Luulenpa että onnellisuusteoriani on tässä viime aikoina hioutunut hieman.

Sanastoa: punainen = ego / sydän / tunteet (pelot, halut, tarpeet), vihreä = yliminä / henki / ymmärrys, "korkeampi tietoisuus".

Nyt tällä hetkellä taidan ajatella niin, että jos ihmisellä on kaikki periaatteessa hyvin, eikä ole mitään merkittäviä punaisia tai vihreitä tarpeita tai puutteita, on ihminen tyytyväinen.

Jos ihmisellä on jokin punainen halu tai tarve, ja sen saa tyydytettyä (eikä ole muita suuria ongelmia tai puutteita), hän kokee punaista onnellisuutta. Luulen että tämä on se mitä ihmiset yleensä ajattelevat puhuessaan onnellisuudesta. Tässä on ongelmana se, että tämä tunne menee ohi, ja punainen kehittää uuden halun tai tarpeen, koska sillä on loputon nälkä. Pääsääntöisesti vaikuttaisi siltä että punainen tarvitsee jotain oman itsen ulkopuolista saavuttaakseen tämän onnellisuuden.

Jos ihminen onnistuu seuraamaan intuitiivisesti omaa polkuaan, ikään kuin myötätuulessa - tiedäthän ne tilanteet kun kaikki tuntuu vain loksahtavan paikoilleen? - silloin voi tavoittaa vihreän onnellisuuden tunteen. Sitä ei välttämättä osaa aina erottaa tyytyväisyydestä, ja se saattaa tuntua vain "oikealta" tai "being at peace", mutta luulen että näilläkin hetkillä ihminen sanoisi kysyttäessä olevansa onnellinen. Tuntuu siltä että vihreä ei tarvitse mitään itsen ulkopuolista saavuttaakseen tämän tilan.

Siten vihreä onnellisuus olisi ainoa keino pysyä jatkuvasti onnellisuuden tilassa.

Edit: hoksasin ett luultavasti samaa jaottelua voi soveltaa rakkauden määritelmään. Punainen rakkaus on sitä kun "leimautuu" johonkin tiettyyn ihmiseen, jolta saa kaikkea sitä mitä haluaa tai tarvitsee (tai ainakin paljon niitä juttuja, jollei kaikkea). Vihreä rakkaus olisi sitten sellaista missä haluaa toiselle kaikkea parasta, mutta ei koe tarvetta välttämättä olla sen ihmisen elämässä mukana - häneltä ei tarvitse mitään, vaikka luultavasti kaikki yhdessä vietetty aika on mukavaa ja pelkkää plussaa.

Mitenköhän itsetunto? Taitaa mennä kanssa punaisen puolelle, koska se laskettaneen jonkinlaiseksi tarpeeksi. Muiden hyväksynnän tarve? Halu olla ihailtu? Halu olla hyvä ihminen? Saako sitä täysin täytettyä vihrein keinoin - olisiko se toisaalta vain punaisen haluista ja tarpeista luopuminen?