Saisivat kieltää lailla koko myrkyn. Mielellään vielä kansainvälisesti niin sitten ehkä mäkin pääsisin eroon. Ylimääräsiä nauloja vaan arkkuun, kun röökin kans on tekemisissä. Nyt kun tuli puheeks niin taidampa mennä savukkeelle.

hississä on valmiiksi tunnistin, joka räjäyttää kaikki anti/anttonit

Itse lopetin tos puol vuotta sitten ilman mitn laastareita tai muita poppakonsteja. Sitä ennen olin polttanut n.3vuotta. Oli kyl toosi hyvä ratkasu ja ihmettelen et pystyin..

Et varmaan tuu

Minäkin polttamatta jo kolme päivää ei ihan helppoo kyl oo ku oon polttanu kumminki jo n.8 vuotta mut toivottavasti tää nyt onnistuu!! ja onnea kaikille jotka yrittää samaa

havaitsin eilen, että ei enään edes pahemmin tee mieli savukkeita, vaikka on sitä tullut poltettua jo jokunen vuosi :)
välillä tulee vielä joitakin 'aaltoja' mutta kun on kokoaika jotain tekemistä, niin eipä tuo nyt niin paha ole.

ja tuossa joskus kun kävin ulkona ja joku ukko poltti siinä röökiä, niin tuli fläsäri, rööki on omaan nenään haissut erilaiselle sillon kun ite aloitteli, ja nyt haisi samalle! =)

uuteen vuoteen tuli luvattua että lopuu,
on lipsunu mut kovaa vauhtii mennään savuttomuuteen.
aamut pahimpia...

Mä kerään vielä motivaatiota lopettamiseen... Mistäköhän sitä löytys...?

Haluaisin kyllä lopettaa, mut hermot menis varmaan jo heti alkuunsa. Sit taas toisaalta vaikka tupakoinnissa ei oo mitään järkeä, niin se kuitenkin on liian kivaa kun vaikka ollaan jossain iltaa istumassa... Tosi vähän tulee itekseen kotona ollessa poltettua mut heti kun johonkin lähtee tai joku kamu tulee käymään, niin johan alkaa tekee mieli röökiä...

Sama ongelma mulla. Jos tupakoinnin lopettaminen ois helppoa ja yksinkertaista, että vaan ottais ja lopettais eikä siitä seurais minkäänlaista ahdistusta niin kyllähän sen lopettais, mutta kun se tyssää jo alkuunsa.. Tulee vaan niin kärttyinen, tyhjä ja toimeton olo. Vaikeita tilanteita riittää aamusta iltaan: kahvitauot luentojen välissä, myöhässä olevan bussin odottaminen, kun kaveri tarjoaa baarissa.. Vaatii paljon tahdonvoimaa kieltäytyä kerta toisensa jälkeen! Poikaystävä-parkakin joutuu kärsimään ylimääräistä kiukuttelua ja härökohtauksia, mutta on luvannut kestää jos minä vaan onnistun pysymään savuttomana.

Onneksi tuota kaikkea itkua ja hammasten kiristystä pystyy kuitenkin helpottamaan ennakoinnilla ja varautumisella. Tein ennen lopettamispäätöstä listan kaikista asioista miksi haluan lopettaa ja suunnitelman mitä teen säästyneillä rahoilla ja kuinka palkitsen itseni vaikkapa kuukauden savuttomuuden jälkeen. Mietin etukäteen myös tilanteet joissa kiusaus voi käydä liian suureksi ja vähän toimintastrategioita miten selviytyä noista.. Koitan muutenkin pitää itsestä vähän entistä parempaa huolta ja hallita stressiä ja työmäärää muuten kuin valvomalla öitä, kittaamalla litroittain kahvia ja vetämällä ketjussa röökiä..

Silti. Vanhat tavat istuu tiukassa ja tuntuu pahalta luopua monista tottumuksista, jotka liittyvät tupakointiin, vaikka kuinka tietää että tuo “tuttu & turvallinen” vie mut ennenaikaiseen hautaan jos en lopeta.. Pakko oli lopulta tehdä myönnytys, että ajattelen tätä jotenkin tilapäisenä kokeiluna, jonka suhteen toivon parasta. Tuntuu niin surulliselta ajatella, ettei enää ikinä polttais yhtään pikkutupakkaa! Säälittävää, tiedän kyllä, mutta niin se vaan on.. Ajattelen, että jos repsahdan niin sitten alkaa vaan uusi lakko, no biggie.. Oon kyllä kuullut että pitäis ajatella ja puhua koko ajan ‘lopettamisesta’, ei ‘lakosta’ mutta noh, jokainen psyykkaa itseään omalla tavallaan. Pahaa oloa voi tietenki koittaa helpottaa myös esim. apteekin nikotiinikorvaushoidoilla. Ei oo noista omia kokemuksia mutta kurssikaveria auttoivat ja nyt sillä on yli vuosi röökivapaata elämää takana.

Mulla on nyt takana kolme savutonta viikkoa. Lyhyt aika, mutta tuntuu ikuisuudelta melkein 7 vuoden polttamisen jälkeen. Olen ihan ylpeä itsestä ja koitan jatkaa tällä linjalla. Tsemppiä kaikille lopettajille ja heidän läheisille. Se voi olla vaikeeta, mutta se ei ole mahdotonta!

Kämppis lähti viikonlopuksi pois ja jätti huoneensa ikkunan ja oven auki ja ulkona on pakkasta ja tuli kylmä ja piti mennä laittaan ikkuna kiinni ja siellä lojui ainakin saatana kolme kartonkia valkosta Marlboroa pitkin poikin! ARGH!

Ei oo mun merkki mutta näin tuskaisessa olotilassa maistuis tuokin..

Lisää näitä ja se siitä lopettamisesta..
Onneksi on ees jonkinlaista impulssikontrollia olemassa!

Helevettiiii...