Siis ei tämä uusi ja freesi, vaan se vanha, joka lähti litomaan, se jotenkin irstaan oloisesti irvistellyt Benedictus. Olisi vaan sinnitellyt siinä postissaan vähän kauemmin, niin olisin saanut toteutettua suunnitelmani kaapata Pyhä Istuin ja uudistaa paavikuva. Nyt voi mennä taas vuosikymmeniä ennen kuin kirkollisen vallan huipulle haikaillaan uutta verta.
Harmittaa todella, sillä suunnitelmani olivat jo pitkällä: Olin edennyt jo siihen vaiheeseen, jossa uusia ideoita ei synny, mutta miinakenttä sujuu kuin unelma. Ehkä vain kahden, kolmen vuoden päästä olisin ollut valmis soluttautumaan Vatikaaninvaltioon ja esiintymään ruusupuskille mutisevana tutisevana papparaisena, joka päästelee höperyyksisssään ilmoille kirkkovaltion tunkkaisimmat aivopierut. Tuota pikaa olisin saanut uskoteltua juonitteleville kardinaaleille, että ahaa, tuossapa on sellainen ääriänkyrä dementoitunut dille, joka ei huomaisi vaikka myisimme Pietarinkirkon kupolin hänen päänsä päältä. Sittenhän emme olisi enää katollisia, heko-heko.
(Okei, se soluttautumisvaihe on suunnitelmani heikoin lenkki, ei vähiten siksi että olen pakana, mutta olen minä sentään suorittanut hurjassa nuoruudessani yhden kurssin latinaa - pyhä ihme! - ja olen vahvasti siinä uskossa, että miinakentän takominen kehittää taktista pelisilmää.)
Siinä sivussa kun olisin esittänyt hurskasta höppänää, olisin horjuttanut paavi B:n uskottavuutta kaiken näköisillä pikku kepposilla. Olisin tilannut hänen nimissään norjalaista kirkonpolttoheviä, käsitellyt paavillisia pyykkikoneita siten että hänen kauhtanansa olisivat lemahtaneet kondomilta ja sujauttanut hänen jurppii et kyrppii -puheensa lopun muistilistaan pieniä kielikukkasia. Siis tiedättehän sen huipennuksen, jossa paavi toivottaa hyvät pyhät kymmenillä eri kielillä:
"Svedueese: Glad paska! ...Finlandeese: Häpyy hässiäistä! ...Estonueese: Maistakaa pasha!"
Kaikkea tällaista pientä.
Jossain vaiheessa kardinaalien raju klikki olisi sitten saanut tarpeekseen töppäilevästä "Maledictuksesta" ja tarjonnut hänelle ehtoolliseksi maukkaan satsin pallokalaa. Paavin yllättävän poismenon aikaan minä olisin tietysti ollut jo seuraajapörssissä ykkösenä, eikä siinä olisi mitään äänestyksiäkään enää tarvittu, joku jätkistä olisi vain imaissut kunnon hatsit, niin että savupiipusta olisi pössähtänyt se kuuluisa valkea savukiehkura.
Siinäpä olisin sitten istunut hiippalakkien ja kaaputakkien keskellä paavillisessa kostyymissäni paavillisella pallillani ja käännellyt eksyneen näköisenä päätäni, kuulokojeen volyyminappia hapuillen suunnilleen siihen suuntaan mistä jotain liturgiaa kuuluisi. Lopulta joku kysyisi varmaan minulta, että kuules paavi, mitäs hallitsijanimeä sinä olit ajatellut käyttää, että olisiko tämmöinen Hendryk I mitään, ja minä vastaisin suvereenilla munkkilatinalla, että:
"Minee... Minee, tuota... Minee käytän nimee..."
Yhtäkkiä hardtekno alkaisi pauhata, minä ponnahtaisin lattialle vieteriukon vetreydellä, ja verhojen takaa singahtaisi esiin joukko juonessa mukana olevia radikaaleja nunnia go-go-tytöiksi laittautuneena.
"Minä käytän nimeä Paavi SuperMC Himohomo the First! Hähähää, repikää siitä! Ja nyt bailataan."
Ennen kuin kardinaalit ehtisivät felix domesticusta sanoa jengini ryntäisi ämyrit pauhaten Pietarinkirkon parvekkeelle miljoonan riemusta reivoavan fanin eteen. Laittaisimme partsin ovet lukkoon ja poksauttaisimme ensimmäiset skumppapullot auki rallikuskityyliin päin ikkunoiden takana rynkyttävien pappismiesten näköä. Joku hovistani vääntäisi namikat hetkeksi ysiin, jotta pyhiinvaeltajat kuulisivat paremmin, kun julistan uuden ajan alkaneeksi (munkkilatinalla tietenkin):
"Gloria! Gloria! Halileluja ja paavin bullaa kaikille!"
(PS. Tästä eteen päin suunnitelmani ovat vähän auki, mutta ajattelin pysytellä aika visusti niiden paavibiilin luodinkestävien lasien suojassa, jos joskus pystyisin krapulaltani lähtemään pyhälle visiitille Dance Valley'iin tai Street Paradeen.)
Ahven!
