Niin kuin Jagokin, ajattelin myös että on hyvä kirjoittaa tänne kavereille tiedoksi sekä itselle muistiin tilannekatsaus, elämäni pisimmän ja merkityksellisimmän parisuhteen päättyessä.

Ensinnäkin, teidemme eroaminen ei johtunut mistään riidasta tai toisen tekemästä vääryydestä, eli kenenkään ei tarvi onneksi valita puolia tai yrittää demonisoida jompaa kumpaa. Toki tilanne kärjistyi ja tunteet olivat pinnalla kun Airport Jam-festariviikonlopun päätteeksi tähän päädyttiin, but that was to be expected.

Pari päivää meni jonkinasteisessa shokissa, mutta onneksi olin saanut koulutettua alitajuntani työstämään tämäntyyppisiä asioita taustalla, ja hiljalleen musiikkia kuunnellen ja mietelauseita lukien, alkoi hahmottumaan tilanne.

Lyhyesti, rakkautta on yhä, mutta sen sävy on muuttunut enemmän ystävyydeksi, ja molemminpuolisesti oli jo jonkin aikaa tuntunut että suhde rajoittaa omaa vapautta hiukan liikaa. Toisaalta, tuo on hinta siitä, että on aina halikaveri ja juttukaveri ja tuki ja turva, mutta nyt kun uudet ovet ja ikkunat ovat auki, tuoksuvat uudet tuulet niin raikkailta ja makeilta että tiedämme tämän olevan oikea päätös.

Saimme myöskin onneksi juteltua asiat läpi, ja ystävyys kestää. Ei tunnu olevan tarvetta vältellä toista, ja uskomme että pysymme vastaisuudessakin tarpeen vaatiessa toiselle juttukaverina ja tukena ja turvana. Jätämme kuitenkin pois olettamuksen että elämä ja sen kokemukset ovat yhteisiä, ja uskaltaudumme tahoillamme syvemmälle elämän metsiin ja merille seikkailemaan.