yhdessä ne tuovat tasapainoa. Vihaan liitetään negatiivisia/epäkypsyyden mielikuvia, mutta mielestäni siinä ei ole mitään vikaa jos se ei kohdistu mihinkään tiettyyn asiaan vaan itse aggression tunteeseen. Erityisesti HC-bileissä tätä voi toteuttaa ilman että siitä koituu haittaa kenellekkään, paitsi ehkä itselleen jos ei tiedä rajojaan tai on muuten vaan vitun kuoseissa. Ilman päihteitä saan HC:sta valtavan energian tunteen mitä en saa mistään muusta musiikista. Toisinaan jopa kyseenalaistan koko päihteiden käytön kun oon fiiliksissä musasta. Elämänkatsomukseltani olen turhaa väkivaltaa ja sotia vastaan.. Ei edes tekisi mieli kun voi kuunnella mättöä =). En vihaa mitään muita tyylejä tai niiden edustajia ja kuuntelen aika laidasta laitaan musaa. En yleensäkään näe järkevää syytä vihata jotain mistä ei ole haittaa kenellekkään. Kiksua kyllä "raiskaan", mutta sen voi ottaa huumorilla tai ei. On myös "fuck trance!" puristeja.. ja näin on helppo sanoa kun on löytänyt jotain menevämpää. Meitä on moneksi. Suomessa en ole oikeastaan huomannut että olis niin paljon tämmöstä hc-piireissä (ja äärimmäisimmissä tapauksissa niitä vitun rasisteja ).
Thunderdomet ja MoH:t on vain hyvin pieni osa sitä mitä HC todellisuudessa on. Nämä osuvat monen silmään ensin, koska ne ovat ylikaupallisinta hardcorea mitä tulee ja siis eniten näkyvillä. Ei ihme jos joku vetää johtopäätökset et "hardcore, vittu mitä kuraa". Sitten 90-luvun hardcore on kehittynyt moneen eri suuntaan ja pidän sitä edelläkävijänä konemusiikissa. Sillä ei ole samanlaisia rajoja kuin monella muulla tyylillä. Vaikka monet kyllä asettavatkin rajansa sille mikä on HC ja mikä ei. Minulla raja menee siinä että HC:ssa on oltava särökikki ja että se on menevää joko niin että on massiivinen kikki mihin polkea tai se on nopeaa. Hard dance ei = HC imo. HC voi olla vakavampaa, neutraalia tai huumoria, iloa, surua, vihaa ja ottaa vaikutteita mistä tahansa. Tuottajia on laidasta laitaan, mutta on harmi että ne varsinaiset lahjakkuudet eivät ole näkyvillä. Pistää vaan vituttamaan kun jotkut paskantärkeästi toteaa tyyliin: "HC, ai sitä Thunderdome paskaa. Onneks kasvoin siitä yli.", joten en voi vaan pitää turpaani kiinni xD. Todennäköisesti tänkin kuittaa moni olan kohautuksella (jos tän ees jaksaa lukee xD), koska on helpompi dissata sellaista mitä ei pysty ymmärtämään kuin että ottais asioista selvää ja olis avoinmielinen erilaisuudelle.. mut sanoin sanottavani ja toivottavasti pistää ees jonkun miettimään. Tämäkään ei ole varmasti täysin tyhjentävä kirjoitus.. siksi foorumi. HC:ssa ei ole mitään hävettävää! On se vaan niin perkeleen hieno tunne