Heräsin harmistuneena siitä, että olin yhä väsynyt. Yli 8 tunnin yöunet ja sitä ennen 3 tunnin päiväunet pitäisi riittää, mutta näköjään ei. Tulee taas sellainen olo että elämä on pelkkää työtä ja nukkumista...

Sitten lähdin työmatkalle. Ulkona oli satanut, mutta nyt ilma oli vain raikas ja kasvit ja multa tuoksuivat. Metsälän suoralla katseeni oli koko matkan kääntyneenä oikealle metsään päin, ja tajusin että tämä on kevään lempihetkeni - elämä on voittanut jälleen, ja puuemot ovat saaneet pienet lehtivauvansa. Metsä näytti jopa melkeinpä kosmiselta, kun tummanvihreässä ja tummanruskeassa avaruudessa leijaili ohuiden oksien päässä vaaleanvihreitä tähtiä.

Tajusin että asiani ovat tällä hetkellä todella hyvin.