Moon-TV konkurssiin

79 posts, 4 pages, 13,508 views

Avatar
#41 • • vaavu Guest


Telkkari opettaa enemmän kuin koulu. Vai kuinka monesti olisit nähnyt karibujen parittelevan ilman teeveetä?



Höh, mä olen nähnyt maakilpikonnien parittelevan ihan livenäkin luonnossa. On se paljon hauskempaa seurattavaa kuin telkkarista. ;)

Osaisitko englantia yhtä hyvin? Entäpä seksuaali-valistus?



Itse olen oppinut englantia myös seuraavien formaattien kautta: romaanit, lehdet, elokuvat, populaarimusiikki. Televisio on yksi väylä muiden joukossa, mutta vain yksi. Itse koen että englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen on ollut huomattavasti antoisampaa kielellisesti kuin esimerkiksi tv-sarjojen katsominen.

Ylipäätään jotenkin tuntuu siltä että asetat telkkarin tarjoaman informaation aivan liian korkeaan asemaan. Itse ainakin olen omaksunut aivan ehdottoman valtaosan tiedostani lukemalla, en telkkaria katsomalla. Lukeminen kehittää tekstinhallintataitoja aivan eri tavalla kuin telkkari, ja niin valitettavaa kuin se onkin, tekstinhallinta on todella tärkeässä asemassa elämässä (vieläkin). Tietysti myös kuvallisen informaation käsittelytaitoja tarvitaan, mutta tähän ei välttämättä tarvita televisiota. Elokuvat ja valokuvat ajavat usein aivan mainiosti saman asian.

On kyllä totta että televisiosta voi saada myös hyödyllistä tietoa, sitä ei käy kiistäminen. Käsi sydämelle kuitenkin: kuinka moni vakituisesti televisiota katsovista ei katso esimerkiksi saippuasarjoja, tai muuta ihmissuhdedraamaa, vaan seuraa vain ja ainoastaan uutisia ja luontodokumentteja? Eipä tarvitse kuin vain katsoa suosituimpien televisio-ohjelmien listoja, ja huomaa että joukossa on hyvin paljon sellaista jonka informatiivinen anti on aika laihaa.

Eihän sitä voisi tulla edes media-kriittiseksi, jos tietoa ei tulvisi koko ajan jostain.



TV on kuitenkin vain yksi media muiden joukossa. Itse koen sen merkityksen elämässäni hyvin vähäpätöiseksi, ja koen että tilaamani sanomalehti, 5 aikakauslehteä, lukemani kirjat, käyttämäni internet ja katselemani valokuvat mahdollistavat ihan hyvä pohjan mediakriittisyyden harjoittamiselle.

Itse seuraan televisiota todella vähän, oikeastaan murrosiästä lähtien. Aikaisemmin oli vielä joitakin sarjoja joita saattoi katsoa (Simpsonit tms.), mutta vähitellen nekin ovat tippuneet pois. (Sitäpaitsi Simpsoneita saa ladattua kätevästi netistä.) Välillä kyllä tuntuu siltä että kaikille ei ihan mene aina perille että joku tosiaan voi olla ihan ilmankin telkkaria, koska lauseen "en katso telkkaria" jälkeenkin tulee vielä usein kysymyksiä "no mut ootko sä nähnyt sitä ja sitä uutuussarjaa/mainosta".

Salainen vinkki muuten: jos kokee että jää ilman telkkaria ihan ulkopuoliseksi populaarikulttuurin ilmiöistä ja uusista jutuista, asiaa voi paikata lukemalla sanomalehtien tv-ohjelmia koskevia kirjoituksia. Itse esimerkiksi luen hyvinkin tarkkaan Nyt-liitteen tv-osaston, koska näin pysyn aika hyvin perillä siitä mitä telkkarista tulee ja mikä on nyt kuuma juttu, ilman että tarvitsee tuhlata aikaa itse telkkarin katsomiseen.

Välillä kyllä sitten tulee katsottua telkkaria joissakin erikoistilanteissa. Esimerkiksi Raumalla kun oltiin juhannuksena, tuli hotellihuoneessa tapettua paljon aikaa katsomalla telkkaria. Täytyy sanoa että välillä oli lähinnä pöyristynyt olo: miten ihmeessä tällaista rapaa voi kukaan katsoa. Tuolla reissulla ohjelmilla oli lähinnä huvitusarvo, niille saattoi nauraa aivan kippurassa, mutta jos vakituisemmin pitäisi telkkaria katsoa, ei siihen pystyisi kyllä suhtautumaan huumorilla. Jokunen hyväkin ohjelma kyllä sattui eteen Raumalla. Esimerkiksi lauantain Avara luonto -dokkari oli oikeasti ihan kivaa katsottavaa.

Itse olen esittänyt Villelle toiveen siitä, että kun telkkari menee aikoinaan vaihtoon ja sen tilalle hankitaan videotykki, ei meillä olisi edes mitään laitetta jolla kanavia pystyisi katsomaan. Mikään ei olisi makoisampaa kuin päästää tv-lupatarkastaja asuntoon jossa on kotiteatterilaitteisto viimeisen päälle, mutta ei mitään millä katsoa varsinaisia tv-kanavia. ;)
Avatar
#42 • • Edited tumpsi Guest


Lisäksi television edessä istutaan usein hyvinkin passiivisessa mielentilassa, enkä usko siinä saadun opin syöpyvän tajuntaan yhtä tehokkaasti kuin oppitunnilla.



...jos telkussa sanotaan: Hi, I'm Tommy Grand from the TV-show Cheaters... niin mielentila on IMO hyvinkin passiivinen, mut jos sieltä tulee jotain oikeesti mielenkiintosta, kuten esim. Avara luonto/joku kiinnostava ns. asiaohjelma tms. niin kyllä ainakin mun mielentila on kaikkee muuta ku passiivinen...
Sama asia pätee koulun penkillä; jos opettaja luennoi uppotukkien vaikutuksesta lohien lisääntymiseen Tenojoen yläjuoksulla, niin eihän se (kai) ketään oikeesti kiinnosta, paitsi jos opiskelet jotain asiaan liittyvää..
Sen sijaan jos ope jauhaa ns. rave-kulttuurin vaikutuksesta nykynuorison rappeutumiseen, niin kyllä se ainakin mua kiinnostaa; ja mielentila on kaikkee muuta kun passiivinen ;)


edit:typ0
Avatar
#43 • • hund Guest



Eniten olen eri mieltä tuosta seksuaalivalistuksesta. Itse en ole koko elämäni aikana nähnyt kovinkaan montaa seksuaalisuutta asiallisesti käsittelevää televisio-ohjelmaa. Siitävastoin ties kuinka monet ohjelmat ovat omiaan vääristämään nuorison seksuaalikäsityksiä, esimerkkejä ei tarvinne mainita.



Pornoako tarkoitat? Lehdet, internet ja leffat vain nyt sattuvat olemaan (varsinkin pojille) juuri ne paikat missä ne after-äiti tissit ja pimpit nähdään. Vääristävätkö ne meidän nuorisomme käsityksiä seksuaalisesta elämästä? No totta kai. Pitää vain kysyä olisiko se sitten parempi, ettei uljas nuorisomme tietäisi miltä pimpsa tai kikkeli näyttää, kun sellainen tulee eteen?



Kun nyt vaikka katsot päivän televisiotarjontaa, niin montako oikeasti hyödyllistä ja yleissivistävää ohjelmaa tulee uutiset poislukien? Entä kuinka paljon noiden ohjelmien määrä on päivän kokonaistarjonnasta? Joskus tein tästä empiirisen tutkimuksen, ja itku meinasi päästä.



Tässä lähdetään siitä olettamuksesta, että yleissivistys on sama asia kuin A-Studiomainen tieto. Mielestäni yleissivistykseen kuuluvat helpot ja turhat sarjat, kuten sitcomit.

Kumpi rentouttaa sinua enemmän: uutiset vai frendit? Teepä empiirinen tutkimus kuinka paljon uutislähetyksistä käsittelee tappamista, sairauksia, tms mukavaa. Olisivatko uutiset sittenkin sosiaali-pornoa, eikä sivistystä? Itse katson myös uutisia, mutta annan paljon arvoa frendeille jne., koska ne saavat ajatukset pois paskasta työpäivästä. Kyllä niitä ongelmia ehtii puimaan aivan tarpeeksi muutenkin.
Avatar
#44 • • hund Guest



Englantia osaisin aivan yhtä hyvin, tietotekniikka kun toimii englanniksi. Kirjallisuutta saa englanniksi, kouluissa opetetaan englantia. Vai katsotko himona englanninkielen opetusfilmejä YLE:n kanavilta. Engalnninkielisissä sarjoissa puhutaan harvoin hyvää englantia. Yleensä sitä vielä puhutaan murteella tai slangilla, jolloin kielioppi ja ääntämys katoavat.



Jaaps tässä lähdetään siitä olettamuksesta, että on olemassa vain yksi englanti. Itse kävin osan ala-astetta ja yläasteen koulussa (siitä hoono soomen keelioppi), jossa oli lähemmäs neljääkymmentä kansalaisuutta ja yli kymmenen erilaista englantia äidinkielenään puhuvaa kansalaisuuden edustajaa. Siinä on vähän huono lähteä sanomaan, että sinun englantisi on huonoa, koska oxfordi on kuitenkin vain yksi murre. Ääntämyksiä ja jopa kielioppeja on monenlaisia, eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa jos suomalainen päättää lisätä puheenparteensa tv:stä tuttua bronxin amerikkaa italialaisittain. Miksi olisi?


jaa, siis telkkaria katsomalla viisastuu? Mistä se oppi tulee MTV3:lla tai 4:lla? Mainoksista? Amerikkalaisista saippuasarjoista? TosiTV:stä? Sivistävät ohjelmat tulevat pääsääntöisesti YLE:n kanavilta.



Niistä oppii populaari kulttuuria. Mitä vikaa siinä on?
Avatar
#45 • • Tapi T Guest


Pornoako tarkoitat? Lehdet, internet ja leffat vain nyt sattuvat olemaan (varsinkin pojille) juuri ne paikat missä ne after-äiti tissit ja pimpit nähdään. Vääristävätkö ne meidän nuorisomme käsityksiä seksuaalisesta elämästä? No totta kai. Pitää vain kysyä olisiko se sitten parempi, ettei uljas nuorisomme tietäisi miltä pimpsa tai kikkeli näyttää, kun sellainen tulee eteen?


Mielestäni seksuaalikasvatus tulisi tehdä asiallisesti ja puhua asioista niiden oikeilla nimillään - tälläiseen ei televisiossa törmää.



Tässä lähdetään siitä olettamuksesta, että yleissivistys on sama asia kuin A-Studiomainen tieto. Mielestäni yleissivistykseen kuuluvat helpot ja turhat sarjat, kuten sitcomit.


A-Studio on mielestäni loistavasti yleissivistystä kehittävä ohjelma, koska sen aihepiirit käsittelevät todella laajalla sektorilla erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Luonnollisesti myös jonkinlainen viihdemaailman tuntemus kuuluu yleissivistykseen; itse esim. tiedän pintapuolisesti mm. Kauniiden ja Rohkeiden perusidean, vaikken sarjaa katsokaan.


Kumpi rentouttaa sinua enemmän: uutiset vai frendit? Teepä empiirinen tutkimus kuinka paljon uutislähetyksistä käsittelee tappamista, sairauksia, tms mukavaa. Olisivatko uutiset sittenkin sosiaali-pornoa, eikä sivistystä? Itse katson myös uutisia, mutta annan paljon arvoa frendeille jne., koska ne saavat ajatukset pois paskasta työpäivästä. Kyllä niitä ongelmia ehtii puimaan aivan tarpeeksi muutenkin.


No tietenkin jos kaipaa aivot narikkaan-fiilistä, niin frendit lienee aika sopiva. Kuitenkaan en oikein ymmärrä tuota television edessä rentoutumista; eikö sen rentoutumisen voisi suorittaa vaikkapa hyvän kirjan, ulkoilun, musiikinkuuntelun tms. parissa, eikä vain heittää aivoja narikkaan ja maata sohvalla?

Vaikka uutiset paljon kuolemista, sairauksista yms. kertovatkin, niin niiden leimaaminen sosiaalipornoksi on mielestäni todella yliampuvaa. Ainakin kotimaisten kanavien uutistarjonnan painopiste on mielestäni aika selkeästi muualla.
Avatar
#46 • • Edited jUSSi Guest


Ääntämyksiä ja jopa kielioppeja on monenlaisia, eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa jos suomalainen päättää lisätä puheenparteensa tv:stä tuttua bronxin amerikkaa italialaisittain. Miksi olisi?



Ei siinä sinällään ole mitään väärää, mutta vaikka suomessa on satoja murteita, on kirjakieli erittäin tärkeää ymmärtämisen kannalta. Kirjakieltä ymmärtää jokainen suomalainen, koska sen säännöt on määrätty. Murteet ja slangit elävät koko ajan ja itse en ymmärrä edes stadin slangia kovin hyvin vaikka pääkaupunkiseudulta olenkin kotoisin.


Niistä oppii populaari kulttuuria. Mitä vikaa siinä on?



Ei siinä mitään vikaa ole, jos ei ota sitä jumalan sanana vaan käsittelee sen juuri populaarikulttuurina, jolla ei ole hyvänolontunteen tuottamisen lisäksi mitään muuta funktiota. No, joissakin sarjoissakyllä viljellään sellaista piilovalistusta ja ennakkoluuloja, että oksat pois...
Avatar
#47 • • hund Guest




Höh, mä olen nähnyt maakilpikonnien parittelevan ihan livenäkin luonnossa. On se paljon hauskempaa seurattavaa kuin telkkarista. ;)



Mä en. Pointtina tässä olikin, että kuinka monella meistä olisi ollut mahdollisuus nähdä vaikkapa sitten maapallon eri eläinten parittelua luonnossa ilman tv:n apua? Kirahvi, anyone? Matkustaminen toki avartaa, mutta kenellä on koko ajan mahdollisuus reissata ympäri maailmaa keräten kokemuksia?


Itse koen että englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen on ollut huomattavasti antoisampaa kielellisesti kuin esimerkiksi tv-sarjojen katsominen.



Riippuu hyvin paljon kirjallisuudesta. Useat klasarit tappavat vain ilon englannin kielestä. t: Shakespearea koulussa lukenut.


Itse seuraan televisiota todella vähän, oikeastaan murrosiästä lähtien. Aikaisemmin oli vielä joitakin sarjoja joita saattoi katsoa (Simpsonit tms.), mutta vähitellen nekin ovat tippuneet pois. (Sitäpaitsi Simpsoneita saa ladattua kätevästi netistä.) Välillä kyllä tuntuu siltä että kaikille ei ihan mene aina perille että joku tosiaan voi olla ihan ilmankin telkkaria, koska lauseen "en katso telkkaria" jälkeenkin tulee vielä usein kysymyksiä "no mut ootko sä nähnyt sitä ja sitä uutuussarjaa/mainosta".



Minullakin oli tuollainen vaihe taannoin pari vuotta sitten, mutta se jäi, kun totesin, että minun on oikeasti vaikea päästä irti esim. koulu asioiden puimisesta. Ei siinä mitään, pidän alastani ja ajattelisin sitä muutenkin kaiket päivät, mutta liika on liikaa. Siihen olen huomannut tv:n ja muidenkin asioiden auttavan.



Täytyy sanoa että välillä oli lähinnä pöyristynyt olo: miten ihmeessä tällaista rapaa voi kukaan katsoa. Tuolla reissulla ohjelmilla oli lähinnä huvitusarvo, niille saattoi nauraa aivan kippurassa, mutta jos vakituisemmin pitäisi telkkaria katsoa, ei siihen pystyisi kyllä suhtautumaan huumorilla. Jokunen hyväkin ohjelma kyllä sattui eteen Raumalla. Esimerkiksi lauantain Avara luonto -dokkari oli oikeasti ihan kivaa katsottavaa.



Minä katson tv:tä koko ajan huumorimielellä, tunnen ylimielisyyttä amerikkalaisia kohtaan, nauran idiooteille visailuissa, jne.

Ettei tästä nyt jäisi kuva, etten tee muuta kuin katson televisiota, niin korjataan asiaa hieman: en koskaan katso oppaista, mitä ohjelmia teeveestä tulee, enkä edes katso paljoa, mutta silloin kun katson, niin avaan telkkarin ja rentoudun.


Itse olen esittänyt Villelle toiveen siitä,



Ööh, kiva... Internet-persoonia vai? :)
Avatar
#48 • • jUSSi Guest


...mut jos sieltä tulee jotain oikeesti mielenkiintosta, kuten esim. Avara luonto/joku kiinnostava ns. asiaohjelma tms. niin kyllä ainakin mun mielentila on kaikkee muuta ku passiivinen...



Näinhän se menee, jos jokin kiinnostaa niin sitä katsoo aktiivisesti. Kyse onkin siitä, että mainoksia lähettäviltä kanavilta puuttuvat ohjelmat, joista aktiivinen katsoja voisi oppia jotain. Toki vaikkapa hyvää sitcomia voi katsoa aktiivisesti, mutta siinä ei kyllä paljon opi.

Kyse on lähetettyjen ohjelmien tasosta, joka on YLE:llä ainakin tuhat kertaa parempi kuin mainostelevisioilla, koska sen funktio on niin erilainen. Mainostelevisiot ovat ensisijaisesti rahan tekemistä varten. Ne ovat voittoa tuottavia yrityksiä, joka ajaa ne lähettämään mahdollisimman latteaa ja tarpeeksi monelle suunnattua ohjelmaa, mikä yleensä tekee ohjelmasta kasvottoman massatuotteen.
Avatar
#49 • • jUSSi Guest


Ettei tästä nyt jäisi kuva, etten tee muuta kuin katson televisiota, niin korjataan asiaa hieman: en koskaan katso oppaista, mitä ohjelmia teeveestä tulee, enkä edes katso paljoa, mutta silloin kun katson, niin avaan telkkarin ja rentoudun.



hei, kandee lukea ohjelmatiedot, telkkarista tulee joskus ihan hyvää ohjelmaa :D
Avatar
#50 • • hund Guest



Ei siinä mitään vikaa ole, jos ei ota sitä jumalan sanana vaan käsittelee sen juuri populaarikulttuurina, jolla ei ole hyvänolontunteen tuottamisen lisäksi mitään muuta funktiota. No, joissakin sarjoissakyllä viljellään sellaista piilovalistusta ja ennakkoluuloja, että oksat pois...



Monessa sarjoissa viljellään paljon hyvääkin. Huumorin kautta saadaan juntit ajattelemaan hieman avarammin, kuten mikäsenytolise sarja, joka kertoi homoista tai South Park, jossa on oikeasti todella paljon opettavaista. Olettaen, että jaksaa katsoa ja ajatella niitä juttuja jotenkin muuten kuin, että isonenäinen Barbara Streisand-robotti tuhoaa maapalloa.

Hyvän olon tunne on nautinnonhaluiselle minulle aivan törkeän tärkeä asia, jopa voisi mennä niin pitkälle, että tärkeämpi kuin tieto, että Oslo on Islannin pääkaupunki.
Avatar
#51 • • Edited hund Guest



Kyse on lähetettyjen ohjelmien tasosta, joka on YLE:llä ainakin tuhat kertaa parempi kuin mainostelevisioilla, koska sen funktio on niin erilainen. Mainostelevisiot ovat ensisijaisesti rahan tekemistä varten. Ne ovat voittoa tuottavia yrityksiä, joka ajaa ne lähettämään mahdollisimman latteaa ja tarpeeksi monelle suunnattua ohjelmaa, mikä yleensä tekee ohjelmasta kasvottoman massatuotteen.



Mua taas oksettaa ne karseat dokumentit, jossa joku äijä puhuu setämäisellä äänellä kuinka luonto on välillä niin hirmu rankka, kun pikkuinen shakaalin pentu ei selviäkään. Tulee niitä hyviäkin dokkareita, kuten jokunen Taanilan dokkari on tullut, mutta yleisesti ottaen ne ovat täysin yliarvostettua sontaa.

edit: kirjoitan vain, etten jaksa editoida virheitä pois, kun se olisi sensuuria (ja ajanhukkaa).
Avatar
#52 • • jUSSi Guest


Mua taas oksettaa ne karseat dokumentit, jossa joku äijä puhuu setämäisellä äänellä kuinka luonto on välillä niin hirmu rankka, kun pikkuinen shakaalin pentu ei selviäkään. Tulee niitä hyviäkin dokkareita, kuten jokunen Taanilan dokkari on tullut, mutta yleisesti ottaen ne ovat täysin yliarvostettua sontaa.



Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta ennemminkin kysymys oli siitä, että muistaako kukaan milloin esimerkiksi 3:lta olisi tullut järkevä dokumentti? Minä en, niitä ei vain kannata lähettää, jolloin minä hyvin usein katson mieluummin YLE:n kanavia. Mainoskanavilta tulee myäs hyvin harvoin mitään kotimaista tuotantoa olevia elokuvia, sarjoja sentään joskus.
Avatar
#53 • • Tapi T Guest



Mua taas oksettaa ne karseat dokumentit, jossa joku äijä puhuu setämäisellä äänellä kuinka luonto on välillä niin hirmu rankka, kun pikkuinen shakaalin pentu ei selviäkään. Tulee niitä hyviäkin dokkareita, kuten jokunen Taanilan dokkari on tullut, mutta yleisesti ottaen ne ovat täysin yliarvostettua sontaa.


Mutta silti tuo "yliarvostettu sonta" kertoo jotakin tosielämästä, toisin kun tuo sinun hypettämästi huuhaa-purkkaviihde.

Itse olen pienestä pitäen ollut hyvinkin kiinnostunut luonosta yleensäkin ja asiantuntemustakin on matkan varrella tullut aika mukavasti. Voin kyllä hyvällä omalla tunnollä väittää, että YLE:n luontodokkarit ovat kautta linjan todella laadukkaita ja todenmukaisia - mitä nyt lajinmääritykset esim. lintujen kohdalla joskus metsään menevätkin.

Jos "setämäinen" ääni muuttaa ne huonoksi, niin päätänkin täältä tähän... :rolleyes:
Avatar
#54 • • dixoff Guest



Jos "setämäinen" ääni muuttaa ne huonoksi, niin päätänkin täältä tähän... :rolleyes:



Tähän voisin vielä lisätä, että tuo "setämäinen ääni" on yksi osa-alue dokkarien, ajankohtaisohjelmien ja uutisten yleisesti ottaen erittäin neutraalista kerrontatyylistä, jonka vuoksi mielestäni esimerkiksi puoli ysin uutiset tai Avara luonto on huomattavasti rentouttavampaa katsottavaa kuin vaikkapa ylempänä mainittu Frendit, tai joku muu sarja, jossa katsojan hereillä pitäminen ja tunteisiin vetoaminen on oleellisessa osassa.
Avatar
#55 • • olliS Guest


Pointtina tässä olikin, että kuinka monella meistä olisi ollut mahdollisuus nähdä vaikkapa sitten maapallon eri eläinten parittelua luonnossa ilman tv:n apua?


Esimerkiksi Korkeasaaressa siihen on oiva tilaisuus, jos on utelias.. eilen tuli nähtyä kuinka kaksi vaippa-apinaa parittelivat :D

Itse katselen hyvin vaihtelevasti TV:tä, näin kesäisin melko vähän.. Tapi T:n ja Vaavun mainostamia luontodokumentteja tulee katsottua jos vain sattuu olemaan hereillä :) (taitaa melko usein tulla la-aamuna)

IMHO purkkaviihteessä ei ole mitään pahaa, itsehän sitä kukin valitsee mitä katsoo ja milloin, mutta nykyään vaan tämä ns. viihde on tasoltaan sellaista sontaa, ettei sitä vain yksinkertaisesti voi katsoa. Esim. Anna Nicole Smith- ohjelma Nelosella! :eek: (aivan järkyttävää skeidaa)

Ja Tapi T:lle vielä rentoutumisesta: toki rentoutua voi monella muullakin keinolla kuin katsomalla TV:tä, mutta joskus sitä vaan ei jaksa liikahtaa tai ottaa sitä kirjaa käteen; on helppoa laittaa vaan se tv päälle, etenkin jos tulee jokin ohjelma jota on odottanut. Parhaaksi rentoutumiskeinoksi olen itselläni havainnut pitkän kävelylenkin meren rannassa luurit päässä.. siinä vasta ajatus lentää ja unohtaa sitä unohtaa arjenkin hetkeksi.
Avatar
#56 • • hund Guest




Tähän voisin vielä lisätä, että tuo "setämäinen ääni" on yksi osa-alue dokkarien, ajankohtaisohjelmien ja uutisten yleisesti ottaen erittäin neutraalista kerrontatyylistä, jonka vuoksi mielestäni esimerkiksi puoli ysin uutiset tai Avara luonto on huomattavasti rentouttavampaa katsottavaa kuin vaikkapa ylempänä mainittu Frendit, tai joku muu sarja, jossa katsojan hereillä pitäminen ja tunteisiin vetoaminen on oleellisessa osassa.



Vaikka olenkin lapsenmielinen, niin en jaksa katsoa dokkaria, joka on ns. kaikille suunnattu, koska se tarkoittaa aina lapsille suunnattua. Mitä tuohon tunteisiin vetoamiseen tulee, niin olen tainnut katsoa jotain aivan muuta dokkaria, kun ne useimmiten minun mielestäni ovat juuri äärimmäisen tunteisiin vetoavia ja silkkaa viihdettä.

Minulle rentoutuminen ei tarkoita hiiidasta menoa ja ambient-musiikkia, vaan eskapismia. Sirkushuveja tänne ja vähän äkkiä, sanon mä.
Avatar
#57 • • vaavu Guest


Riippuu hyvin paljon kirjallisuudesta. Useat klasarit tappavat vain ilon englannin kielestä. t: Shakespearea koulussa lukenut.

[/b]

Omalla kohdallani englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen alkoi siitä, kun halusin lukea lempikirjailijani uusimman, mutta sitä ei saanut suomen kielellä järjellisessä ajassa kirjastosta lainattua. Kun paloi halu tietää mitä fantasiasaagan sankarille kävi, niin piti sitten (aluksi sanakirja kädessä) ruveta ottamaan siitä selvää.

Ylipäätään muutenkin koulussa pilataan monelta lukemisen ilo (myös äidinkielellä) pakottamalla lukemaan ns. klassikoita. En mitenkään sinänsä dissaa Tuntematonta sotilasta tai Seitsemää veljestä, mutta noita kirjoja ei kannattaisi luettaa nuorelle joka on elämässään kahlannut korkeintaan sarjakuvia. Maailma on täynnä nuoria kiinnostavia, helppolukuisia ja mukaansatempaavia kirjoja, ja niitä klassikoita ehtii sitten lukea myöhemminkin kun aika on kypsä ja lukutaito paremmin hallussa.


Minullakin oli tuollainen vaihe taannoin pari vuotta sitten, mutta se jäi, kun totesin, että minun on oikeasti vaikea päästä irti esim. koulu asioiden puimisesta. Ei siinä mitään, pidän alastani ja ajattelisin sitä muutenkin kaiket päivät, mutta liika on liikaa. Siihen olen huomannut tv:n ja muidenkin asioiden auttavan.



Ei siinä mitään, uskon kyllä että telkkari on hyvä vehje aivot narikkaan -tyyliselle rentoutumiselle, mutta alkuperäinen argumenttisi olikin, että tv on nimenomaan tiedollisesti parempi kuin muut mediat. Tai siis että ilman telkkaria ei voi saada kokemuksia, ei oppia englantia, saada seksuaalivalistusta, oppia mediakriittiseksi tai ylipäätään saada tarpeeksi tietoa maailmasta.

Jokainen hankki tietonsa siten kuin haluaa, ja jokainen varmaan myös rentoutuu siten kuin parhaaksi näkee. Itselleni sellainen helppo aivot narikkaan -tyylinen rentoutumistapa on leffat: polkaisu videovuokraamoon, dvd mukaan ja pelit ja vehkeet päälle. Tuossa on vielä se hyvä puoli, että voi jättää suosiolla sinne vuokraamon hyllylle ne b-luokan rymistely- ja komediapätkät.



Ööh, kiva... Internet-persoonia vai? :)



Ei... mutta kun kerran plattarin kontekstissa ollaan, ja Ville (nick: ville) tänne myös kirjoittelee, niin ajattelin tituleerata häntä ihan vaan plattarinickillään. ;)
Avatar
#58 • • tumpsi Guest




Vaikka olenkin lapsenmielinen, niin en jaksa katsoa dokkaria, joka on ns. kaikille suunnattu, koska se tarkoittaa aina lapsille suunnattua.



Bullshit, sanon mä.
Avatar
#59 • • tumpsi Guest




Mua taas oksettaa ne karseat dokumentit, jossa joku äijä puhuu setämäisellä äänellä kuinka luonto on välillä niin hirmu rankka, kun pikkuinen shakaalin pentu ei selviäkään.




Noh, älä sit kato niitä.
Avatar
#60 • • NoStatus Guest


[/b]Itselleni sellainen helppo aivot narikkaan -tyylinen rentoutumistapa on leffat: polkaisu videovuokraamoon, dvd mukaan ja pelit ja vehkeet päälle.



Tosta pelit ja vehkeet päälle -osuudesta vois kyllä vetää varsin syvälle
metsään meneviä johtopäätöksiä elokuvan tyylistä... :D

...mistä tulikin sitten mieleeni oma mieluisin rentoutumistapani...