Jotenkin surrealistista välillä tämä elämä, kun ei ehdi nukkumaan tarpeeksi. Laskin tuossa että arkipäivästä nukun noin 30% ja vietän joko töissä tai työmatkalla noin 40%. Loput 30% meneekin sitten aika tehokkaasti väsyneenä, eli koomailen koneella, teen safkaa, tiskailen vähäsen, yms. Jos nukun päiväunet, tunti ei riitä (jos herään kesken päiväunien niin olen niin pirun kiukkuinen), ja jos nukun 2h niin käytännössä en ehdi sinä päivänä tekemään mitään muuta.

Eilen oli onneksi pelipäivä eli tuntui siltä että sai oikeasti tehtyä jotain mielekästä ja kivaa - mutta pääsin tietenkin kotiin vasta yhdentoista jälkeen, eli yöunet jäi niin lyhyiksi että nyt on tämmöinen jatkuva päänsärky. Työ menee onneksi rutiinilla, mutta toisaalta tämä automaatio aiheuttaa sen että työasiat jää helposti pyörimään päähän ja näenkin lähes poikkeuksetta päiväunilla sellaisia toistuvia, looppaavia "kuumeunia" jotka pyörii töiden ympärillä.

Kun arkena ei jaksa keskittyä mihinkään mukavaan, totuttautuu huomaamattaan siihen että kotona ei edes kannata olla mitään kivaa tekemistä - jos olisi, niin sitten vain harmittaisi kun sitä ei ehtisi tekemään tai ei jaksaisi saada siitä iloa irti. Ja sitten koittaa kauhistuttava kotiviikonloppu ja se tylsyys on kohdattava. Toisaaltahan voisi kehittää sitten ajalleen jotakin kivaa käyttöä, mutta aivan liian pian koittaa jälleen työviikko väsymyksineen ja kivat kotijutut vain kiusaavat olemassaolollaan.

Plus viikonloppu kuitenkin menis siivotessa (jota vielä vähemmän jaksaa tehdä väsyneenä työpäivän jälkeen).

Ei kai tähän muuta ratkaisua ole kuin pyrkiä käymään nukkumaan aiemmin, että ei tarvi päiväunia, ja sitä kautta olisi virkeä nauttimaan jokaisesta päivästä.