Unia
By sapeli, Sunday 30.7.2006
Nämä unet kertoo tosi paljon siitä mitkä asiat on tällä hetkellä käsittelyssä alitajunnassa:
Eka uni: matkustelen paljon, on yö, on kylmä, mulla on paljon tavaraa mukana, matkat maksaa hirveesti. Meen vuoroin bussilla, vuoroin junalla, joudun maksamaan tuplaseutulisiä ja junalippuja ees taas ja eksyn matkalla, jonka takia olen vielä keskellä yötä metsästämässä vieraalla seudulla bussia (ja taas lisää maksuja), kunnes lopulta veljeni tulee hakemaan mua autolla. Soitan kaverille, jonka luo olin siis näköjään menossa. Kaveri ei vastaa, mutta vastaajassa on viesti että hän ei ole edes kotona vaan jossain rantatontilla tjsp, ja kehottaa kaikkia tuttujaan miettimään tarkkaan
aikataulunsa ja nukkumisensa (!), että ainoastaan sillä tavalla on mahdollista järjestää hänen aikataulunsa EHKÄ sopiviksi tapaamiselle.
Toinen uni: olen Lostia vastaavassa tilanteessa - pieni eristetty yhteisö johon olen jostain syystä joutunut. Olen jonkinlainen opettaja, ohjaaja, esikuva, ainakin yhteisön lapsille. Minut nakitetaan heidän kaitsijakseen ja opettajakseen ja lapset pitävät minusta, ja onnistun jopa pitämään jonkinlaista auktoriteettia asettamalla itseni eri tasolle lasten kanssa, noudattamalla eri sääntöjä. Sitten, valitsen yhden lapsista "pomojen pomoksi", jonka tehtävänä on tarkkailla kaikkia outoja tapahtumia, ja erityisesti niitä jotka liittyvät vampyyreihin (!). Seuraavana päivänä kun soitan hänelle, hänen lauseensa jää kesken enkä saa enää yhteyttä puhelimella. Huolestun, mutta kun saavun ulos näen noin kuusi oppilaistani muutettuina vampyyreiksi, ja heillä on selkeästi kana kynittävänä kanssani. Pakenen heitä koska en halua tuhotakaan heitä, ja olen vain hädin tuskin nopeampi, ketterämpi ja voimakkaampi, hyppien valtavilla loikilla puiden latvoihin ja samalla koittaen soittaa apulaiselleni. Lopulta joudun satuttamaan takaa-ajajiani, mutta tässä vaiheessa herään koska he ovat saamaisillaan minut kiinni.
Yleensä jos näen tällaisia unia, hiukan painajaismaisia, voin vain kohdata takaa-ajajani ja antaa heidän tappaa minut, jos he sitä haluavat. Tällä kertaa se olisi kuitenkin unessa jättänyt yhteisön täysin suojattomaksi - ilmeisesti olin ainoa vampyyri joka pystyi heitä suojelemaan. Sen takia en voinut kohdata TILANNETTA SELLAISENA KUIN SE ON.
Olin hetken hereillä ja menin vielä päikkäreille; kolmas uni: pyydystän huoneeseeni kolme lokkia, tainnutan ne ja pistän uuniin. Otan ne sitten mukaan ja "perkaan" niistä syötävät lihat johonkin kommuunivoimin toimivaan kirppariin missä on tosi mukavia ihmisiä. Yksi heistä, kivanoloinen poika, vie minut ulos kun siellä juuri alkaa satamaan. Otetaan kiinni pilviä ja tuulahduksia ja sateenpisaroita, ja sitten siellä alkaa ulkobileet - iloinen psyke ja happy hc soi, tanssin kuin kala vedessä. Lopulta kommuunin johtaja ("vanhin") kiittää osanottajia ja muistan ikäänkuin olleeni näissä bileissä aiemminkin, mutta silloin en osannut vielä olla siellä luontevasti (deja vu?). Johtaja kiittää vaimoaan jonka nimen muistaakin sitten väärin, ja palaa sitten "arkityöhönsä", eli jonkin suuren firman johtajaksi, ja hänen täytyy juuri sillä hetkellä esitellä paikkoja joillekin japanilaisille bisnesmiehille. Minulle annetaan tehtävä: he ovat keränneet sata pientä pehmoista pörröistä kissanpentua ja minun on johdatettava ne jahtaamaan naruja ja ilahduttamaan bisnesmiehiä. ^_^ Ihhh
Uni jatkuu hetken kuluttua, olen joidenkin bileiden loppukohdassa Sparkyn kanssa, Tab soittaa. Hän aloittaa soittamaan erästä tuttua biisiä mistä minulle tulee haikea olo - sillä on tunnearvoa. Sparky sanoo: "All the good moments are gone; the rest are being divided among the rest of you according to what you deserve."
Eka uni: matkustelen paljon, on yö, on kylmä, mulla on paljon tavaraa mukana, matkat maksaa hirveesti. Meen vuoroin bussilla, vuoroin junalla, joudun maksamaan tuplaseutulisiä ja junalippuja ees taas ja eksyn matkalla, jonka takia olen vielä keskellä yötä metsästämässä vieraalla seudulla bussia (ja taas lisää maksuja), kunnes lopulta veljeni tulee hakemaan mua autolla. Soitan kaverille, jonka luo olin siis näköjään menossa. Kaveri ei vastaa, mutta vastaajassa on viesti että hän ei ole edes kotona vaan jossain rantatontilla tjsp, ja kehottaa kaikkia tuttujaan miettimään tarkkaan
aikataulunsa ja nukkumisensa (!), että ainoastaan sillä tavalla on mahdollista järjestää hänen aikataulunsa EHKÄ sopiviksi tapaamiselle.
Toinen uni: olen Lostia vastaavassa tilanteessa - pieni eristetty yhteisö johon olen jostain syystä joutunut. Olen jonkinlainen opettaja, ohjaaja, esikuva, ainakin yhteisön lapsille. Minut nakitetaan heidän kaitsijakseen ja opettajakseen ja lapset pitävät minusta, ja onnistun jopa pitämään jonkinlaista auktoriteettia asettamalla itseni eri tasolle lasten kanssa, noudattamalla eri sääntöjä. Sitten, valitsen yhden lapsista "pomojen pomoksi", jonka tehtävänä on tarkkailla kaikkia outoja tapahtumia, ja erityisesti niitä jotka liittyvät vampyyreihin (!). Seuraavana päivänä kun soitan hänelle, hänen lauseensa jää kesken enkä saa enää yhteyttä puhelimella. Huolestun, mutta kun saavun ulos näen noin kuusi oppilaistani muutettuina vampyyreiksi, ja heillä on selkeästi kana kynittävänä kanssani. Pakenen heitä koska en halua tuhotakaan heitä, ja olen vain hädin tuskin nopeampi, ketterämpi ja voimakkaampi, hyppien valtavilla loikilla puiden latvoihin ja samalla koittaen soittaa apulaiselleni. Lopulta joudun satuttamaan takaa-ajajiani, mutta tässä vaiheessa herään koska he ovat saamaisillaan minut kiinni.
Yleensä jos näen tällaisia unia, hiukan painajaismaisia, voin vain kohdata takaa-ajajani ja antaa heidän tappaa minut, jos he sitä haluavat. Tällä kertaa se olisi kuitenkin unessa jättänyt yhteisön täysin suojattomaksi - ilmeisesti olin ainoa vampyyri joka pystyi heitä suojelemaan. Sen takia en voinut kohdata TILANNETTA SELLAISENA KUIN SE ON.
Olin hetken hereillä ja menin vielä päikkäreille; kolmas uni: pyydystän huoneeseeni kolme lokkia, tainnutan ne ja pistän uuniin. Otan ne sitten mukaan ja "perkaan" niistä syötävät lihat johonkin kommuunivoimin toimivaan kirppariin missä on tosi mukavia ihmisiä. Yksi heistä, kivanoloinen poika, vie minut ulos kun siellä juuri alkaa satamaan. Otetaan kiinni pilviä ja tuulahduksia ja sateenpisaroita, ja sitten siellä alkaa ulkobileet - iloinen psyke ja happy hc soi, tanssin kuin kala vedessä. Lopulta kommuunin johtaja ("vanhin") kiittää osanottajia ja muistan ikäänkuin olleeni näissä bileissä aiemminkin, mutta silloin en osannut vielä olla siellä luontevasti (deja vu?). Johtaja kiittää vaimoaan jonka nimen muistaakin sitten väärin, ja palaa sitten "arkityöhönsä", eli jonkin suuren firman johtajaksi, ja hänen täytyy juuri sillä hetkellä esitellä paikkoja joillekin japanilaisille bisnesmiehille. Minulle annetaan tehtävä: he ovat keränneet sata pientä pehmoista pörröistä kissanpentua ja minun on johdatettava ne jahtaamaan naruja ja ilahduttamaan bisnesmiehiä. ^_^ Ihhh
Uni jatkuu hetken kuluttua, olen joidenkin bileiden loppukohdassa Sparkyn kanssa, Tab soittaa. Hän aloittaa soittamaan erästä tuttua biisiä mistä minulle tulee haikea olo - sillä on tunnearvoa. Sparky sanoo: "All the good moments are gone; the rest are being divided among the rest of you according to what you deserve."
Comments