Vitsi mikä titteli RoboMikon kanssa juteltiin tänään Zenissä ja tuli aika hyviä juttuja esille

Oletteko koskaan huomanneet että kun kävelette vaikka kaupungilla jonkin tuttunne kanssa niin siinä alkaa automaattisesti jotenkin liukua tämän ajatusmaailmaan? Me järkeiltiin että tämä on ihan normaalia koska tottakai ihmiset haluaa olla samalla aaltopituudella, koska se helpottaa kommunikaatiota ylipäänsä. Ja vielä kiintoisampaa on se, että huomasin että minulla on nimenomaan tapana liukua tämän toisen ihmisen maailmaan, ei päinvastoin - ja tajusin että kyse on luultavasti siitä että minä olen yleensä se kuuntelija ja tämä toinen se joka kertoo elämästään. On siis ihan luonnollista että hän pysyy mahdollisimman tiukasti omassa maailmankatsomuksessaan ja näkökulmassaan, pystyäkseen ilmaisemaan oman kantansa mahdollisimman selkeästi.

Ihan vaan mielenkiintoinen pointti, talteen tulevia pohdintoja varten.