Uusi aamu, uusi näkökulma
By sapeli, Friday 4.2.2005
Kävin sitten eilen illalla nukkumaan puoli yhdeksän aikaan, ja heräsin äsken, aamuseitsemältä. Herranjestas, mullahan alkaa olla normaali-ihmisen unirytmit! 
Huono tässä on tosin se että mupsu tulee tänään ysiltä illalla kotiin, ja siinä vaiheessa meikä alkaa jo luultavasti koomailemaan... 
Päikkärit vois olla jees jos sais järkättyä *juonittel*
Tuossa nukkuessa sain myös vähän pään sisältöä järjestykseen ja selkärankaa ojennukseen - sain keksittyä ratkaisuja niihin IE-ongelmiin sen nihkeän nettiprojektin suhteen, eli tänään saan mitä todennäköisimmin tehtyä viimeisen ja hienoimman version niistä sivuista. (Jos totta puhutaan, tästä tulee se viimeinen versio, toimi ne tai ei. Oon jo käyttänyt 2x enemmän aikaa tähän projektiin kuin mistä saan rahaa, ja jokaista selainta ei voi koskaan miellyttää.)
Ja jos - ei vaan kun - saan sen tänään valmiiksi, huomenna olisi palaveri sen uuden projektin suhteen, ja koska mupsu ei ole paikalla huomenna niin jos olen oikein ahkera niin voisin saada jopa logosuunnitelmia valmiiksi maanantaita varten.
Päivässä on monta tuntia tehokasta aikaa, ja jos oikein ryhdikkäästi budjetoin "vapaa-ajan" niin eiköhän tuo onnistu. Se on vaan asenteesta kiinni. 
No höh, ei saa näköjään tehdä kahta blogia samalle päivälle.
Tuli vaan vielä joitain juttuja mieleen ja on semmonen olo että jos alkaa kirjoittamaan niin niistä voi kehittyä jotain ihan mielenkiintoisia juttuja, ja jos ei nyt kirjoita niin sitten ne unohtuu. 
(Vaik pitäis olla jo tekemässä niitä töitä - mut heti tän blogin jälkeen *viheltel* 
)
Mulla on koko elämän ollu aika iltavirkku / aamutorkku-meininki, ja vaikka se sopii meikäläiselle niin aina on haukuttu laiskaksi ja ihmetelty "unenlahjoja" yms. Nyt kun vaihteeksi minä menen nukkumaan ennen hiljaisuutta ja herään ennen auringonnousua, niin huomasin yllätyksekseni että tekis mieli näpäyttää mm. mun veljeä joka päivätyöstään huolimatta nukkui minua pitempään, taikka yhtä mun kaveria (Anania) joka aina ihmettelee mun laiskuutta, vaikka nukun joskus vähemmän kuin se (ainoastaan oudompaan aikaan).
Sitten aloin miettimään: mä olen nukkunut ihan yhtä kauan kuin normaalistikin, ja loppujen lopuks tässä aamulla ja aamupäivällä menee paljon tehokasta aikaa hukkaan kun kukaan ei ole saatavilla. Miksi musta sitten tuntuu että jotenkin nyt tänään olisin jotenkin rehdimpi ja reippaampi ja "parempi"? Kun tekee oikein mieli leuhkia muille että olen nukkunut hyvin ja jo nyt hereillä. On se outoa.
No, tämän tendenssin kun huomasin niin tajusin että se on täysin näkökulmakysymys, taikka siitä kiinni mitä on oppinut ajattelemaan. Mä olen kai aina hiukan mollannut itseäni sisäisesti kun kaikki muutkin on sanonut laiskaksi, ja nyt joku sisäinen ääni hihkuu ja riemuitsee kun en olekaan laiska - asia minkä olen oppinut muilta. Oikeastaan, tässä aikaisin heräämisessä ei ole mitään hienoa. Ihmiset ehkä uskottelevat niin itselleen että jaksaisivat paremmin (pysyä oravanpyörässä), ja ehkä se on lähinnä kateellisten panettelua kun pääsee haukkumaan myöhään nukkuvaa kaveriaan laiskaksi. Olen kyllä aika onnekas että saan valita aikatauluni. (Tai no, niin se on mulle aina järjestynyt - onnea vai mitälie.)
Tämä kaikki jollain tavalla liittyy aiempaan oivallukseeni (tai pikemmin tajuamiseeni) että sisäinen todellisuus (eli näkökulmat ja asenteet ja odotukset) on olennaisempi kuin ulkoinen todellisuus. Musta on aina tuntunut pahalta jos menen nukkumaan oikein myöhään aamuyön puolella, ja sitten taas on tuntunut oudolta ja jotenkin sairaalta taas mennä nukkumaan ennen iltakymmentä, tai jos on vielä valoisaa. Nyt sitä tajuaa että kellonajat on vain numeroita, ja kun oma rytmi on paikassa A niin ei se ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin paikka B. Olisihan tämä pitänyt oppia UnityF:ltä jo kauan sitten.
... ja nyt töihin *juonittel*
Huono tässä on tosin se että mupsu tulee tänään ysiltä illalla kotiin, ja siinä vaiheessa meikä alkaa jo luultavasti koomailemaan... Päikkärit vois olla jees jos sais järkättyä *juonittel*Tuossa nukkuessa sain myös vähän pään sisältöä järjestykseen ja selkärankaa ojennukseen - sain keksittyä ratkaisuja niihin IE-ongelmiin sen nihkeän nettiprojektin suhteen, eli tänään saan mitä todennäköisimmin tehtyä viimeisen ja hienoimman version niistä sivuista. (Jos totta puhutaan, tästä tulee se viimeinen versio, toimi ne tai ei. Oon jo käyttänyt 2x enemmän aikaa tähän projektiin kuin mistä saan rahaa, ja jokaista selainta ei voi koskaan miellyttää.)
Ja jos - ei vaan kun - saan sen tänään valmiiksi, huomenna olisi palaveri sen uuden projektin suhteen, ja koska mupsu ei ole paikalla huomenna niin jos olen oikein ahkera niin voisin saada jopa logosuunnitelmia valmiiksi maanantaita varten.
Päivässä on monta tuntia tehokasta aikaa, ja jos oikein ryhdikkäästi budjetoin "vapaa-ajan" niin eiköhän tuo onnistu. Se on vaan asenteesta kiinni. No höh, ei saa näköjään tehdä kahta blogia samalle päivälle.
Tuli vaan vielä joitain juttuja mieleen ja on semmonen olo että jos alkaa kirjoittamaan niin niistä voi kehittyä jotain ihan mielenkiintoisia juttuja, ja jos ei nyt kirjoita niin sitten ne unohtuu. (Vaik pitäis olla jo tekemässä niitä töitä - mut heti tän blogin jälkeen *viheltel* )Mulla on koko elämän ollu aika iltavirkku / aamutorkku-meininki, ja vaikka se sopii meikäläiselle niin aina on haukuttu laiskaksi ja ihmetelty "unenlahjoja" yms. Nyt kun vaihteeksi minä menen nukkumaan ennen hiljaisuutta ja herään ennen auringonnousua, niin huomasin yllätyksekseni että tekis mieli näpäyttää mm. mun veljeä joka päivätyöstään huolimatta nukkui minua pitempään, taikka yhtä mun kaveria (Anania) joka aina ihmettelee mun laiskuutta, vaikka nukun joskus vähemmän kuin se (ainoastaan oudompaan aikaan).
Sitten aloin miettimään: mä olen nukkunut ihan yhtä kauan kuin normaalistikin, ja loppujen lopuks tässä aamulla ja aamupäivällä menee paljon tehokasta aikaa hukkaan kun kukaan ei ole saatavilla. Miksi musta sitten tuntuu että jotenkin nyt tänään olisin jotenkin rehdimpi ja reippaampi ja "parempi"? Kun tekee oikein mieli leuhkia muille että olen nukkunut hyvin ja jo nyt hereillä. On se outoa.
No, tämän tendenssin kun huomasin niin tajusin että se on täysin näkökulmakysymys, taikka siitä kiinni mitä on oppinut ajattelemaan. Mä olen kai aina hiukan mollannut itseäni sisäisesti kun kaikki muutkin on sanonut laiskaksi, ja nyt joku sisäinen ääni hihkuu ja riemuitsee kun en olekaan laiska - asia minkä olen oppinut muilta. Oikeastaan, tässä aikaisin heräämisessä ei ole mitään hienoa. Ihmiset ehkä uskottelevat niin itselleen että jaksaisivat paremmin (pysyä oravanpyörässä), ja ehkä se on lähinnä kateellisten panettelua kun pääsee haukkumaan myöhään nukkuvaa kaveriaan laiskaksi. Olen kyllä aika onnekas että saan valita aikatauluni. (Tai no, niin se on mulle aina järjestynyt - onnea vai mitälie.)
Tämä kaikki jollain tavalla liittyy aiempaan oivallukseeni (tai pikemmin tajuamiseeni) että sisäinen todellisuus (eli näkökulmat ja asenteet ja odotukset) on olennaisempi kuin ulkoinen todellisuus. Musta on aina tuntunut pahalta jos menen nukkumaan oikein myöhään aamuyön puolella, ja sitten taas on tuntunut oudolta ja jotenkin sairaalta taas mennä nukkumaan ennen iltakymmentä, tai jos on vielä valoisaa. Nyt sitä tajuaa että kellonajat on vain numeroita, ja kun oma rytmi on paikassa A niin ei se ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin paikka B. Olisihan tämä pitänyt oppia UnityF:ltä jo kauan sitten.
... ja nyt töihin *juonittel*
Comments