Zombiuni...

Tää kaikki tapahtu jossain synkässä rakennuksessa mikä oli suurimmaks osin maan alla - siinä oli jonkinlainen aula ja sit sekä portaat että hissi alaspäin, mut ei ylös. Olin siellä joidenkin kahden muun ihmisen kanssa, toinen vaikutti jotenkin isoäitimäiseltä tai muuten sellaiselta "nyt pistetään ranttaliksi"-mammalta, toinen oli heiveröisemmän oloinen. Sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä keitä he olivat.

Me mentiin alimpaan kerrokseen mikä oli jonkinlainen kalmisto, ja jostain syystä meidän piti viedä jonkun kuolleen tyypin palaset (jep, se oli paloiteltuna) ylimpään kerrokseen - en tiedä miksi. Se mamma otti suurimman lastin, minä ja se heiveröinen tapaus vietiin se mikä pystyttiin.

Sitten en oikein muista mitä siinä tapahtui mutta ehkä se kuolleen tyypin vieminen sieltä alakerran "sanctuarysta" laukaisi jonkinlaisen kirouksen tai jotain, mutta sitten alkoi tapahtumaan outoja. Sieltä alakerrasta alkoi tulemaan laahustavia ruumiita ylös portaita ja mehän lähettiin karkuun, tietenkin. Tässä vaiheessa tää uni alkoi olemaan tosi ahdistava.

Saatiin sitten soitettua sinne apujoukkoja, ja lopulta paikalla oli muutaman kymmenen miehen joukko aseineen ja mellakkakilpineen. Sotanäytös: sotilaat odottaa että kävelevät ruumiit on riittävän lähellä ja sitten ampuu täysillä ne kaikki maahan. Hetken hiljaisuus... ja ruumiit nousee takaisin ylös. Sotilaat ampuu lisää mutta tällä kertaa ne luodit vaan sujahtaa ruumiden mädistä ruhoista läpi ilman mitään vaikutusta. Sotilaat (ja minä) alkaa panikoimaan kun tajutaan että kellään ei ole mitään muita aseita, ja kuolleiden armeija vaan valuu lähemmäs.

Sotilailla on kilvet ylhäällä kun ruumiit pääsee lähietäisyydelle, ja yksi niistä (ilmeisesti se jonka palaset aiemmin kannettiin ylös) astuu etummaiseksi. Näyttää about samalta kuin LotRissa se kummitusten kuningas, paitsi että lihaa ja verta ja suolenpätkiä. Jotain se siinä kertoo kuinka heidän verensä ja hikensä ja kaikki eritteensä levittää tuota epäkuolleiden tautia, ja kuinka pelkkä kosketuskin riittää tartuttamaan sen eläviin... Sitten se vetäisee ison kirveen esille ja alkaa lahtaamaan etummaista sotilasta kilven ohi / yli.

Sitten alkaa täysi sota. Kaaosta joka puolella, kaikki käyttää mitä vaan sattuu löytämään aseeksi sopivaa kuolleiden lahtaamiseksi maahan, itsekin joudun taistelemaan henkeni puolesta. Hetken kuluttua koko aula on niin täynnä kuolleita (sekä sotilaita että epäkuolleita) että joudun kävelemään ruhojen päällä, jalkani musertavat mätiä päitä ja rintakehiä enkä edes halua tietää mihin astun - koitan vain pysyä pystyssä ja pitää kuolleet minusta kaukana. Kuolleet sotilaat alkavat myös nousta jälleen ylös, tällä kertaa kuolleiden puolelle.

Onnistun pakenemaan alempaan kerrokseen, ja löydän sieltä huoneen mikä muistuttaa tyhjää uima-allasta, sivuilla vain ohuet kaiteet tai ulokkeet (ledges) joita pitkin pystyy kävelemään.

Sitten tulee taas pieni pätkä mitä en muista, mutta ilmeisesti kuolleet ovat saaneet tehtävänsä suoritettua. Tyttö (se heiveröinen tapaus paljastui siis tytöksi) joutui kuolleen koskettamaksi ja oli itse nyt puoliksi muuttunut, mutta takertui yhä kuolevaisuuteensa - mutta nyt hän ymmärsi kuolleita, ja kertoi minulle kuinka he olivat vain kovin, kovin väsyneitä, eivätkä halunneet enää taistella.

Tyttö johti kuolleet siihen allashuoneeseen, ja olimme saaneet selville että siihen huoneeseen sai vedettyä sellaisen ison putken kautta nestemäisessä muodossa olevaa betonia - ja kun saimme kaikki kuolleet huoneeseen, hautasimme ne niiden suostumuksella takaisin ikuiseen uneen betonin alle.

Kun olin jo lähtemässä koko paikasta, tyttö muisti että joku hänelle tärkeä merkki oli jäänyt sinne allashuoneen seinälle, ja minun piti sitten lähteä hakemaan se takaisin. Taiteilin 30 cm leveää reunusta pitkin hakemaan merkkiä, ja huomasin samalla kuinka kuolleet jättivät toisilleen jäähyväisiä ja toivottivat toisilleen ikuista lepoa - kaameaa mutta koskettavaa. Pelkäsin koko ajan että putoan reunukselta, koska jos putoaisin, jäisin jumiin betoniin ja joutuisin jakamaan tuon ikuisen unen heidän kanssaan...

Sain kuitenkin pelastettua merkin ja jätin huoneen taakseni. Uni loppui.

Oli se aika jännä.