Kirjoitan tähän nyt about kaiken mitä vielä muistan Goan reissusta, omaksi ja muiden iloksi.
Ennen
Taisi olla vuoden 2007 kesä kun juteltiin Tinin kanssa että olisi tärkeää nähdä muita maita, joten laitettiin prioriteetiksi säästää rahaa reissua varten, mielellään lämpimään pois Suomen kylmää talvea. Tärkeitä kriteereitä oli myös luonto ja kulttuuri, mutta kummallakaan ei ollut mitään tiettyä paikkaa mielessä.
Kävi sitten niin että tuttu pariskunta (Mari ja Ile) olivat lähdössä aika sopivaan aikaan Goalle aika sopivan mittaiseksi ajaksi, joten lyöttäydyimme mukaan! Lopulta porukkaa lähtikin yhteensä 13 henkeä, ja tämä porukka osoittautui oikein hyväksi tiimiksi reissun aikana.
Onneksi reissuvalmistelut aloitettiin ajoissa, koska niissä oli todella tekemistä. Viisumit piti hankkia (ja mun myös uusi passi), rokotteet piti hoitaa, lennot varata, hotellit katsoa valmiiksi, matkavakuutus, kissalle majapaikka siksi aikaa, ja ostaa vaikka mitä tarpeellista matkalle (imodiumit, hiilitabletit, taskulamppu, käsidesi, jne...). Taskulampun hankkiminen jäi viimeiseksi, mutta sekin saatiin mukaan.
Juuri ennen lähtöä kuulin töissä että meillä tulee (taas) pieni muutos siellä - minulla ja kahdella työtoverilla tulee muutto eri paikkaan, meidän aiempi osasto hajoaa mutta kaksi muuta yhdistyy, minusta tulee toimihenkilö (parempi työaika ja jousto, mutta ei pekkasia), ja palkka nousee vähäsen. Käytännössä siis ylennys!
Siinä oli mukava lähteä hyvin ansaitulle lomalle, koska en ollut about kahteen vuoteen ollut kahta päivää enempää lomalla putkeen...
Reissussa
Lähdimme 17.1. iltapäivällä Finnairilla Mumbaihin, ja siellä olikin sitten aika pitkä odotus Goan lentoa. Sain nukuttua vain noin 15 minuuttia sinä yönä lentokentällä istuen, ja nukuinkin koko lennon Goalle. Mumbain lentokentältä ei saanut poistua ulos edes haukkaamaan raitista ilmaa, koska niiden terroristi-iskujen takia turvatoimet olivat aika tiukat. Eipä sillä, lentokentän isoista ikkunoista näki ulkona valoa ja vihreää ja jopa palmuja!
Minusta tuntui aika pitkään Intiassa että en oikein sovi sinne; mietin mitä oikein teen siellä? Ensimmäinen askel sopeutumiseen tapahtui Mumbain lentokentällä, kun näin keski-ikäisellä sariin pukeutuneella naisella kainalossa Paolo Coelhon kirjan. Tajusin että aika samanlaisia nämä ihmiset ovat kuin mekin, kun pinnan alle pääsee.
Mumbain lentokentän vessat oli aika huonossa kunnossa, ja löysin yhdestä vessasta pussillisen mitä voin vain kuvitella olevan maria... En uskaltanut edes kertoa siitä henkilökunnalle, koska pelkäsin että he väittävät sen olevan minun. Ehkä siivooja löysi sen sitten joskus. Hui.
Goalle saapuminen kaiken sen odottamisen jälkeen oli upeaa. (Jatkolento Goalle oli vielä myöhässä.) Se lämpö, auringonpaiste, vehreitä kasveja joka puolella...
Jatta, mukava Suomalainen joka asui talvet Goalla, oli meitä vastassa, ja oli järjestänyt taksikyydin hotelleillemme. Taksit pujoittelivat nopeasti liikenteen seassa kapeilla teillä ja näkymät vaihtelivat umpimetsistä ränsistyneisiin pikkuhökkeleihin ja kiireisiin kaupunkien keskustoihin. Todella erilaista kuitenkin kuin Suomessa.
En oikein edes muista ehdimmekö käymään ekana päivänä rannalla (ei varmaan), mutta kävimme yhdessä syömässä herkkuaterian Curry Housessa aivan hotellin lähellä, ja saimme lisää vinkkejä Jatalta ja tämän mieheltä Goalla seikkailemiseen. Aloitin loman Goalla vesimelonimehulla, ja joka päivä join jotakin vastatehtyä hedelmämehua. Ai mitä herkkua...
Majoituimme (minä, Tini, Ile, Mari ja Laura) Summer Ville Beach Resortiin, ja ekan viikon majailimme Candolimissa, tai tarkemmin ottaen Singuerimin kylässä. Muut majoittuivat noin 10 metrin päähän Melodious Wavesiin tai Peraveliin. Hotellipojan nimi oli Gattam, mutta hän ei harmi kyllä kovin hyvin puhunut englantia. (Muut kyllä puhuivat - ikäänkuin Intian toinen virallinen kieli.)
19.1. - lepopäivä. Nukuttiin about 14 tuntia... mahtoi väsyttää! Noin 13:30 asetuttiin kavereiden luo rannalle - upeaa! Pilvetön taivas, kaunis sinivihreä meri, vaalea hiekkaranta, varjon alle lipittelemään limua ja musavekottimesta soimaan Mike Foylen Shipwrecked.
Jatkoin pohdintojani sen suhteen miksi oli niin outoa olla siellä, ja päädyin pohtimaan sitä, kuinka määrittelen pitkälti itseäni sen suhteen mitä merkitsen muille, ja millä asioilla ympäröin itseni. Kun niitä asioita ei ole, kuka olen?
20.1. - vesiputouksille! Lähdimme kolmella "tilataksilla" seikkailemaan vesiputouksille ja apinoita katsomaan. Matka oli pitkä ja loppupäästä töyssyinen, ja vaikka vesiputoukset ja niitä ympäröivä luonto olivatkin hienoja, tuli takaisinlähtö vähän liian nopeasti. Paluumatkalla kävimme mausteplantaasilla ja norsujen kanssa leikkimässä, siellä oli kivaa! Opimme paljon uutta mausteista ja pääsimme haistelemaan tuoreita, vielä puissa ja pensaissa kasvavia mausteita, söimme kasvisaterian ja ostimme mausteita ja siemeniä. Kännipähkinöitä ei koskaan päästy kokeilemaan!
Reissun lopulla kävimme vielä parissa hindutemppelissä, toinen oli uudempi ja vähän krääsämäinen, toinen vanhempi ja paljon hienompi. Molemmat olivat käytössä, ja oli outoa olla siellä kun ei tiennyt mitä pitäisi tehdä tai mitä siellä yleensä tapahtuu. (Taksikuskinamme oli Raki!)
Illalla söimme huonossa ravintolassa missä oli hauska ravintoloitsija. Aika selkeästi koitti kiva kaveri pyörittää koko showta yksin, mutta mahdotontahan se oli. Ihmiset saivat vääriä ruokia tai vääriä määriä, kaikki oli tosi hidasta... Kävimmekin siinä välissä ostamassa rannalle muutaman breezerin. Rannalla oli pimeää mutta sinne mentiin kuitenkin, muut istuskeli kun Tini, Eve ja Mari (Inkinen) seisoivat vedessä ja leikkivät aaltojen kanssa. ("Multa tuli!")
Päädyimme käymään Shirossa, joka oli meitä lähin "klubi", ja yllätyin todella positiivisesti. Upea korkea sali, keskellä kolme hienoa hindutyyppistä patsasta, hyvin tuuletettu ja siisti tila, toisella puolella sänkyjä/divaaneita, toisella tanssilattia, ja keskellä DJ. DJ Dash soitti oikein hienoa elektroa ja teknoa, miksattuna kuulostamaan trancelta... Oikein koukuttavaa! Juttelin Dashin kanssa hetken setin jälkeen ja päädyimme näkemään häntä moneen kertaan loman aikana - hän on tulossa keväällä myös Suomeen!
Oivallus: "Tanssiminen on musiikin kanavointia kehon kautta." Miten olin voinut unohtaa tuon?
21.1. - rantailua. Rannalla oli vähän tylsempää tällä kertaa, kaupustelijat olivat koko ajan härnäämässä. Pelasimme Pimp: the Backhandingia Marin kanssa, se oli hauskaa, vaikka kortit meinasivatkin koko ajan lentää karkuun. Tapasin Simonin, joka teki Candolimissa hennatatuointeja, ja otin heti yin/yang/auringon niskaani - hieno!
Aamun rantailun jälkeen lähdimme Anjunan jokakeskiviikkoisille markkinoille. Aluksi kuumuus ja hälinä olivat aika hirveitä, mutta hiljalleen siihen tottui, kunhan muisti että täällä pätivät aivan erilaiset käytössäännöt. Jokaiselle kaupustelijalle ei tarvinnut vastata, jokaiseen kojuun ei tarvinnut mennä sisälle, ja kannatti lähteä olettamuksesta että kauppias tarjoaa 3x, 5x, jopa 10x korkeampaa hintaa kuin mikä tavaran arvo todella on.
Osa kauppiaista oli todella röyhkeitä, erityisesti naiset. He saattoivat tarttua kovalla otteella ranteesta ja vaatimalla vaatia että tulet edes katsomaan sisälle heidän liikkeeseensä, sitten kun olet siellä, he eivät päästä sinua pois jollet osta edes jotain pientä, ja sitten he eivät anna sinulle vaihtorahoja jollet osta miljoonaa muutakin juttua. Kerran menetin hermoni yhden naisparin kanssa joka pimitti jo ostamiani tavaroita kunnes olisin ostanut häneltä lisää, joten rompsin vain teltan perälle, hain tavarani, ja lähdin litomaan. Opin että lause "Please don't touch me", sanottuna vakavaan ääneen, oli hyvä ystävä tuolla torilla. Samoin "No thanks, I already have many", riippumatta siitä mitä sinulle myytiin.
Loppujen lopuksi torilla oli todella hauskaa! Rahaa meni varmaan lähemmäs 10,000rs (noin 170e, mikä paikallisilla hinnoilla oli todella paljon), Tini osti kolmettoista housut, ja muutenkin saatiin sieltä kaikkea hienoa - aika vain loppui kesken! Onneksi ehtisimme vielä toisenkin kerran markkinoille seuraavalla viikolla.
Tinillä oli silmät vuotaneet aika ikävästi toreilun aikana, mutta illallispöydässä huomasimme että viinan puutettahan se vain olikin, koska breezerin juominen auttoi heti.
Illalla lähdimme vielä käymään Paradisossa, koska oli pikkulauantai. Paradiso on se paikka mitä useimmat taksikuskit suosittelevat bilettämiseen, ja mistä oli lukenut matkailijaforumeillakin paljon hyvää. Totuus oli toinen. Ensinnäkin, miesten vessoissa oli vain reikä lattiassa, ja haju oli aivan karmiva. Vain yhdessä vessoista oli paperia, muissa piti ilmeisesti käyttää omaa kättä ja vettä. Klubi itsessään oli ihan hieno, valkoisesta kipsistä veistetty verkosto erilaisia hahmoja ja kaaria, ja useimmat alkoholijuomat olivat ilmaisia (lähinnä vodka-limu-juomia ja olutta). Musa oli varmaan sitä "commercial housea" mitä monessa paikassa mainostettiin, eli tunnettuja poppibiisejä miksattuna väleihin sellaista semiraskasta housebiittiä. Välillä ihan ok.
Paradisossa ei myöskään ollut mitään jutustelualuetta, joten huudettua tuli paljon. Siellä minulla oli myös "missio" - tiesin että en tulisi loppuloman aikana missään vaiheessa olemaan niin humalassa, joten tavoitteenani oli antaa kaikille reissulaisille hali, ja tässä onnistuin. Oli jopa jo puhetta tulevasta reunionista!
Se yö sitten menikin oksennellessa, ja ai että oli krapula seuraavana päivänä. Vielä illallakin pyörrytti!
22.1. Rannalle krapulaa potemaan. Ei siitä paljoa irti saanut, mutta kävin ottamassa käsivarren sisäpuolelle hienon tribaalihennatatutoinnin! Simon kertoi että hän harjoittelee tatuoijaksi Calangutessa olevassa tatuointiliikkeessä, ja että sieltä saisi uv-tatuointeja! Juttelin puhelimessa hetken yhden sen liikkeen tatuoijan kanssa ja sovimme että kävisin joku päivä tutustumassa paikkaan.
Meninkin suoraan nukkumaan iltasafkan jälkeen, ja hyvää teki.
23.1. Nukuttiin pitkään ja käytiin netissä, kun kuultiin että naapurihotellista pääsee! Siirryimme Calanguten rannalle, mikä olikin paljon isompi ja kiireisempi - myös Intialaisia oli siellä paljon, sekä paikallisia että lomailijoita. Pelailimme Fluxxia ja se oli aika hauskaa. Tiniä ei paljoa näkynyt, koska hän oli tutustumassa ihmisiin ja pulikoimassa meressä!
Söimme illalla Stone Housessa Candolimissa, jossa soitti joku venäläinen "entertainer", joka osasi mm. J. Karjalaisen biisin "Hän", jonka tosin lausui "Hen".
Iltaa yritettiin vielä jatkaa muutamalla rantabreezerillä. Käytiin myös Shirossa, mutta siellä oli omistajan tutut käymässä, ja heille piti soittaa jotain paskapoppia. Kävimme nelistään minä, Tini, Ile ja Laura Paradisossa, mutta se meni kiinni paljon aiemmin kuin mitä oli ollut aiemmin puhetta, ja sitten seikkailimme vielä käymään Lilliputissa, jossa kuulemma on joskus jotain jatkomeininkiä. No, ei ollut nyt. Olimme siellä hetken pimeässä ja luovutimme. Joku hämärä taksikuski koitti huijata meiltä 1500rs paluumatkasta, mutta löysimme oikean taksin, ja hinta oli 600rs.
Jäi vähän alakuloinen fiilis, kun meillä ei enää ollut johtolankoja mistä hyviä bileitä löytyisi - missä soi Goa-trance? Missä psykebileet?
24.1. Aswem! Kokeiltiin taas erilaista rantaa, tänne oli vähän pidempi matka. Oltiin Tinin kanssa siellä aika myöhässä ja ei oikein saatu kontaktia loppuun porukkaan, mutta kuulin tuulessa hiljaisen biitin. Seurasin sitä vähän matkaa ja löysin Silver Sands-nimisen shackin, jossa soi hienoin psytrance mitä olin koskaan kuullut (tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntui!). Söin siellä lounaan (en jaksanut loppuun), ja kävin jututtamassa henkilökuntaa, jolta sainkin sitten kullanarvoisia vinkkejä mistä todella löytyisi hyvät bileet!
Palasimme Candolimiin ja söimme viimeisen ryhmäaterian Sweet Chillissä, joka oli pienen kävelymatkan päässä hotelleilta. Ruoka oli hyvää mutta musiikki liian kovalla, Tini lähti jo edeltä hotellille. Saatiin Dashilta tämän promo-CD ja käytiin tsekkaamassa Luckyn (erään taksikuskin) vinkistä Bagaa - Tito's, Mambo's ja On The Rocks oli kaikki sitä samaa peetä: "commercial house, hip/hop".
Palattiin hotellille, pakattiin laukut, ja käytiin nukkumaan. Tämä oli loman ensimmäisen viikon loppu - puolet porukasta lähtisi Suomeen, ja loput hajaantuisi eri suunnille Goaa, osa Mumbaihin. Mekin vaihtaisimme ainakin hotellia, mutta ei ollut vielä oikein suunnitelmaa mihin!
25.1. Lucky ajeli meitä ympäri Bagaa, mikä oli lähellä, ja tuntui olevan jonkinlainen kuhinakeskus, paljon nuoria ihmisiä. Päädyimme lopulta Sea View-nimiseen hotelliin, joka oli melkeinpä vielä luksuksempi kuin Summer Ville... Mutta päätimme olla siellä vain pari päivää.
Oltiin reilusti netissä ja tehtiin tutkimustyötä Goasta ja bileistä, ja sitten menin nukkumaan kunnon päikkärit. Taas.
Auringon laskettua seikkailimme rannalla. Bagan ranta on melkein kuin karnevaali illalla, ilotulitteita siellä täällä, moni shack pitää jonkinlaista kokkoa siellä, oli tulishowta, oli musiikkia joka kuului vesirajaan asti, kaupustelijoita valoleluineen...
Shack By The Bay soitti hyvää Goaa ja tanssittiin siinä aika pitkään kokon vierellä - hauskaa! Pari työntekijää liittyi joukkoon, mutta ei kukaan turisti... Zanzibarissa oli myös ok musa, ja Andrew'sissa soitettiin homohousea, eli ihan ok paikkoja oli monta. Missään ei kuitenkaan ollut "bileitä", vaan ideana oli että istut siellä kittaamassa juotavaa.
26.1. Käytiin Anjunassa ja varattiin ainakin yhdeksi yöksi huone Villa Anjunasta. Tämä oli ihan hieno paikka ja halvin toistaiseksi. Anjunassa olisi ollut paljon halvempaakin asumusta, mutta oltiin kuultu kaiken maailman ryöstöistä... Villa Anjuna tuntui olevan täydellinen kompromissi mukavuutta ja turvallisuutta, mutta kuitenkin tuntui rennolta ja oli lähellä kaikkea kiinnostavaa.
Lähellä oli myös Sonic Cafe, jossa heti soitettiin tosi hyvää musaa, ja sieltä sai parhaat banaanimehut! Sonicciin mentiinkin sitten loppuloman aikana joka päivä kerran tai pari. Siellä soitettiin myös usein Luckylta saatua CD:tä (tai tarkemmin sen kopiota).
Käytiin West Endissä, jota oli suositeltu bilepaikkana, mutta ovelta sanottiin että siellä ei tapahdu mitään maanantaisin. (Myöhemmin kuulimme että siellä oli kuin olikin ollut bileet, mutta ilmeisesti olimme siellä liian aikaisin!) Palasimme Bagaan ja kävimme rannalla. Testattiin vesipiippua, joka olikin aika hubaa! (Banaaniaromi testattu!)
27.1. Muutto Villa Anjunaan. Aamiaisen jälkeen simahdin taas päikkäreille, ja kun Tini oli seikkailemassa, kävin Villa Anjunan aulan koneilla netissä ja varasin Goa-Mumbai lennot. Lähtisimme siis Goalta vasta kun olisi aivan pakko, siinä missä Ile, Mari ja Laura olisivat Mumbaissa yhden päivän ennen Suomeen paluuta. Löysin mielestäni oikein hyvän lennon missä ei tarvisi odotella juuri yhtään Mumbain lentokentällä!
Jälleen saimme parhaan vinkin taksikuskilta, tällä kertaa Gocool-nimiseltä - hän vinkkasi että tänä iltana olisi bileet Shiva Valleyssä, joten suuntasimme sinne kiinnostuneina. Kuulimme jo kaukaa kun sieltä kumpusi upea Goabiitti.
Söimme viereisessä Curlies-shackissa todella herkut kanapihvit herkkusienikastikkeessa, ja lähdimme bileisiin.
Paikka oli hieno. Porukkaa tanssimassa täysissä fiiliksissä, lattiana hienoa hiekkaa, pelkät uv-valot käytössä, uv-maalattuja kankaita liehumassa tuulessa - ja bilepaikan ulkopuolella Chai-mamat mattoineen pitämässä huolen bilettäjien tavaroista ja myymässä chai-teetä ja munakasta ja mitä tahansa mitä mieli tekeekään.
Joku vanha psykegubbe puhalteli jättiläiskuplia ja useampikin tyyppi heilutteli poitaan tai jotain tulivekottimia tai valosauvoja... Tosi hienoa!
Oli kuitenkin minulle liian kuuma ja kostea tanssiympäristö, joten istuin vain ulkopuolella ja hymyilin sitä kaikkea katsellessani.
Goalla nämä oikeat bileet alkavat auringon laskiessa ja loppuvat puoliltaöin, eli olimme hyvissä ajoin nukkumassa.
28.1. Anjunan markkinat tulivat taas! Katsoimme että lompakoissa oli noin 6000rs jäljellä, mutta ajattelimme että suurin osa tavarasta oli kuitenkin jo ostettu, tämä oli ihan hyvä budjetti. Voi kuinka väärässä olimmekaan... Viimeksi olimme nähneet vain markkinoiden "krääsäpuolen" - nyt näimme niin paljon kaikkea hienoa että meinasi silmät pudota päästä... Todella hienoja bilevaatteita, käsityönä tehtyä ja paikallisesti painettua, hienoimpia käsityökoruja mitä olen ikinä nähnyt, salaperäisiä kasviuutteita, nahkakantisia kirjailtuja kirjoja...
Näistä oikeasti hienoista tavaroista ei kuitenkaan saanut tinkiä - täällä oli eri pelisäännöt. Paljon ostettiin kaikkea hienoa, mutta paljon jäi ostamatta, koska kuulimme että paikallisella otollakin olisi varmasti pitkät jonot markkinoiden aikaan... Onneksi kuulimme että lauantaina olisi vielä Anjunassa käsityöläisten markkinat erikseen, joten päätimme tehdä sieltä loput ostokset.
Kun olimme palaamassa markkinoilta kävellen rantaa pitkin, tapasimme Dashin Lilliputissa. Paikka oli paljon hienompi valoisaan aikaan, ja istuimme siihen chillailemaan kun aurinko laski. Nyt näimme ekaa kertaa kuun! Ja sehän oli tosiaan veneen muotoinen, eli enemmän U pikemminkin kuin Suomen C. Taustalla soi joku chilli versio Age of Loven Age of Lovesta.
29.1. Tini näytti lempipaikkansa Anjunan rannalta, mutta kävely ja kuumuus oli mulle vähän liikaa. Meninkin päikkäreille lepäämään, ja kun kohtasimme uudelleen Lilliputissa, Tini oli tavannut pari mukavaa Alankomaalaista, Christianin ja Jasperin - ja Ile, Mari sekä Laura olivat tulleet myös Anjunaan! Vietimme mukavan tuokion siinä rantashackilla, sitten osa lähti syömään, osa hotellille - itse menin hotellille lukemaan Terry Pratchetin kirjaa jonka olin ostanut Bagasta (Thud!), ja muut lähtivät käymään Paradisossa, joka oli noin 100m päässä Villa Anjunasta.
30.1. Reissu Aramboliin! Olimme kuulleet että näitä Goalla asuvia boheemeja majailee lähinnä Arambolissa, joten sieltä pitäisi löytyä kaikkea hauskaa. Ja ensisijaisesti, siellä oli Poi-kurssi, jolle aioin mennä. Jai oli mukava ranskalainen kaveri, pyöritteli poita kuin olisi syntynyt ne kädessä, ja koko ajan rööki huulessa samalla kun selitti ja pyöritteli.
Oli vaikeampaa kuin mitä luulin, mutta nyt osaan edes sen perus-pyörityksen aika hyvin.
Kävelin rannalle ja löysin Tinin, Jasperin ja Christianin sieltä. Alkoi tuntua siltä että kuumuus ei vaan ole mun juttu, joten palattiin hotellille. Vasen alaviisurikin oli alkanut puskea esille. Mur. No, päikkärit ja särkylääke pelastaa paljon.
Vietettiin meidän viisikon "last supper" kissaravintolassa - siellä oli sellainen ihana rassukka pieni kisu joka halusi välttämättä Lauran sykkyyn!
Kun Lauralle ei kelvannut niin minä otin sen syliin, sellainen pieni, lämmin, värisevä, hyrisevä mytty, jolta oli osa turkista ajeltu pois. Selkeästi se kuului jollekin - ehkä ravintoloitsijalle? - koska sillä oli hyvin hoidettu haava tai tikit tai jotain.
31.1. Muu porukka lähti samoihin aikoihin kun heräilin, joten lähdettiin Tinin kanssa aamiaiselle ja siitä sitten käsityöläisten markkinoille, kävellen. Matka oli aika pitkä, mutta olisi ollut hönttiä ottaa taksi niin lyhyelle matkalle. (Olisi maksanut ehkä 2-3e...
) Siellä oli vähemmän hienoa tavaraa kuin mitä olisin kuvitellut - tietenkään kaikki käsityöläiset eivät sinne tulleet, jos saivat tarpeeksi myytyä Anjunan isoilla markkinoilla... Mutta minä löysin tuolta hienoimman takin mitä olen nähnyt, sekä vähän muitakin vaatteita.
Illalla menimme West Endiin viimeisiin bileisiin. Aluksi siellä oli tosi hiljaista, mutta sinänsä ihan hieno paikka! Meriteemaiset dekot, uv-kaloja ja pörrödelfiinejä roikkui katosta, hyvä äänentoisto, hyvä ilmastointi (ulkona paljon kuumempi!)... Siellä soitettiin hyvää ja huonoa psykeä, välillä ihan liian rankkaa, mutta pääsin myös tanssimaan. Tavattiin hauskoja tyyppejä Mumbaista, ulkona oli hieno tulishow, ja tavattiin yksi suomalainen tyttökin siellä!
Kaiken kaikkiaan kiva kokemus, harmi vaan että ei päästy enempää bilettämään tuolla, siellä on varmaan hyvä meno aamuyöllä jos musa on kohdillaan!
1.2. Viimeinen päivä Goalla. Tästä ei ole muistiinpanoja, joten nyt mennään vähän hatarampien muistikuvien pohjalta... Nukuin todennäköisesti pitkään (ylläri!
), ja vietimme päivän Calangutessa. Oli viimeinen tilaisuus ottaa tatuointi, ja uusi matkalaukkukin piti ostaa kaikelle mitä oltiin ostettu!
Oli sunnuntai, eli oli aika säkä että löysimme ketään sieltä tatuointiliikkeestä... Tatuoija soittettiin paikalle, ja meidän tuli palata noin 30 min kuluttua. No, käytiin liikkeissä pyörimässä, ja mentiin takaisin. Alan oli paikallisia, tai ainakin sen näköinen, hauskan näköinen lyhyt rastaheppu. Kerroin että haluaisin uv-tatuoinnin, johon he vastasivat että se pitäisi sitten (tietenkin) tehdä vasta pimeän tultua, eli meidän pitäisi palata sinne muutaman tunnin kuluttua. No ok.
Kiersimme Calangutessa jonkin aikaa, ostimme viimeisiä tuliaisia ja omia kivoja juttuja, ja sitten mentiin rannalle. Tini jäi sinne kävelemään kun kuskimme Rukesh vei minut takaisin tatuoitavaksi. Siellä oli vähän teknisiä ongelmia - sähköt menivät tunnin sisään noin 7 min välein poikki, tietokone oli superhitaana kun koitettiin löytää hyvää kuvaa, ja sitten uv-valoa ei saatu päälle.
Lopulta, noin 1.5h odottelun jälkeen, päästiin itse asiaan. Sen odottelun jälkeen oli vaan mukavaa saada jotain aikaiseksi, tatuointi ei sattunut juuri ollenkaan. Paljon pahempia hammaslääkärikäyntejä on takana!
Lopputulos oli hieno, joten mentiin kiireellä hakemaan Tini, käväistiin apteekissa ostamassa suojavoidetta, ja mentiin hotellille maksamaan laskua.
Tietenkään Mastercard ei toiminut kun sitä olisi tarvinnut, joten piti vielä käydä hakemassa käteistä että saatiin hotelli maksettua... Mutta sitten sekin oli tehty. Enää piti vain pakata kaikki tavarat huomista lentoa varten, ja taksi lentokentälle lähtisi neljältä aamulla...
2.2. Taksimatka meni ihan hyvin, oli jotenkin tosi skarppina vähistä unista huolimatta. Ulkona oli tosi paljon sumua - ja kun päästiin Goan lentokentälle, kuultiin että sumun takia lennot olivat myöhässä! Jos muistat, mainitsin että sain varattua hyvän lennon missä ei ollut juurikaan odottelua Mumbaissa? No, nyt sitten tulikin pelko siitä että ei ehditä Suomen paluulennolle... Ja muistin lukeneeni Finnairin lentolipuissa että niitä ei voisi vaihtaa.
No, tehtiin kaikki mitä voitiin: saatiin matkalaukkuihin "priority"-läpsykät, Pipsa auttoi online-check-inissä, ja laitettiin viestiä Mumbain porukalle että tulossa ollaan, että ilmoittavat henkilökunnalle.
Lento Goalta Mumbaihin meni kyllä rattoisasti, Kingfisherin lentokoneissa on jokaisella jopa turistiluokassa oma pieni telkka jossa monta kanavaa! Myös tarjoilut oli aika hyvät tuommoiselle tunnin lennolle.
Mumbaissa tuli selväksi että meillä ei olisi mitään mahdollisuutta ehtiä paluulennolle. Ilmeisesti Mumbain kotimaan ja ulkomaan terminaalit olivat kilometrien päässä toisistaan, eli pelkät siirtymiset niiden välillä veisivät paljon aikaa... Kun tämä kolahti tajuntaan, ei ollut enää ollenkaan hauskaa. Olisiko meillä varaa ostaa uudet lennot? Milloin päästäisiin kotiin? Mistä lennot saisi edes hankittua?
Meitä juoksutettiin tuntikaupalla ympäri Mumbain lentokenttää, kun kukaan ei tuntunut tietävän missä on Finnairin toimipiste. Kun se lopulta löytyi, oli se lähinnä vain lentohenkilökunnan taukotila, eikä sieltä saatu juuri apua. No, sitten koitettiin keksiä että miten päästään edes Eurooppaan, koska sieltä on jatkolentoja Suomeen enemmänkin. Parin umpikujan jälkeen päädyimme Kingfisherin toimistolle, ja kun sieltäkin sanottiin että ainoa lento Lontooseen oli jo täynnä, olin valmis joko posauttamaan jotain nyrkillä tai pillahtamaan itkuun, kumpi nyt tulisi ekana vastaan.
Kun Kingfisherin kaveri kuuli tilanteen, hän pyysi esimiestään apuun. Joimme siinä kupilliset hyvää, sokerista, kermaista kahvia ja soitin Suomeen, kerroin perheelle tilanteen. No, tämä Freddie olikin sitten aika osaava kaveri, ja vaikutti siltä että hänelle oli tärkeää jättää hyvä kuva Kingfisherista asiakkaille. Freddie oli ikävä kyllä myös kiireinen kaveri, joten päädyimme odottelemaan taas tuntikausia kun hän selvitti tilannetta.
Koska emme olleet varanneet kolmea tuntia vaihtoa varten, he eivät voineet tarjota meille lentoa mihinkään. He kuitenkin tarjosivat meille yhden yön majoituksen (ja ruoat) luksushotellissa Mumbaissa, mikä oli laiha lohtu, sillä Finnair lentäisi Helsinkiin Mumbaista seuraavan kerran kahden päivän päästä... No, pääsimme käyttämään Kingfisherin toimistolla nettiä, ja sitä kautta katsoimme että pääsisimme seuraavana päivänä Delhin kautta Helsinkiin. Varasimme Delhi-Helsinki lennon, sekä Mumbai-Delhi lennon, ja siirryimme hotelliin paljon ansaitulle lepohetkelle.
Ai että olikin luksusta. Hotellin oma kuski tuli hakemaan meidät lentokentältä, ja vei meidät siihen palatsiin. Aulassa oli muistaakseni 17 kristallikruunua! Huonekin oli aika hieno, ja tilattiin tietty heti kunnon sisäfilepiffit, toiselle pippurikastikkeella ja toiselle sienikastikkeella.
Kylppäristä pöllittiin tietty kaikki mitä irti lähti.
Me ehdittiin nukkua 3 tuntia unelmanpehmeissä sängyissä ennen kuin piti lähteä Delhin lennolle. Se meni ihan sujuvasti, mutta sitten pitikin odotella Delhissä 10 tuntia Suomenlentoa... Eikä meitä edes päästetty niin varhain lentokentälle! Lentokenttähenkilökunta koitti huijata meiltä rahaa että päästiin eräänlaiseen odotushuoneeseen, ja taksikuskit koittivat huijata meitä mukaansa johonkin hotelliin, varmasti riistohinnoilla.
Sain ihme ja kumma nukuttua melkein istuma-asennossa, vaikka pitikin melkein vartin välein vaihtaa asentoa. Ei vaan ollut mitään tekemistä, ja väsytti niin penteleesti.
Hitaasti se aika kului, mutta lopulta siirryimme ulkomaanterminaaliin ja käytimme vikat rupiat suklaaseen. Lento Suomeen tuntui autuaalta ja ihanalta ja varmalta, mutta Tinillä nousi aika korkea kuume matkan aikana. (Ei vaikuta miltään vakavalta enää nyt ainakaan.)
Jälkeen
Oikeastaan edellinen blogini kertoo parhaiten fiiliksistä mitä lomamatka herätti. Tavallaan jouduin määrittelemään itseni uudelleen itseäni määrittelevien henkilöiden ja asioiden puutteessa - tai pikemminkin päädyin huomaamaan että minun ei tarvitse määritellä itseäni näiden asioiden tai muidenkaan avulla. Voi vain olla.
Ja kun pystyy päästämään irti näistä olettamuksista ja "itsestäänselvyyksistä", voikin joku päivä päättää tehdä jotain erilaista, mennä jonnekin minne ei ollut koskaan ajatellut menevänsä, ja löytää elämästä jotakin uutta. Olemme sitä mitä ajattelemme olevamme.
Goalle tulee varmaan lähdettyä toistekin. Ensimmäinen viikko Candolimissa oli rentouttavaa ja hienoa, mutta Candolimissa oli paljon turisteja, suurin osa venäläisiä ja noin 50-vuotiaita. Vasta Anjunan rantabileet ja Arambolin hippimeininki osui siihen mikä itseä eniten kiinnosti. Harmitti että kuulin kaikista joga-, parannus- ja poi-kursseista vasta ihan loppuvaiheessa, ja että vasta aivan lopussa meillä alkoi olla hyvä mielikuva siitä mistä ne hyvät bileet löytyvät.
Matkailijoille vinkiksi: älkää olko missään paikassa liian kauaa, kunnes löydätte sen mitä olette etsineet. Jutelkaa paikallisten ja turistien kanssa, ja erityisesti niiden jotka kuuntelevat hyvää musaa tai näyttävät siltä että he saattavat etsiä samaa kuin sinäkin. Luulen että jokainen löytää Goalta paikkansa, mutta se on aina etsittävä.
