Lueskelin 3 vuotta vanhoja blogeja ja teki tosi hyvää muistella niitä aikoja, ja tajusin että en ole kirjoittanut tänne oikeaa blogia pitkään aikaan - pelkkiä poi-blogeja.

Oikeastaan nyt on tarpeen aikamoinen recap, koska tosi vähän on tullut kirjoiteltua. Itse asiassa nyt kun katsoin tuota blogiarkistoa, niin viimeksi olen postannut blogin muusta kuin poin pyörittelystä silloin kun erottiin Tinin kanssa Heinäkuussa, ja sitä edellinen oli siitä vuosi taaksepäin kun oltiin ekaa kertaa Airport Jameissa!

Ehkä tuokin kertoo jo jotain. Tinin kanssa kun ollaan noista ajoista juteltu niin jotenkin hirveän sokea sitä on ollut kaikelle, arkea ja bileitä käyty läpi raudanlujalla ja -harmaalla rutiinilla... Hui.

No, pikainen recap (tämä voi auttaa kun taas 5-10 vuoden päästä lueskelen näitä vanhoja blogeja):

Käytiin Airport Jameissa tosiaan 2009 Heinäkuussa, ja se oli mun ja Tinin toinen yhteinen reissu ulkomaille (eka oli Goa). Kivaa oli, vaikka ulkomailla isoissa bileissä korostuikin se, että hakeuduttiin bileissä tekemään eri juttuja ja kuuntelemaan eri musaa. Bileistä jäi tosi hyvä fiilis ja haluttiin ehdottomasti mennä uudestaan.

Syksy 2009 oli ainakin sen puolesta meille stressaavaa kun tuli ilmi että meidän täytyisi muuttaa putkiremontin alta pois meidän kotoisasta Etelä-Haagan yksiöstä (27.5m2!), ja jotenkin siitä sitten kehkeytyi pieni paniikki kun tajuttiin että Arttu-kisu voisi erityisesti kärsiä pölystä ja metelistä - ramppaavista työmiehistä puhumattakaan.

Melko nopeasti löytyi parikin vaihtoehtoa, vielä tuota pienempi yksiö etu-Töölöstä melkein rautatieaseman naapurista, ja upea 1.5-kerroksinen rivitaloasunto Tapaninvainiosta Pohjois-Helsingistä. Ihastuin itse tuohon rivitaloasuntoon, vihdoinkin olisi kämppä missä mahtuisi viihdyttämään vieraita, ja siinä oli omaa pihaakin puineen kaikkineen! Tini toisaalta olisi halunnut mieluummin keskustaan, mistä olisi vaivatonta elää muutakin elämää.

Näin jälkikäteen luulen että meillä molemmilla oli jo silloin aika selkeä tarve laajentaa elämänpiiriä siitä parisuhteesta ulkomaailmaan - mulla se tuli esille tarpeena kutsua useammin kavereita käymään, Tinillä tarpeena päästä itse helpommin omia kavereitaan tapaamaan ja muutenkin liikkumaan. Kumpikaan ei varmaan tiedostanut että tästä oli kyse, tai että kuinka tärkeätä se oli, joten päädyttiin muuttamaan Tapaninvainiolle. Päätös oli yhteinen, mutta minä taisin painostaa vahvemmin.

Se aluehan oli oikein kivaa, paljon oli vihreyttä ja Vantaanjoki oli lähellä, mutta me päädyttiin asumaan siellä käytännössä vain loppusyksy, talvi ja alkukevät 2010, joten niistäkään ei paljoa ehditty nauttimaan. Talvella oli talkkarivuoroja ja täytyi luoda lunta aamun pimeydessä, ja se kämppä oli KYLMÄ. Hyrr. Oikeastaan ainoa kerta kun kutsuttiin sinne ketään oli tupareissa, muutoin se oli sen verran kaukana että se ei koskaan oikein tuntunut järkevältä. Eikä me oikeastaan saatu sitä kämppää missään vaiheessa oikein oman näköiseksikään, ei tuntunut olevan yhtään energiaa tai kiinnostusta pesänrakentamiseen.

Oikeastaan se puolivuotinen meni hyvin pitkälti nenä kiinni omassa monitorissa. Siitä ajasta jäi kaiken kaikkiaan aika synkkiä mielikuvia. Kävelyjä ulkona sumussa ja loskassa, sotkuinen asunto, todella vähän yhteisiä juttuja. Kavereita tuli varmaan nähtyä kanssa vähemmän kuin normaalisti - tässäkin varmaan se välimatka vaikutti asiaan.

No, talvi ja kevät muuttuivat kesäksi ja se tietty piristi vähäsen. Innostuin pyörittelemään poitakin ihan kunnolla, kuten blogeista näkyy. Tininkin kanssa pyöriteltiin aina välillä siinä omalla pihalla, puun oksia väistellen. Arttu tykkäsi kanssa hengailla siellä ulkona meidän kanssa, oikeastaan ne kesäillat omalla pihalla on tosi mukavia muistikuvia tuolta ajalta.

Heinäkuu läheni ja varattiin taas liput ja hostelli ja matkat Airport Jameihin. En nyt ihan täydellisesti muista mutta meillä taisi Tinin kanssa mennä kesälomat jotenkin huonosti eri aikoihin, vaikka nyt tuonne Haapsaluun päästiinkin samaan aikaan.

Meillä oli mennyt Tinin kanssa paljon huonommin kuin mitä olin tajunnut, ja tilanne päätyi sitten ratkeamaan la-su välisenä yönä kun oltiin kävelemässä tuolta festareilta hostellille. Kerroinkin tästä jonkin verran tuossa Heinäkuu 2010 blogissa, enkä kaivele tätä sen enempää tässä.

Tuonkin jälkeen oli tietenkin vaikeaa, ja kun ei pystynyt parhaan ystävänsä kanssa juttelemaan asioista, ei niitä jotenkaan itsekään pystynyt kovin hyvin selkeyttämään päässään tai sydämessään. Ei siis suuri ihme että siltäkään ajalta ei ole blogeja. Mehän jatkettiin yhdessä asumista Tinin kanssa elokuulle, koska vuokrasopimus oli määräaikainen, mutta pidettiin silmät auki omia kämppiä katsellen.

Suht pian eron jälkeen löysin kuitenkin jostain optimismia ja innostuin ajatuksesta muuttaa Enan kanssa yhteen! Yksi kolmaskin ihminen (Stella, johon tutustuttiin Goan reissulla) harkitsi yhteen muuttoa, mutta jäikin vielä Poriin. Kun suunnitelmat alkoivat konkretisoitumaan ja löytyi hyvä 88m2 kämppä kolmella makuuhuoneella, päätin kutsua Tinin meille alivuokralaiseksi siksi aikaa että hän löytäisi itselleen oman paikan.

Oliko se hyvä idea?

(Jatkan tästä myöhemmin.)