Vieläkin oon täällä. Noin 4 vuotta on menny noppeesti itsekseen ollessa. Ja muutosta ei ole mitenkään näköpiirissä. Onkin maailman vaikein asia löytää mahdollisimman oikea mies, joka oikeasti välittää ja rakastaa. Ja joka oikeasti miellyttää henkisesti ja fyysisesti.

Jokohan sitä pitkästä aikaa jaksais taas alkaa deittailemaan :)

Get in line!

Vielä myös täällä... foreveralone.jpg

Miten voisi päästä, eroon sellaisesta probleemista, että olen niin epävarma itsestä, että hommat naisten kanssa ei vaan onnistu. Eräänä iltana Tabu Bar:issa 2 naista meinasi ilmeisesti tahallaan peruuttaa takaperin päälle tanssilattialla, ihan niin kuin se olisi muka vahinko. Tästä toisin muut miehet innostu ja alkoi lähennellä näitä muijia molemmilla kerroilla, kun ne huomasi, että mä juoksen karkuun niitä. Myöhemmin illasta menin Groove Barin jossa sitten joku muija kävi muhun käsiksi ja alkoi repiä minua tanssilattian suuntaan ja lauloi minulle soivan Räb-biisin tahtiin Räppiä. Mä en lähde näiden juttuihin vaan mukaan? Koska tällaiset tuntuu minusta liian kauniilta ollakseen totta? Vai olenko mä joku taneli, joka luulee maailman olevan paha? Vai mitä häh.. kaveri sanoo että ne haluaa vaan pitää mun kanssa hauskaa.. (siis hä? pitääkö kaikki perustua siihen että siitä tulee seurustelusuhde.. eiks platonisesti saa tansia ventovieraan kanssa.. häh?)
Niin ja sitten tarkennus että tämä oli normi-ilta, eli diskomusaa. Teknopiletys puolella en ole koskaan nähnyt vastaavaa tapahtuvan, muutakun 2 muijaa tullu väkisin pussaan vaikka en ees haluaisi, mutta minkäs sille voit kun pakotetaan. Yleensä teknobileissä naiset haluaa vaan puhella eli keskustella asioista. Enkä välttämättä tykkää lihatiskibaarien meille vai teille muijista.

Kokeile Mark seuraavaks Mixei jos vituttaa sinkkumiehenä että naiset lähentelee :P

Hitto että repesin :DDDD

mä niin ootan tota päivää et olis oikeesti jotain tunkuakin. koomisinta asiassa tulis olee se et mä en vittu ees tajuais et sitä tunkua olis ...siis JOS sitä oliskin jonain jumalan vääntämänä vitsinä

ja sit ihmetellää et miks sitä EI sanaa ei uskota
eiku
"KUITENKI TYKKÄSIT"

Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!

Oon tuossa miettinyt että jos asuisin yksin, niin oisko mulla ollut (/oisko mulla) suurempi hinku löytää itselleni pari? Jos en päivittäin altistuisi näiden miehekkäiden miesten testosteronihuuruille, ja jollei mulla olisi käytännössä aina seuraa ihan tilaamatta, olisinko yksinäisempi - tai siis tottakai olisin, mutta yrittäisinkö paikata sitä yksinäisyyttä miehenmetsästyksellä? Onhan se kätevää ja mukavaa kun on joku, jonka kanssa katsella leffoja, lämmittää sauna, käydä ulkona syömässä tai kokkailla kotona, siis joku jonka kanssa jakaa arki. Kuinka merkittävää tämä on parisuhteessa?

Lisäksi on tietysti se aspekti, että mulla on joku jolle kiukutella kun töissä on taas kaikki mennyt päin persettä ja joka ei kuitenkaan siitä hätkähdä, joku jonka kanssa selvittää ajatuksia kun ihmissuhdekiemurat eivät olekaan niin selkeitä kuin pitäisi, joku jolle hehkuttaa ja riemuita kun siihen on aihetta.

Mitäs mä yritin kysyä - olisinko mä poikamiestyttö jos en asuisi tuossa poikamiesboksissa?

Tai - mihin sitä seurustelukumppania taas tarvittiinkaan?

Niin joo ja olenko nyt hylkiö kun oon ollut näin kauan sinkkuna?

ps. terkkuja kotiin! :*

JOUJOU kato mitä sä sait aikaan!! :O

Mutta oot oikeassa, itsepetosta tää on, "en oo oikeasti yksinäinen, yhyhy", parempi ois oikeastaan korvata teidät jollain pahvihahmoilla tai huonekasveilla.