Oli oivallusten suhteen kiireinen ilta
Peiliteoria, vol. 2 Itsestäänselvyyksiä
Et voi nähdä itseäsi ilman peilejä, ja mitä lähempää ja mitä useammasta peilistä itsesi näet, sitä tarkemman ja selkeämmän kuvan saat. Peili on yhtä lähellä sinua kuin sinä sitä. Jos oikeasti haluat nähdä niistä itsesi, et voi käyttää naamioita tai pillottaa osaa itsestäsi; peilit jotka itse tekevät näin antavat vain vaillinaisen heijastuksen.
Tuossa oli aika monta vastausta aika moneen ongelmaan minkä kanssa olen paininut viime aikoina... Toisin sanoen, en aio eristäytyä ihmisistä todistaakseni itselleni että voin olla onnellinen ilman heitäkin; aion hankkia yhä enemmän peilejä ja olla
heille tärkeä (koska tällöin olen itse myös lähempänä peilejäni); yritän poistaa suuremman osan omista naamioistani; ja yritän kannustaa peilejäni tekemään samoin.
Peilit
---
Älykkyydestä
Taustaa: minulla oli pieni kriisi äskettäin jonka ensireaktiosta toivuttuani päättelin johtuvan alemmuuskompleksista joka minulla on veljeni suhteen (9v vanhempi, aina kaikessa minua parempi). Tänään tajusin että itse alemmuuskompleksi johtuu joskus 12-vuotiaana saaneestani päähänpinttymästä että ihmisen arvon (tai ainakin osan siitä) voi mitata tämän älykkyyden perusteella - ajatus jota en enää tietenkään allekirjoita, mutta joka on jäänyt alitajuisesti vaikuttamaan aika moneenkin asiaan elämässäni uravalinnoista harrastuksiin.
Kun tuon oivalluksen kaivoin esille niin koin todeksi selkeämmin kuin koskaan kuinka ihmisiä ei voi mitenkään asettaa arvojärjestykseen - kukaan ei ole muita tärkeämpi tai vähemmän tärkeä, koska
kaikki ihmiset ovat tärkeitä. Ei ole mitään hyväksyttävää kriteeriä jolla voitaisiin määritellä onko joku ihminen
hyvä tai
tärkeä vai ei.
Läsnäolon voimasta asiaan liittyvä quote:
"Valitseminen alkaa hetkellä, jolloin päästät irti mielestä ja sen kaikista ehdollistumista, hetkenä, jolloin löydät läsnäolon. Siihen asti olet henkisyyden kannalta tiedostamaton. Tämä tarkoittaa, että sinun on pakko ajatella ja toimia mielen ehdollistumien määräämällä tavalla. Siksi Jeesus sanoi: 'Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.' Tässä ei ole kyse tiedosta sanan tavanomaisessa merkityksessä. Olen tavannut monia hyvin älykkäitä ja oppineita mutta täydellisen tiedostamattomia eli täysin mieleensä samastuneita ihmisiä. On oikeastaan niin, että jos älyllistä kehitystä ja lisääntynyttä tietomäärää ei tasapainota vastaava tietoisuuden kehittyminen, ihmisen elämästä voi muodostua hyvinkin onneton ja tuhoisa."
Ja mielenkiintoisena pointtina, luin tämän pätkän bussissa sen
jälkeen kun olin tajunnut että olin aiemmin rankannut ihmisiä älykkyyden perusteella ja että se ei ole mitenkään järkevä metodi.
---
Ihmisen ennakoivuudesta ja kohtalosta
Tämä on sellainen aihe mistä olen jo vuosia sitten keskustellut erään ystäväni kanssa joka myös ajattelee paljon henkisiä ja hengellisiä asioita - itse ajattelin lukiovuosina varsin tiukastikin että ihmisen jokaisen teon pystyy määrittelemään etukäteen, jos tietää tuosta ihmisestä (hänen kasvatuksestaan, olettamuksistaan, uskomuksistaan, tiedoistaan, jne) kaiken. Tietenkään kukaan ei tiedä kenestäkään kaikkea, ei edes ihminen itse, mutta teoriassa uskoin tuohon, ja se oli tukipilari senhetkiseen determinismiini.
Ystäväni kuitenkin uskoi vahvasti - vaikkei pystynytkään sitä todistamaan tai argumentoimaan - siihen että on joku ylimääräinen tekijä, joku osa tai voima joka mahdollistaa tuosta kohtalon pyörästä irtaantumisen.
Jälleen Läsnäolon voimasta:
"Ystäväsi on juuttunut väkivaltaiseen suhteeseen, eikä ensimmäistä kertaa. Minkä vuoksi? Hänellä ei ollut valinnanvaraa: menneisyyden ehdollistama mieli pyrkii aina luomaan sellaista, jonka se tuntee ja joka on tuttua. Mieli pitää aina kiinni kaikesta tuntemastaan. Tuntematon on vaarallista, koska se on mielen hallinnan ulottumattomissa. Siksi mieli ei pidä läsnä olevasta hetkestä ja jättää sen huomiotta. Nykyhetkessä läsnä oleminen synnyttää katkoksen niin mielen virtaan kuin myös menneisyyden ja tulevaisuuden jatkumoonkin. Kaikki todella uusi ja luova pääsee tähän maailmaan vain tuon katkoksen kautta - tuosta aavoimesta tilasta, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia."
Ja tuohan on ihan järkeenkäypää. Teoriani oli siis oikea, mutta pätee ainoastaan
tiedostamattomiin ihmisiin, eli niihin jotka uskovat olevansa mielensä, samastuvat siihen sekä sen kaavoihin. Tämä tietenkin kattaa suurimman osan ihmisistä, eikä siinä ole mitään väärää tai huonoa - se on tässä maailmassa elävän ihmisen luonnollinen tila, tietenkin.
---
Yliminän ja Egon onnellisuus
Vielä yksi asia joka on ollut jonkin aikaa alitajunnassa muhimassa tarkentui tänään oivallukseksi asti. Olin jollain tavalla kokenut paradoksaalisena yliminän ja egon kokemat onnellisuudentunteet - periaatteessa yliminä on se olennainen, mutta on kuitenkin selvää että se, mitä kutsumme
onnellisuudeksi ei ole yliminän ominaisuus, vaan egon - ja siispä voimme olla onnellisia ainoastaan jos egomme on tyydytetty, ja egon ehdoilla taas ei saisi elämäänsä elää.
Tajusin kuitenkin että noita kahta asiaa ei voi oikein verrata, eikä käsitteistömme oikein riitä asioiden kuvaamiseen. Egon onnellisuus - eli reaalimaailman onnellisuus - on aina ohimenevää. Kuten kaikki tiedämme, elämä on täynnä ylä- ja alamäkiä; kaikki hyvä loppuu aikanaan, myös ihmissuhteet - kuolemaan jollei muuten. Silti, juuri tuo onnellisuuden kuolevaisuus tekee siitä niin tärkeää silloin kun se on voimakkaimmillaan, värittämässä elämäämme ja tuomassa perhosia vatsanpohjaan.
Yliminän onnellisuus - mitä voisi myös sanoa nykyhetken hyväksymiseksi, tyytyväisyydeksi, rauhaksi tai iloksi - on perustavammanlaatuista. Jos elät tiedostavana yliminänä, edes hetkittäin, saat yhteyden siihen valtavaan rauhan ja sisäisen voiman valtamereen mikä sisässämme asuu. Kun olet siihen kosketuksissa, egon huolet menettävät tyystin merkityksensä. Näet sen kaiken väliaikaisuuden ja merkityksettömyyden, mutta voit nauttia ohimenevistä hetkistä koska tiedät, että sinun ei tarvi huolehtia siitä milloin ne loppuvat.
Ja vielä kerran, Läsnäolon voimasta:
"Aina kun joku katastrofi yllättää tai jokin menee pahasti 'vikaan' - kun elämääsi astuvat sairaus, vammautuminen, läheisen ihmissuhteen katkeaminen, kuolema, rakastetun kärsimys tai oman kuoleman lähestyminen - tiedä, että tässä kaikessa on myös toinen puoli. [...] En tarkoita, että tuollainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Sitä se ei tee. Mutta pelko ja ahdistus muuttuvat sisäiseksi, hyvin syvältä nousevaksi rauhaksi ja tyyneydeksi.
Ja tälläkin kertaa tiedostin tuon asian jo ennenkuin luin tuon pätkän tuosta kirjasta; melkein tuli sellainen olo kuin viimeiset noin 4 tuntia ei olisi tapahtunut ollenkaan lineaarisesti, vaan olin "lainannut" tulevaisuudesta (jolloin luin nuo pätkät tuosta kirjasta) menneisyyteen (jolloin saavuin etukäteen noinkin monessa asiassa samaan lopputulokseen).
---
On se elämä outoa, mutta hyvä niin.
