Käytiin mutsin kanssa eilen kuuntelemassa Lama Ole Nydahlin luento onnellisuudesta. Olen lukenut yhden tämän kaverin kirjoittamista kirjoista ja oli siten aika tuttua asiaa, mutta siitä kirjan lukemisesta on jo muutama vuosi eli teki ihan hyvää päivittää tietämystä.

Luento oli hiukan katkonainen ja vaikeasti seurattava, osittain sen takia että luentoa käännettiin lause kerrallaan suomeksi - joskus jopa kesken lauseen - ja luennon loppu-osio oli huonosti järjestetty (ei taukoja, epätietoisuus luennon kestosta). Eipä sillä, se vain meinasi sitä että piti keskittyä hiukan enemmän että pystyi seuraamaan luennon punaista lankaa. Tämä selostus sisältää Laman omien puheiden lisäksi myös omaa tajunnanvirtaa aiheen tiimoilta.

Lama aloitti kertomalla siitä mitä useimmat onnellisuudella ajattelevat. Auto tai hieno talo tai lomamatka voi hetkellisesti tehdä onnelliseksi, mutta mitään tämmöistä emme voi viedä mukanamme hautaan - ja aina tulee hienompia autoja tai suurempia taloja tai eksoottisempia lomamatkoja, eli päädymme näin vain loputtomaan haluamisen kiertoon.

Toisaalta, muiden ihmisten hyväksyntä ja rakkauskin ovat muuttuvaisia, ja viime kädessä meidän ei pitäisi olla riippuvaisia mistään ulkoisesta tekijästä onnellisuutemme suhteen - jos olemme, niin siitä syntyy jälleen halua ja takertumista, kateellisuutta, mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa.

Tavoitellessamme näitä asioita yritämme "lainata" onnellisuutta jostakin ulkoisesta tekijästä itsellemme, mutta kuka tai mikä sitä onnellisuutta kokee? Mielemme on kuin silmä: se näkee ympärilleen, mutta ei koskaan voi nähdä itseään. Silmän on kuitenkin oltava olemassa, koska muuten emme näkisi mitään. Samoin mielen on oltava olemassa, meri aaltojen alla, peili kuvan takana, vaikka emme sitä pystykään suoraan kokemaan. Ja siellä piilee kaikki maailman onnellisuus, onnellisuus jota emme voi menettää tai kadottaa.

Lama jatkoi kertomalla mielen ja sen ymmärtämisen vahvuuksista. Yksi näistä oli pelottomuus. Moni ihminen elää pelossa - pelkäämme nuoruutemme tai terveytemme tai rakkaidemme menettämistä, pelkäämme kuolemaa, pelkäämme merkityksettömyyttä. Kaikki tuhoutuu lopulta paitsi mieli, joka on vain tietoista avaruutta, ja tämä on meidän todellinen minuutemme. Kun tiedostamme tämän, pääsemme eroon kaikesta pelosta. Meidän ei tarvitse enää takertua asioihin, koska tiedämme että ne eivät ole todellisen onnellisuuden lähde, ja tiedämme että todellinen minämme on ajan ja kuoleman ulottumattomissa.

Mielellämme on myös vastavoimia ja esteitä normaalin toiminnan edessä. Yksi näistä on tietenkin ego, persoonan illuusio, joka takertuu tulevaan ja menneeseen, toivoo ja pelkää ja yrittää pitää itseään olemassa. Tälle egolle on ominaista ylpeys - se on kiinnostunut muiden hyväksynnästä ja yrittää pönkittää omaa tilannettaan erinäisin keinoin. Sille on tärkeää olla kaunein tai viisain tai vahvin tai jossakin paras, sille on tärkeää tuntea olevansa muiden yläpuolella, ja toisaalta kaikki heikkoutemme ja virheemme mitä kiroamme myöskin vahvistavat sitä, tekevät siitä todellisemman.

Voitamme egon tiedostamalla että elämä on todellista vain tässä hetkessä juuri nyt, ja ymmärtämällä että ero "minun" ja "sinun" välillä on häilyvä, eikä kellään ole mitään todellista voitettavaa kilpailusta. Jos käytämme puolet elämistämme menneisyyden vatvomiseen ja muisteluun, ja toisen puolen tulevaisuudesta murehtimiseen ja suunnitteluun, emme päädy elämään hetkeäkään.

Lama puhui myös siitä että koska "minua" on vain yksi ja "muita" on paljon enemmän, on luontevaa ja järkevää että teemme epäitsekkäitä asioita. Jokainen hyvä teko nostaa meitä ylöspäin ja avartaa mieltämme, ja näin mahdollistaa sen että voimme tehdä lisää hyviä tekoja - ja tämä on itseään vahvistava ketjureaktio. Itse asiassa, kun pääsemme egosta eroon ja elämme hetkessä, muiden auttaminen on melkeinpä automaattista, koska kaikki mitä aiemmin olimme itsellemme tavoitelleet menettää merkityksensä.

Lyhyesti siis: onnellisuus piilee siinä että hankkiudumme eroon kahleistamme - egosta joka takertuu menneeseen ja tulevaan, materiaan ja ohimeneviin asioihin jotka eivät voi todellista onnellisuutta meille tarjota; egosta joka pelkää ja toivoo ja kilpailee; egosta joka pitää itseään maailman keskipisteenä - ja ylipäätään todellisena. Emme ole kehomme, emme ole egomme - me vain olemme sen kaiken takana, ja siellä piileskelee myös todellinen onnellisuus.