Olin elämäni ekassa larpissa tänään, ja oli aika huimaa!

Pelin teemat on muutenkin aika rankkoja ja "todellisia", ja pääsin tutkiskelemaan ennakkoluuloisen, ahdasmielisen, vihaisen hahmon sielunmaailmaa... Eli aika vastakohta minulle itselleni.

Huomasin että en loppujen lopuksi ymmärrä moisen ajattelun kaikkia taustoja enkä voinut väittelytilanteessa oikein artikuloida itseäni tavalla, joka olisi tehnyt toiseen vaikutuksen, joten päädyin vain "projisoimaan" mahdollisimman aggressiivista viestiä, jotenkin alkukantaista fiilistä.

Kun lähdin pelistä, jäi synkkä fiilis kummittelemaan vähäksi aikaa, mutta sain sen hälvennettyä kuitenkin sitten pois.

Tekee ihan hyvää välillä verrytellä tunteitaan ja ajatuksiaan; käydä kurkistamassa sinne mielen pölyttyneisiin ja synkkiin huoneisiin mitä ei normaalisti koskaan käytä, ihan vaan muistamassa että siellä ne kuitenkin ovat. Ja jotkin ihmiset käyttävät niitä huoneita jatkuvasti, ja jollemme tätä ymmärrä - sitä että meillä kaikilla on ne samat huoneet - emme tule koskaan ymmärtämään näitä ihmisiä.

Kaikilla on kuitenkin validit syynsä tuntea ja ajatella sillä omalla tavallaan, ja maailma olisi parempi paikka jos osaisimme paremmin nähdä maailmaa muiden silmin.