Monia juttuja tuolta ajalta on tullut mieleen tässä viikon aikana, mitkä unohtui kirjoittaa... Roolipeliporukan kanssa ollaan yhä nähty käytännössä joka viikko! On kyllä mahtavaa että meni hyvin tai huonosti, on yksi päivä viikosta kun voi keskittyä aivan muihin maailmoihin ja vielä loistavassa seurassa.

(Nythän meillä oli pieni breikki kun Jurilla oli iltatyötä vähän reilun kuukauden ajan, ja missasin toisen meidän kahdesta pelikerrasta tänä aikana kun biletys venähti liian pitkälle... Mut eilen pelattiin taas arki-iltana, ja kivaa oli. )

Viime vuoden aikana pelattiin aika paljon mun johdollani Vampire: the Masqueradea, alkuperäisillä säännöillä! Yhä riittäisi juonta, mutta tuli pieni burn-out, ja ehkä tuokin on omalta osaltaan myötävaikuttanut siihen että blogeja ei ole tullut kirjoiteltua; kaikki vapaat hetket töissäkin tuli helposti käytettyä pelin miettimiseen.

No, takaisin menneisyyteen.

Se eron jälkeinen aika, ekat pari kuukautta, oli kyllä jännää. Toisaalta oli sellainen valtava harmaa tyhjyys elämässä, mutta toisaalta oli selvää että vaikka molemmat olivatkin pettyneet, taustalla oli yhä paljon hyviäkin tunteita, koska tultiin niin hyvin toimeen.

Saatiin juteltua aika nopeasti aika suuri osa asioista aika hyvin, että elämä ei tullut ihan mahdottomaksi. Näin jälkikäteen on kuitenkin huomannut että aika paljon jäi silloin myös käsittelemättä, kun silloin ei ollut valmis. Tässä ollaan oltu sen jälkeen välillä ystäviä, välillä vain kavereita tai kämppiksiä, välillä on taas löytynyt enemmänkin yhteisymmärrystä - kai se on todettava että tuollainen suhde jättää pysyvän siteen kahden ihmisen välille, vaikka en enää uskokaan että yhteen palattaisiin. (Tai jos niin kävisi jossain hamassa tulevaisuudessa, se olisi ihan eri lähtökohdista ja oltaisiin luultavasti molemmat muututtu aika paljon.)

Se yhteinen muutto kommuuniin sujui ihan hyvin. Siellä on tullut katseltua yhdessä telkkaa, on ollut helppoa käydä yhdessä bileissä ja jatkoillakin kotosalla. Sitten kuitenkin on se oma huone ja oma sänky minne aina päivän päätteeksi päätyy, ja molemmat ollaan ymmärretty että se on parhaaksi. Kun toista näkee joka päivä niin muutenkin eron käsitteleminen ja "yli pääseminen" on ollut tarpeeksi vaikeaa ilman sleep-overeita.

Onhan sitä pari kertaa lipsunut tunnepuolella takaisin toiveajattelun puolelle, ja sitten on sattunut, mutta sitä kautta sitä palaa hiljalleen todellisuuteen. Joka kerta kuitenkin, ainakin parin päivän soul-searchingin jälkeen, olen kuitenkin päätynyt siihen että niin kauan kuin Tini pysyy mun elämässäni, mulla on hänelle annettavaa, vaikka en saisi mitään takaisin.

Elämä Enan kanssa on ollut kanssa ihan mahtavaa. Ena on niin mahtavan positiivinen, uskon että omakin elämänasenne on muuttunut parempaan suuntaan näiden kuukausien myötä. Tässä vaiheessa siis ollaan asuttu yhdessä 5 kuukautta ja vähän päälle? Ollaan saatu aikaan hyvät säännöt ja systeemit, vaikka niitä välillä vielä hiotaankin. Täytyy myöntää että tämmöinen kommuuniasuminen sopii mulle hyvin! Oikeastaan en osaa enää kuvitellakaan yksin asumista...

Omassa ystäväpiirissä on kanssa tapahtunut jänniä juttuja tänä aikana, ja rakkautta on ollut paljon ilmassa. Tarkempia yksityiskohtia en täällä levittele, mutta sanotaan näin että erään Antin ilmestyminen kuvioihin muutti paljon. Ja olen kyllä tosi ylpeä ystävistäni sen suhteen että miten kaikki on lutviutunut! Roosa tosin lähti Tanskaan vaihtoon jokin aika sitten, joten on odotettavissa että meidän porukka näkee vähemmän tänä aikana (Roosa on nimittäin vähän sellainen liima joka meitä pitää yhdessä), mutta toisaalta myös on odotettavissa reissu Köpikseen.

Mitäs kaikkea muuta tällä välin on tapahtunut?

Mulla on nyt kaksi veljentyttöä, Iines 2v ja Milla 7kk (suunnilleen ). Milla ei vielä paljoa puhu, mutta Iines on kyllä oikein aurinkoinen tapaus. Iineksen 2v-synttäreillä pidin pienen poi-esityksenkin. Pipsa-muorihan muutti kanssa tähän meidän lähelle 10 min kävelymatkan päähän, eli sitäkin on tullut nähtyä enemmän.

Astrologia on nyt ollut kuuma juttu, ja olen tehnyt ystäville syntymäkartta- ja transiittitulkintoja harjoitukseksi. On kyllä kiinnostavaa! Olen myös itseeni saanut uusia näkökulmia näiden kautta, ja voisin jopa ajatella että pari omaa outoa piirrettäni voisi hyvinkin selittyä tuota kautta. Mitäänhän nämä eivät muuta, mutta jotenkin on lohduttavaa ajatella että on joku syy siihen miksi on sellainen kuin on, eikä se jää vain epämääräiseksi mysteeriksi. ("Mikä meni pieleen?")

Poin pyörittelystä on tullut intohimo, nyt kun siinä on päässyt jyvälle. Syksyn kestänyt Luoviuksen Kipinä-kurssi oli ihan mahtava, ja yhä nähdään silloin tällöin kurssilaisten kanssa ja pyöritellään yhdessä. Joka päivä pyörittelen 10-20 minuuttia, busseja odotellessa tai töissä ruokatunnilla. Tästä voikin lukea enemmän tuolta poi-blogin puolelta.

Muuton jälkeen tuli pari kuukautta katseltua Frendejä aika paljon (Enalla kun on ne kaikki), ja viimeisen parin kuukauden aikana on Charmed ollut tehokatselussa (lainassa Marilta). Tinin kanssa katsottiin kanssa Nurse Jackien eka seasoni telkasta, samoin Survivor Toncantins on finaalia vaille katsottu. Battlestar Galacticasta on vielä pari jaksoa katsomatta, mutta saatiin sitäkin jatkettua melkein vuoden breikin jälkeen.

Mulla on onneksi mun ihanassa pienessä vihreässä huoneessa parvisängyn alla pieni sohva, joten siinä on mukava katsella leffoja ja sarjoja tai vaikka meditoida. Sitäkin olen tässä muuten viime päivinä aloitellut ja luulen että tästä voisi tulla jokapäiväinen tapa!

Innostuin tänä aikana Shponglesta (Nothing is something worth doing ), sekä liquid drum'n'bassista (esim. Seba). Enyaakin aloin pitkästä aikaa kuuntelemaan. Muutoin samat vanhat kunnon kiksu ja psytrance jaksaa aina vaan kiinnostaa.

Bileet... Hmm... Kyllähän sitä tulee aika usein yhä käytyä bileissä kavereita moikkaamassa, enää ei kyllä tule paljoa tanssittua. Liian levoton mieli. UG-bileitä on tuntunut olevan aika paljon viime aikoina, niissä on aina hauskaa, mutta on sitä tullut käytyä katsomassa mm. Ferry Corsten Luxissakin. Ensi viikolla lähden Amsterdamiin Nan kanssa, siellä lähistöllä on Trance Energy missä mennään käymään! Jotenkin on sellainen olo että pitäisi olla enemmän innostunut, mutta toisaalta on hyvä että ei ole mitään ennakko-odotuksia tai hypetystä - sitä todennäköisempää että matka ylittää odotukset!

Töissä menee hyvin, työ on jokseenkin rutiinia, mutta työkaverit on mukavia ja rahantulo on vaivatonta. Äskettäin tuli kuitenkin vastaan kiinnostava työilmoitus ja laitoin sinne hakemuksen, ja kun esimieheni kuuli tästä (kysyin suosituksia), hän vinkkasi että olisi meillä firman sisälläkin yksi parempi paikka avoinna. Laitoin siitä kyselyn ja miten kävikään, sain sen paikan! Meikäläinen siirtyy siis asiakaspalvelusta järjestelmäasiantuntijaksi, ja palkka nousee aika mojovasti! Pitkästä aikaa siis tälläkin osa-alueella tuntuu pääsevän eteenpäin!

Rakkauselämästä: mulla ei ole mitään kiirettä siirtyä eteenpäin, enkä oikein osaa kuvitella olevani ylipäänsä kenenkään kanssa minkäänlaisessa suhteessa. On selvää että mulla on ikävä taipumus sokeutua omille tunteilleni ja omalle tilanteelleni, eikä olisi reilua kenellekään yrittää suhdetta ennen kuin saan tätä selvitettyä. (Tähän liittyy myös tuo meditaation aloittelu.) Mulla on onneks paljon halikavereita ja juttukavereita, eli en koe että rakkautta puuttuisi elämästä yhtään.

Ja sitten vielä lopuksi, ajattelin että tästä lähtien lisään aina blogien loppuun pari avainsanaa jutuista, jotka ovat jollain tavalla vahvasti mukana aina sen hetken todellisuudessa: Ruisleipä ja tonnikala, Charmed, kokonaiset herkkusienet, Disaronno + Cokis, uusi duuni, Indigon Psytrancemix 2005, Enya, Astrologia, Meditaatio, ja Panang Curry.